12.4.2022|Pentti Kananen

Sodan tuolla puolen

Sodan jälkeen seuraa rauha. Rauha on merkinnyt Euroopassa vuoden 1648 Westfalenin rauhansopimuksen jälkeen sopimuksia rauhasta, joka voitaisiin ylläpitää määräämättömiä aikoja. Rauhansopimukset ovat olleet ihmiskunnan korkeahetkiä, joissa apua ihmisenä olemiseen on haettu sodan jälkeisissä tunnelmissa.

30-vuotisessa sodassa oli kyse protestanttisten kirkkojen ja katolisen kirkon välisestä sodasta. Westfalenin rauhansopimuksessa tavoiteltiin molempien osapuolien oikeutettujen vaatimusten hyväksymistä rauhan ehtojen lähtökohdaksi. Kyse oli eri puolilla Saksaa asuvien ihmisten oikeudesta omaan henkiseen elämään. Yhtä ihmistä, yksilöä, ei rauhansopimuksessa huomata. Ihmisen oman elämän tuntojen tavoittaminen oli tuossa vaiheessa vielä hyvin etäällä. Sen sijaan Saksan alueen lukuisille ruhtinaille rauhansopimus takasi oikeuden määrätä sen uskon, joka oli ruhtinaskunnan henkisen elämän perusta.

Lähemmäs ihmisen yksilöllisen elämän tunnustamisessa etenivät hieman yli sata vuotta myöhemmin Philadelphiassa 1776 kokoontuneet Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksen laatijat. Siihen sisältyi ensimmäisen kerran ihmisoikeuksien julistus. Se alkaa: ”Kaikki ihmiset ovat syntyneet vapaiksi ja tasa-arvoisiksi…”. Tämä ajatus on peräisin John Locken filosofiasta. Alkuperäisessä ihmisoikeuksien julistuksen versiossa ollut kohta orjuutta koskevasta kiellosta kuitenkin poistettiin hyväksytystä versiosta.

Ranskan vallankumouksen kansalliskokous hyväksyi 26.8.1789 Yhdysvaltojen esimerkin pohjalta ihmisoikeuksien julistuksen, jonka ensimmäinen kohta kirjoitettiin uudelleen muotoon: ”Ihmiset syntyvät ja elävät vapaina ja oikeuksiltaan tasavertaisina. Yhteiskunnalliset erot voivat perustua vain yleiseen etuun.” Koko läntisen maailman yhteiskuntajärjestyksen keskeinen kysymys on kirjoitettu tähän julistukseen. Sen mukaan ihmisellä on oikeus omaan elämään, mutta sitä vastassa on kysymys yleisistä eduista.

Vuonna 1795 Ranskan perustuslakiin kirjoitettiin nämä yleisen edun periaatteet ja samalla koko läntisen maailman yhteiskuntajärjestyksen periaatteet: vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Perustuslain muotoiluun sisältyi kuitenkin paha ylilyönti. Tämä perustuslain kohta sisälsi paitsi vapauden, veljeyden ja tasa-arvon tavoitteet myös uhkauksen ”tai kuolema”. Kuten tiedämme Ranskan vallankumouksen historiasta, juuri tämä nyrjäytti koko vallankumouksen hulluuden syövereihin.

Vuonna 1914 Eurooppa syöksyi jälleen sodan mielettömyyksiin. Sodan jälkeen tehdyssä Versaillesin rauhansopimuksessa 1919 ei kuitenkaan vedota ihmisoikeuksiin. Rauhansopimuksen perusta on pikemminkin koston ideassa ja tunnelmissa. Saksa julistettiin sotaan syylliseksi ja maalle määriteltiin suuret sotakorvaukset. Sotavoimat rajoitettiin niin pieneksi, että Saksa ei voisi enää aloittaa sotaa. Keskeinen osa rauhansopimusta oli Saksan sekä Aasiassa että Afrikassa olevien siirtomaiden jakaminen voittajavaltioiden kesken. Myöskään sodan jälkeen perustetun Kansainliiton perustamisasiakirjaan ei sisälly juuri mitään ihmisoikeuksista. Perustamisasiakirjassa pääasiassa sovitellaan valtioiden välisiä suhteita.

