Armon ja oikeuden väliltä

Minulla oli outo oivallus että luonto ei ollut jotakin ulkoista, objektien maailma joka oli ikuisesti erotettu subjekteista, vaan että kaikki ulkopuolinen läheisesti liittyi johonkin sisässämme olevaan, että nämä maailmat yhtenivät

-Saul Bellow / Humboldtin lahja (suom. Kai Kaila)

 

Kysymys Joulupäivien kohtalosta on elänyt vuosisadan. Mitä sillä tarkoitetaan? 

Taiteellishenkisenä kokemuksena sisäistettynä ei ole niin olennaista luulo tai tieto, (epä)onnistuivatko Joulupäivät varmasti jollain erityisellä tavalla. Jos ajattelumme on kovin ehdottomuuksiin kiintynyt, ei ole helppoa nähdä sitä hyvää, mikä on tapahtunut. Yleisen Antroposofisen Seuran historia on tunnettu kiistoistaan, jotka ovat samalla yhä osoitus inhimillisyydestä, johon erehtyminen kuuluu. Vasta kun olemme jumalten seurassa, voimme kutsua itseämme erehtymättömiksi. 

Ei ole välttämätöntä ajatella Joulupäiviä poikkipuolisen järkeilyn tyyliin. Sen kääntöpuolena olisi joka tapauksessa lahkolaisuus. Pidän armon osoituksena, ettei ongelmaan ole saatu yksinkertaisia vastauksia. Olisi häpeä olettaa, että vain ja ainoastaan jonkin yhden liikkeen tai suuntauksen avulla saavutetaan jotain, muiden ollessa väärillä poluilla. Sama dogmaattisen (orto)toksisuuden vaara on tosiaan kaikessa “hengen toiminnassa”. Se ei kerro itse hengestä vaan ihmisten tulkinnoista. Ongelmaa ei voi kiertää uskottelemalla, että mikä tahansa käy. Anteeksi aina saa yrittää uudelleen antaa, ja pyrkiä kohti oikeamielisyyttä.

Kun Peruskivimeditaatio esitettiin Suomessa ensi kertaa eurytmisesti (2007), olin juuri liittynyt mukaan. En ymmärtänyt paljoakaan, mutta sain vaihtaa muutaman sanan esitelmöitsijän kanssa. Markku Maula esitteli minut Sergei Prokofjeville seminaarin tauolla. Kysyin häneltä jotain pentagrammin muuntumisesta heksagrammiksi. Jossain kohtaa se näytti menevän myös päinvastoin, ja minua hämmensi tämä sekavuus. Mistä oli kysymys, kumpi niistä oikein muuttui toiseen muotoon ja miksi? Vastaus oli (epä)selvä: “they’re different spiritual realms”.

Paimenet ja kuninkaat edustavat erilaisia hengen virtauksia, jotka tulevat yhteen. Köyhien paimenten myötätunto ja viisaiden kuninkaiden lahjat kohtaavat legendojen kuvissa. Myös pentagrammin ja heksagrammin merkitykset heijastelevat vaikutuksia, joita lämpö ja valo meihin luovat. Platon ja Aristoteles osoittavat käsimerkein eri suuntiin, toinen ylös ja toinen alas ympäryspiiriin. Kumpikin on oikeassa, olivatko he sittenkin samaa mieltä?

Oberuferilaiset joulunäytelmät ovat olleet monille johdatusta itse aiheeseen. Kansanomaisina myyttikuvaelmina ne toimivat samalla kertaa sekä kaikille avoimina salaisuuksina että vihittyjen kieltä puhuvina mysteereinä. Vapaus ja ehdottomuus eivät muodostu esteiksi toisilleen, käyntimme siunataan kuten jokapäiväinen leipäkin. 

Prokofjev on kirjoittanut paljon Joulupäivistä. Niiden käsittely alkoi ensimmäisen teoksen myötä. Ihmiset kuulkoot sen on kehityksen huipentuma, ja olenkin lukenut teosta vuosittain joulun aikaan. Sen ainoa suurempi kyseenalaisuus löytyy ehdottomuudesta. Olettamalla jotain yksipuolisesti suljetaan pois avarampi lähestymiskulma ja näin rajataan ihmisten määrää, jotka voisivat muuten tutustua näihin teemoihin. Mutta ongelman ei tarvitse olla todellinen, sen enempää kirjojen kuin Joulupäivienkään suhteen. 

On maailmoja muuntava tapahtuma, jos anteeksianto ja sen okkultti merkitys voivat saada sijaa. Ihminen on jo sortumassa vihan ja kaunan tielle, kun jokin yllättävä viesti tai vihje saa hänet ajattelemaan toisin. Hetkessä kaikki muuttuu ja jokin uusi mahdollistuu. 

Elämänpuussa on kolme haaraa. Oikeanpuoleista on sanottu Armon pylvääksi, vasemmalla on Tuomio tai Oikeus, jota kutsutaan myös voiman pylvääksi. Jumala antaa armonsa ja rakkautensa kaikille erottelematta, hyvyyden virtaa ei kahlita. Tuomio ja oikeus puolestaan jakavat ihmisiä, sinänsä välttämättömistä syistä. Vanhan myytin mukaan pahuuden synty liittyy tähän, ja siitä myös avautuu monenlaisia harhapolkuja. Mikä on oikeudenmukainen vastaus? Keskimmäinen Elämänpuun haara kätkee taustoihinsa kultaisen keskitien mahdollisuuden lisäksi Hyvän ja Pahan Tiedon puun, joka tulee kasvamaan tai kietoutumaan yhteen Elämänpuun kanssa ihmiskunnan kehityksen myötä. 

Maria ja Joosef Bethelemissä Jouluyönä on sen alkua.

Kuvassa yksityiskohta ensimmäisen Goetheanumin pienoismallista.

Yläkuvassa Rembrandtin Paimenten kumarrus vuodelta 1646.

(Beth = toinen kirjain heprean aakkosissa. Jos verrataan heprean, kreikan ja latinankielisiä versioita ”Betlehemistä”, voidaan ehkä nimi kääntää myös yllä olevalla tavalla. Kyseinen muoto syntyi tahattomasti.)

Artikkeli on julkaistu Takojan numerossa 4/2023