Tiedämme oikein hyvin, miten syviä haavoja Versaillesin rauhansopimus oli viiltänyt Saksan kansan tuntoihin ja sielunelämään. Sodan jälkeen saksalaiset epätoivoisesti etsivät itseään ollakseen jotain muuta kuin sitä mihin voittajavaltiot olivat heidät alistaneet. Saksalaiset etsivät lohdutusta sielun haavoilleen eri puolilta: marxilaisesta kommunismista, isänmaallisuudesta ja lopulta muun muassa darwinismin pohjalta laaditusta rotuopista.

Modernin ajan kulttuuri, tavat, kokemus yhteisyydestä ovat syvällä ihmisen olemisessa ja sielunelämässä. Ilman tuota sielun perustaa, jota ihmiset ja kansat ovat olleet rakentamassa (ja koko ihmiskunta rakentaa kaiken aikaa), ei yksityisellä ihmiselämälläkään ole perustaa.

YK:n ihmisoikeuksien julistus

Toisen maailmansodan jälkeen poliittinen tilanne Euroopassa ja koko maapallolla oli kokonaan toinen. Nyt taas tulee kysymys ihmisen yksilöllisestä olemisesta keskeiseksi politiikan tulevaisuutta rakennettaessa. Yhä edelleen on esillä se ihmisoikeuksien julistus, joka liittyi Yhdistyneiden kansakuntien perustamiseen.

artikla.

”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.”¹

Julistuksen mukaan ihmiselämään itseensä sisältyy se, että hän ajattelee, tekee johtopäätöksiä, arvioi ja punnitsee omaa elämäänsä ja koko ihmisyyden kysymystä. Samalla hän tavoittelee elämälleen korkeinta saavutettavissa olevaa moraalia. Ihmisoikeusjulistus sisältää vapauden, tasa-arvon ja veljeyden tavoitteet yhteiskunnan ja politiikan rakenneperiaatteina.

YK:n yleiskokous. Yhdistyneet kansakunnat (YK) perustettiin toisen maailmansodan jäkeen. – Kuva: Basil D Soufi, Wikimedia Commons.

Mutta tätäkin julistusta ihmisen ensisijaisuudesta politiikan lähtökohtana raateli ihmisten ja kansojen jakaantuminen kahteen leiriin. Ihmisoikeuksista, vapaudesta ja veljeydestä puhuttiin tuossa julistuksessa kahdesta eri maailmankuvasta käsin. Sen sijaan, että noita kahta modernia maailmankuvaa ja ihmiselämän perustaa olisi yritetty sovitella yhteen, ne asetettiin toisilleen vihamieliseen suhteeseen. Tämä kaikki kävi ilmi neuvoteltaessa Yhdysvaltojen Marshall-avusta Pariisissa 27.6.1947. Neuvotteluissa oli mukana lukuisia valtioiden delegaatteja Euroopasta. Myös Neuvostoliitto oli kutsuttu ja saapunut neuvotteluihin². Varsin pian kävi Neuvostoliiton delegaatiolle selväksi, että Marshall-avun tarkoitus oli vahvistaa Yhdysvaltojen asemaa Euroopassa. Neuvostoliitolaiset poistuivat kokouksesta.

Jälkeenpäin katsottuna tässä oli paikka ja aika, jossa lännen ja idän olisi ollut mahdollista alkaa sovitella yhteen tavoitteitaan ja löytää yhteinen perusta sille politiikalle, jonka tavoitteena on nostaa ihmisen oleminen politiikan keskiöön. Neuvotteluissa ei ollut kysymys ihmisoikeuksien purkamisesta politiikan todellisuudeksi. Sen sijaan kysymys ihmisoikeuksista pelkistyi kysymykseksi kahdesta aatteesta, maailmankuvasta tai raadollisesti vain kahdesta taloustieteen teoriasta. Itä ja länsi, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto päätyivät tavoittelemaan hegemoniaa ja maailman herruutta. Tätä kutsuttiin myöhemmin kylmäksi sodaksi idän ja lännen välillä.

Itä ja länsi, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto päätyivät tavoittelemaan hegemoniaa ja maailman herruutta. Tätä kutsuttiin myöhemmin kylmäksi sodaksi idän ja lännen välillä.

Tästä kahden taloustieteen teorian ryydittämästä ihmistä ja maailmankuvaa koskevasta ristiriidasta ei Pariisin 27.6.1947 neuvottelujen jälkeen ole käyty juuri keskusteluja. Sen sijaan nämä kaksi hegemoniaa tavoittelevaa valtiota alkoivat rakentaa sotavoimia ja lopulta saivat kasaan ydinasearsenaalin, jolla koko maapallo ja sen asukkaat voitaisiin tuhota.

Toisen maailmansodan jälkeen päädyttiin samankaltaiseen ajatusten ja aatteiden käännökseen kuin aikaisemmin Ranskan ihmisoikeusjulistuksen jälkeen. Se minkä tuli olla korkeinta modernin ihmisen elämässä, kääntyi vihanpitoon, tappamisen suunnitteluun, alistamiseen ja lukuisiin sotiin ja tuhon kylvämiseen.

Neuvostoliiton romahdus

Neuvostoliitto lakkasi olemasta 25.12.1991. Lännen ja idän ja kahden talousteorian ryydittämälle vihanpidolle tuo päivämäärä olisi voinut olla päätepiste. Mutta niin ei käynyt. Venäjän yhteiskuntaa ja taloutta alettiin ajaa lännen muottiin. Sen sijaan, että Neuvostoliiton romahdettua marxilaisen talousteorian ja lännen uusklassisen taloustieteen edustajat olisivat kokoontuneet etsimään yhteistä tavoitetta politiikalle, Yhdysvaltojen taloustieteen edustajat saivat ujutettua Venäjän politiikkaan ja hallintoon teoreetikkoja, joiden nojalla Venäjällä aloitettiin Venäjän suunnitelmatalouden purkaminen ja valtion omaisuuden siirtäminen yksityiseen omistukseen.

Lännen poliittinen johto alkoi uskomaan, että kaikki se mitä Venäjä oli – ei vain sosialismin kaudellaan – vaan koko historiansa aikana löytänyt ja saavuttanut, olisi pyyhkäistävissä syrjään ja lännen teoriat ja kuva ihmisestä korjaisivat pian Venäjän historian harhat.

Tässä länsi ja Yhdysvallat astuivat vaaralliselle tielle, jolta olisi voitu välttyä, jos meillä olisi ollut käytössä mitään järkevää tulkintaa Saksan tapahtumista vuoden 1919 ja Versaillesin rauhansopimuksen nöyryytyksen jälkeen. Kaiken kaikkiaan oli jälleen kyse – ei ihmisestä eikä ihmisoikeuksista, eikä veljeydestä, joiden nimiin niin herkästi on vannottu lännessä – yksinkertaisesti ja raadollisesti hegemoniasta, jota liki koko läntisen maailman tiedeinstituutio tukee.

Ja samoin kuin vuoden 1919 jälkeisessä Saksassa, ei Venäjän kansan sielun traumalle löytynyt tulkkia 1990-luvulla sen enempää lännestä kuin idästäkään. Ymmärtämisen sijaan Venäjä ja Venäjän kulttuurin ja talouden saavutukset joutuivat säälimättömän saalistuksen kohteeksi. Tätä saalistusta uusklassikkojen teoreetikot, ja Venäjän talouspolitiikan neuvonantaja Jeffrey Sachs³, selittivät talouden mekanismien toiminnan välttämättömänä seurauksena.

Vladimir Putin

On ilmeistä, että Venäjän presidentti Boris Jeltsin ymmärsi 1999, että lännen neuvonantajiin tukeutunut politiikka oli kärsinyt haaksirikon. Uuden politiikan johtoon valittiin Vladimir Putin, aluksi pääministeriksi, myöhemmin presidentiksi ja lopulta yksinvaltaiseksi diktaattoriksi. Tässä historia toistaa selkeästi itseään. Kävi juuri niin kuin Saksalle nöyryyttävän Versaillesin rauhansopimuksen jälkeen.

Nöyryytys, joka tuntui lähes jokaisen venäläisen henkilökohtaisessa elämässä ahdistuksena, pettymyksenä ja arvojen menettämisenä, lisääntyi varmasti siinä määrin kuin lännen taloustieteen opit olivat päässeet tunkeutumaan ihmisten elämään. Tuskinpa venäläiset olivat valmiita hyväksymään sitä, että ”kaikki oli myynnissä jos hinnasta sovitaan”. Tai hyväksymään sitä, että lopullisesti ihmisen elämästä oli kadottava kaikki kaipuu yhteistyöhön ja ihmisten väliseen kiintymykseen, jota veljeyden nimissä oli YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa niin komeasti vielä viljelty. Voi hyvin kuvitella, että samalla oli romukoppaan menemässä, aivan kuten saksalaisten kokemuksissa ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kaikki kärsimyksien saattelemana luodut kulttuurin saavutukset. Ja samalla saattoi venäläiseen sieluun kuvastua lännen lukuisat valloitussodat ja hyökkäykset Venäjän maaperälle. Ruotsi omissa suurvaltakuvitelmissaan aloitti vielä 1781 Kustaa III:n toimesta sodan valloittaakseen Venäjältä nykyisen Pietarin alueen takaisin itselleen. Vain muutamia vuosikymmeniä myöhemmin Napoleon yritti tuhota Venäjän olemassaolon, ja Hitler yritti samaa 1940-luvulla.

Tämä nöyryytys etsi tulkkia Venäjällä 2000-luvun alusta lähtien. Yhtä hyvin kuin saksalaiset olivat omaksuneet 1930-luvulla kaiken mitä Hitler ja kansallissosialistit syöttivät, yhtä halukkaita olivat venäläiset tarttumaan mihin tahansa säilyttääkseen itsestään ja kulttuuristaan sen, johon elämä siellä voisi tukeutua.

Vladimir Putin asettui venäläisen kansansielun tulkiksi. Hän puhui tästä tulkin tehtävästään hyvin selkein sanankääntein Münchenin rauhankonferenssissa 10.2.2007. Sieltä hän lähetti lohduttavan sanoman koko Venäjän kansalle: Neuvostoliiton hajoaminen oli ollut aikamme suurin geopoliittinen katastrofi, joka oli korjattavissa⁴.

Lännessä keskusteltiin, joko ihastellen tai epäillen, muuttuneesta geopoliittisesta tilanteesta. Maailmasta oli tämän puheen mukaan tullut yksinapainen. Johtoasema maailmassa oli siirtynyt yksin Yhdysvalloille. Huolia voitiin ilmaista vain siitä, että Kiina oli nousemassa Yhdysvaltojen rinnalle taloudessa ja tekniikassa. Samoin islaminusko oli riesana tälle Yhdysvaltojen hegemonialle.

Venäjän hegemonisen aseman menetykseen Putin palasi Ukrainan sodan aloittamiseen liittyneessä pitkässä puheessa 24.2.2022:

”[…] valtioiden ja kansojen hyvinvointi ja itse olemassaolo, niiden menestys ja elinvoima lähtevät aina oman kulttuurin ja arvojen, esi-isien kokemuksen ja perinteiden vahvasta juuristosta […]” ⁵

On selvää, että selitykseksi hyökkäykselle Ukrainaan olisivat kelvanneet mitkä tahansa korkealentoiset viittaukset aatteisiin tai kansan historiaan. Ne sanamuodot, joihin Putin viittasi, tuskin ovat kovin tärkeitä. Tärkeintä on huomata, että viittauksen kohteena 1) Venäjä on menettänyt oman hegemonisen asemansa maailmassa; 2) politiikan ja ihmiselämän perustaan liittyy kysymys hegemonisesta asemasta; 3) sekä yksittäisten ihmisten että kansakuntien on taistelun avulla tavoiteltava omaa hegemoniaansa suhteessa muihin.

Putinin puheessa ei ollut viittausta ihmisen arvoon politiikan perustana tai veljeyteen sosiaalisen elämän rakenneperiaatteena. 77 vuodessa toisen maailmansodan jälkeiset ideat, jotka kirjoitettiin YK:n ihmisoikeuksien julistukseen, olivat jauhautuneet sanoiksi ja kirjaimiksi, joilla ei ole ollut – läntisessä eikä itäisessä maailmassa – enää merkitystä.

77 vuodessa toisen maailmansodan jälkeiset ideat, jotka kirjoitettiin YK:n ihmisoikeuksien julistukseen, olivat jauhautuneet sanoiksi ja kirjaimiksi, joilla ei ole ollut – läntisessä eikä itäisessä maailmassa – enää merkitystä.

Idän ja Lännen ristiriita

Venäjä esitti joulukuussa 2021 kaksi vaatimusta Yhdysvalloille ja Natolle. Nato ei vaatimuksen mukaan saa enää levittäytyä itään päin. Toiseksi Nato ei voi sijoittaa joukkojaan vuoden 2017 jälkeen Natoon liittyneisiin itä-Euroopan maihin. Aiemmin vuodesta 2012 lukien Venäjä on säätänyt lakeja ”ulkomaisista agenteista” ja näiden agenteiksi määriteltyjen tahojen toiminnan lopettamisesta Venäjällä⁶.

Merkillepantavaa on myös, että Venäjä esitti neuvotteluja vaatimuksistaan nimenomaan Yhdysvalloille. Ehkä tuossa vaiheessa Venäjän tavoitteena saattoi olla vain päästä jakamaan Yhdysvaltojen kanssa johtajuutta maailmanpolitiikassa. On mahdollista, että jo tuossa vaiheessa esillä oli Venäjän suuri ydinasearsenaali.

Toisaalta on aivan selvää, että Venäjän aloittaman sodan jälkeen ei ole enää paluuta geopolitiikkaan, joka kiertyy Yhdysvaltojen hegemonisen aseman ympärille.

Yritän seuraavaksi perustella näkökulmaani. Tiede, asettaessaan ”tosiasian etsimisen” mittapuuksi on samalla syrjäyttänyt sen, joka kurkotti kohti maailmaa YK:n ihmisoikeusjulistuksessa 1945. Tässä julistuksessa ihminen asetettiin politiikan mittapuuksi ja veljeys sosiaalisen järjestyksen mittapuuksi. Tämän ohjelman toteuttaminen edellyttää tieteeltä perusteellista muutosta. Tieteen tulee tosiasioiden oheen ja sijasta etsiä keskinäiselle ymmärtämiselle perusteita. Tiede tarvitsee viittauksia tosiasioihin keskinäisen ymmärtämisen perustaksi; ei tosiasioita tosiasioiden itsensä vuoksi⁷.

Modernin ihmisen ja yhteiskunnan peruskysymyksiä

Charles Taylorin ja Rudolf Steinerin mukaan modernin yhteiskunnan suuri missio liittyy vapauteen ja itsetietoisuuteen. Taylorin mukaan modernin elämän viriäminen alkoi 1200-luvulla. Tuolloin alkoi olla alati enemmän ihmisiä, jotka kääntyivät oman itsensä puoleen. Ihminen alkoi henkisessä ja hengellisessä elämässään syventymään omiin kokemuksiinsa. Ihmisiä, jotka muita intensiivisemmin perehtyivät niihin ja yrittivät kuvailla näitä kokemuksia, nimitettiin mystikoiksi. Se maailma, jota he kuvailivat, jäi pääosalle tuon ajan (kuten myös nykyajan) ihmisistä täysin vieraaksi.

1200-luvulta lähtien on ollut ihmisiä, aivan tavallisia ihmisiä, joille on auennut sekä maailmaan että omaan elämään kokonaan uusia näkymiä. Sen elämän lisäksi, jossa jokainen haki itselleen toimeentuloa ja jokapäiväistä leipää ja riensi kirkkoon kokemaan heille annettua henkisen elämän tunnelmaa tai sanomaa, heille aukeni omien kokemusten alue uutena todellisuutena⁸.

Noina aikoina ilmeni ensimmäisiä kertoja modernin ihmisen henkinen elämä, johon nivoutui vähitellen hänen kokemuksensa itsestään yksilönä ja ainutlaatuisena vapaana ihmisenä.

Nämä ihmiset, tavallisen elämän kulkijoiden lisäksi korkealle kurkottavat ihmiset, mystikot, esoteerikot, alkemistit tai saarnaavat kerjäläismunkit, alkoivat rakentaa elämäänsä ja käytäntöjään ulkoisten ohjeiden sijaan tai oheen tästä uudesta kokemusmaailmasta käsin. Vuosisatoina 1200-luvun jälkeen oli paljon ihmisiä, jotka elivät kahdessa henkisessä elämässä. Toisen tarjosi katolisen kirkon Raamatun pohjalta laatima oppi, jossa kirkon ja maallisen elämän eliitin osuus ja kirkon sakramentit olivat keskeisiä. Toinen henkinen elämä oli syntynyt sisäänpäin, omien kokemusten puoleen kääntymisestä, jossa yksilöllinen elämä oli keskeistä.

Myöhemmin tätä siirtymää henkisen elämän alueella alettiin pitää siirtymänä tietoisuudesta itsetietoisuuteen. Tämän siirtymän kuvaaminen oli 1700-luvulta virinneen saksalaisen idealismin ja romantiikan kauden keskeinen tavoite⁹. Steiner nimittää sitä siirtymäksi älysielun ajalta tietoisuussielun aikaan.

Toinen moderni

Se modernia rakentava virike, joka syntyi oman itsensä puoleen kääntymisestä ja omien kokemusten havaitsemisen avaamasta uudesta maailmasta, sai rinnalleen 1400-luvulta lukien toisen ihmiskuntaa kohdanneen impulssin. Tämä impulssi tuli antiikin Kreikan perintönä modernille Euroopalle¹⁰. Antiikin kreikkalaiset olivat kokeneet henkisen elämän kutsun hyvin toisella tavalla kuin heprealaiset saman ajan ihmiset. Kreikan jumalat olivat varsin läheisiä ihmisille. Heillä oli yhtä lailla heikkouksia kuin ihmisilläkin. Sen sijaan heprealaisten Jumala koettiin kaiken järjestyksen perustaksi ja hallitsijaksi, joka ohjasi valittua kansaa kovalla kädellä.

Antiikin Kreikka ojensi uudelle sisäänpäin kääntyneelle modernille ihmiselle kaksi lahjaa: logiikan ja geometrian. Antiikin Kreikan logiikka loi aavistuksen kielestä, jossa täydellinen johdonmukaisuus hallitsee. Alettiin uskoa, että logiikka tarvitsee vain yhden tai vain muutaman kaikille ihmisille itsestään selvän ajattelun ja päättelyn lähtökohdan, aksiooman, ja kaikki kieli ja ajattelu on johdettavissa tuosta aksioomasta käsin¹¹.

Toisaalta geometria kykenee paljastamaan tilaa ja avaruutta koskevat ehdottomat lainalaisuudet vain siitä käsin, että hyväksymme tosiasiaksi: kaksi samansuuntaista suoraa eivät leikkaa toisiaan. Kaikki muut tilaa ja avaruutta koskevat lainalaisuudet olivat euklidisen geometrian mukaan johdettavissa tästä ajattelun perustasta. Esimerkiksi antiikin kreikkalaisille oli tunnettua, että kaikkien kolmion kulmien summa on sama kuin kahden suorakulman summa. Tämä oli maailmaa hallitseva rautainen laki. Kukaan tässä maailmassa ei onnistu piirtämään tai rajaamaan kolmiota, jossa tämä lainalaisuus ei pätisi.

Yhtä hyvin kuin ihmisen uskonnollinen omien kokemusten puoleen kääntyminen nosti modernin filosofisen kysymyksen itsetietoisuudesta vapauden lähteenä, nosti tämä sama sisäänpäin kääntyminen modernille ihmiselle myös kysymyksen maailmaa hallitsevista lainalaisuuksista.

Nämä kaksi suurta modernin elämän inspiraation lähdettä hallitsevat edelleen lähes koko ihmiskunnan elämää. Nämä molemmat inspiraatiot ovat syntyneet samoihin aikoihin Välimeren alueella. Logiikkaa ja lainalaisuuksia koskeva inspiraatio syntyi antiikin Kreikassa suunnilleen 2500 vuotta sitten. Tästä inspiraatiosta kirjoitettiin kreikan kielellä. Toinen inspiraatio syntyi heprealaisille Jahven palvelijoille ja kirjoitettiin heprean kielellä kristinuskon Vanhaan Testamenttiin. Nämä kaksi virtausta etsivät toisiaan kristinuskon Uudessa testamentissa, joka kirjoitettiin antiikin kreikan filosofian tavoin kreikan kielellä.

Kuva joka sieppasi modernin elämän haltuunsa

Moderneja tieteitä on nimitetty galileisiksi tieteiksi. Galileo Galilei ensimmäisten joukossa loi mallin, jossa keskeistä ovat liikkeen lainalaisuudet¹². Se mikä antiikin Kreikasta oli periytynyt tilan ja avaruuden lainalaisuuksina, Galilei siirsi koskemaan liikettä. Galilei ymmärsi, että kaikki liikkeet olivat voiman vaikutuksia kappaleisiin. Kappaleiden liikkeessä on keskeistä paitsi voima myös aika. Tällä tavalla kaksi ihmisen arkipäivän kokemusta, jotka jäsentävät ihmisen elämää, eli tila ja aika, katosivat ihmisen kokemuspiiristä. Niistä tuli vain matematiikan avulla hallittavaa ihmiselle ulkoista maailmaa. Tila ja aika vaikuttivat tämän Galilein hahmotteleman maailmankuvan mukaan ihmiseen, eikä ihmisen omalla kokemuksella ajasta ja tilasta ollut mitään todellista merkitystä maailman ymmärtämisessä. Nämä kokemukset olivat pelkästään subjektiivisia ja niistä käsin ei voitu johtaa mitään objektiivisesta todellisuudesta¹³.

Tila ja aika katosivat ihmisen kokemuspiiristä. Niistä tuli vain matematiikan avulla hallittavaa ihmiselle ulkoista maailmaa

Kuten von Wright toteaa, näistä tilaa ja aikaa koskevista matemaattisista lainalaisuuksista johdettiin modernin ajan hallitseva tieteellinen aate¹⁴. Tässä tieteellisessä aatteessa keskeistä on ihmisen kokemuksen ja luonnon lainalaisuuksien erottaminen. Tämän aatteen utopioihin kuuluu, että ihmisen oma toiminta, tahto, tunne ja ajattelu voidaan vähitellen johtaa samankaltaisista lainalaisuuksista, mistä kaikki kuolleen luonnon tapahtumat ovat johdettavissa. Näinä aikoina tällä suunnalla työskentelee keinoälytutkimus ja siihen liittyvä naturalistinen filosofia¹⁵.

Tämä moderneista luonnontieteistä virinnyt aate on ollut liki koko historiansa ajan ristiriidassa sen tieteellisen aatteen kanssa, joka lähtee ihmisen itsetietoisuudesta ja sen kehittämisestä käsin. Usein tätä vastakkainasettelua katsotaan idealismin ja rationalismin aatteiden näkökulmasta. Näistä suunnista on kirjoitettu hyllymetreittäin teräviä tekstejä, joissa on osoitettu oman ajattelun oikeus ja vastapuolen virheitä.

Näinä aikoina tällaisen, oman ajattelun oikeaksi osoittamisen ja muiden ajattelun ja johtopäätösten virheelliseksi osoittamisen tulisi olla sekä tieteissä että kaikessa kanssakäymisessä menneiden aikojen erheitä.

Yksi Ludwig Wittgensteinin filosofian keskeisimmistä teemoista oli koko oikeassa olemisen tavoitteen purkaminen tieteistä. Tämä tarkoittaa tieteen perustan siirtymistä tosiasioita etsivistä tieteistä keskinäisen ymmärtämisen etsimiseen. Wittgensteinin mukaan vanha filosofia ja tiede luovat ihmisten elämään ja kanssakäymiseen sielun alueen kuvia, jotka sieppaavat ihmiset valtaansa. Filosofiat ja tieteet yrittävät todistella, että nämä vangitsevat kuvat, jotka ne ovat luoneet ja lähettäneet ihmisten vaivaksi, ovat tosiasioita maailmasta ja ihmisestä. Nämä sieluun piirtyvät kuvat ovat tieteen teorioita, hypoteeseja, kuvia tieteen metodeista. Nämä kuvat ovat ottaneet 1800-luvulta lähtien haltuun koko modernin yhteiskunnallisen elämän. Politiikan alueella näistä kuvista on muodostunut aatteita; liberalismista, sosialismista, vallanalaisuudesta ja vallan käytöstä. Näitä aatteita on voitu yhdistää vanhoihin uskontoihin, itsevaltaisen kuninkaan kunnian puolustamiseen, kansakunnan yhtenäisyyden rakentamiseen ja moniin muihin tarkoituksiin.

Wittgensteinin mukaan nämä kuvat ovat itsetietoisen ihmisen luomia ja kuuluvat vain hänelle ja hänen elämäänsä. Se yhteisyys, joka on ihmisen elämän tavoitteena, syntyy näiden kuvien ymmärtämisestä osana yleistä ihmisyyden kokemusta.

Mistä uusi ihmisoikeuksien julistus?

Ranskan vallankumouksen yhteydessä 1789 muotoiltiin ylevät periaatteet vapaudesta, veljeydestä (yhteystyöstä) ja tasa-arvosta. Kuva: Wikimedia Commons

Yhteisyyttä ei voida rakentaa yhteisille tosiasioille, sillä sellaisia ei ole lainkaan globaalissa maailmassa. Valtavirran tiede on tässä kohtaa erehtynyt. Tähän liittyy vielä toinen ongelma. Tosiasioihin nojaavasta tieteestä tulee ihmisen korvike. Samalla yksilöllinen elämä häipyy näkymättömiin ja tämä tosiasioihin nojaava tiede ottaa yksilöllisen elämän roolin. Tähän rooliin sisältyvät kaikki yksilöllisen elämän vaikeudet. Se voi horjahtaa yhteen yksipuolisuuteen tai toiseen, ja kadottaa kokonaan tasapainonsa. Juuri tämän ongelman on nyt globaalimaailma kohdannut.

Tämä yksipuolisuus, eli erilaisiin intohimoihin sortuminen, voidaan pitää tasapainossa vain keskinäisessä tasa-arvoisessa ja tasapuolisessa kanssakäymisessä. Tätä ilmaisevat sanat veljeys, solidaarisuus, ystävyys tai rakkaus. Ne ovat ymmärtämisen välineitä, jotka ovat välttämättömiä tasapainoisen maailman rakentamisessa.

Huolimatta siitä, että emme voi odottaa nykytieteen valtavirrasta rakentavaa otetta uuden ihmisoikeuksien julistuksen luomisessa maailman johtotähdeksi, nykymaailmassa tehdään paljon työtä ja on monia yhteisöjä, jotka siihen pystyvät. Tieteen reunojen lisäksi taiteen, uskontojen, koulutuksen, kulttuurin ja maailmanlaajuisten yhteisöjen toiminnassa on paljon sellaista, mikä voi nostaa ihmisyyden yhteisen elämän ja politiikan keskiöön. Näille suunnille pitäisi nyt antaa tietä; kaikille niille yhteisöille ja liikkeille, joissa ihmiset voivat vapaasti muodostaa mielipiteitä ja jotka kykenevät keskustelemaan ja ymmärtämään. Siellä elävät uuden idän ja lännen välisen uuden ihmisoikeuksien julistuksen ja rauhansopimuksen avaimet.

[Molemmat tai toinen seuraavista kuvista sopiviin kohtiin: Declaration of the Rights of Man.jpg Kuvateksti: Ranskan vallankumouksen yhteydessä 1789 muotoiltiin ylevät periaatteet vapaudesta, veljeydestä (yhteistyöstä) ja tasa-arvosta. Kuva: Wikimedia Commons. Ja/tai: rauha.png. Kuvateksti: Sodan jälkeen seuraa rauha. Kuva: Terhi Takanen.]

Talous & yhteiskunta