Talous & yhteiskunta

Anton Kimpfler – antroposofisen hengentieteen yleisinhimillisyyden välittäjä

Suomalaisen kesän valovoimat eivät hiipuneet pandemiankaan aikana: Vihdin antroposofinen työryhmä järjesti elokuun alussa 2021 jo tuttuun tapaan kesäseminaarin perinteikkäässä Päivölän virkistyskodissa Nummelassa. Kirjailija Anton Kimpfler ja pianisti Steffen Hartmann alustivat ja esitelmöivät pääteemanaan ”Terveen keskuksen etsintää” kolmelta näkökannalta: suhteessa omaan itseemme, suhteessa toisiin ihmisiin ja suhteessa maailman kokonaisuuteen ja sen ongelmiin. Mitä parantavia virikkeitä vaikuttaa ajassamme ja mistä voimme löytää niitä ja saada tukea? Seminaarin ohjelmaan sisältyi myös antroposofisen lääkärin Michael Hufschmidtin terapeuttinen seminaari. Iltaesitelmiin virittäydyimme Steffen Harmannin ystävän, ensi kertaa Suomessa vierailleen Almuth Steffensin ohjaamin eurytmiaharjoituksin. Tutustuimme syvällisiin ajatuksiin, harjoittelimme aktiivista kuuntelua, keskustelimme ja keräsimme uusia voimia talven varalle. Steffen Hartmannin konsertti ”Vapaus ja apokalypsi” Vihdin seurakuntatalossa oli vaikuttava ja kaunis päätös seminaarille. Konsertissa kuultiin Beethovenin myöhempiä pianosonaatteja ja Torben Maiwaldin moderni Chaconne. 
1https://www.paivolanvirkistyskoti.fi/

Anton Kimpflerin haastattelu Päivölässä elokuussa 2021 korjattu/täydennetty 4.11.2021

Jo 40 vuotta yhteistyötä 

Elokuun tapahtumassa vietimme Kimpflerin Suomen seminaaritoiminnan 40. juhlavuotta. Vuodesta 1981 lähtien Anton Kimpfler on pitänyt esitelmiä ja osallistunut seminaareihin Suomessa joka vuosi, joskus kaksikin kertaa vuodessa. Niinpä istahdimme eräänä päivänä muistelemaan, miten kaikki alkoi. Anton kertoi, kuinka ensi sysäys yhteistyölle saapui kirjeen muodossa Suomesta Freiburgiin. Sen oli kirjoittanut antroposofisen pienlehden Elämänpuun toimittaja Mirjamaija Mikkola.  Hän oli tutustunut Kimpflerin ajatuksiin luettuaan tämän kirjoituksia sosiaalista kolmijäsennystä käsittelevästä Jedermann (nykyisin jedermensch2http://www.jedermensch.net/index1.htm) –aikakauslehdestä. Anton kutsui sitten Mirjamaijan ja tämän toimittajakollegan Päivi Suokkaan Dortmundin antroposofisille pääsiäispäiville. Kun he saivat siellä kuulla, että Anton oli aikeissa matkustaa seuraavana kesänä Neuvostoliittoon, he pyysivät häntä yhdistämään matkaansa myös esitelmätilaisuuden Suomessa. Ensimmäinen esitelmä järjestettiin kesäkuun alussa 1981 Marja ja Dietrich Mannabergin kotona Merikadulla Helsingissä. Esitelmän aiheena oli Pohjolan valo ja Etelän lämpö. Yhteistyö alkoi Antonin ja useiden suomalaisten antroposofiasta kiinnostuneiden ihmisten välillä.

Kesäseminaareja jatkettiin, joskus myös Mirjamaija Mikkolan kotona Heinävedellä.  Anton toi sinne usein mukanaan saksalaisia ystäviään. Kun Mirjamaija muutti myöhemmin talvikausiksi Espanjaan, seminaarit löysivät uuden sijainnin Vihdin Vähäkylässä Mannabergien maatilalla, jossa toimi steinerpedagoginen lastentarha. Näiden tapaamisten ohella järjestettiin Helsingissä ja muissakin kaupungeissa esitelmiä ja seminaareja. Mirjamaija oli usein vielä mukana, kunnes siirtyi henkiseen maailmaan vuonna 2001. Anton Kimpflerin ja suomalaisten ystävien yhteistyö jatkuu edelleen. Vuosien varrella mukaan on tullut uusia yhteistyökumppaneita, varsinkin hänen teostensa käännöstyöhön, jota on miltei aina tehty ryhmätyönä.

Tie kansainvälisesti vaikuttavaksi aikuiskasvattajaksi ja kirjailijaksi 

Anton Kimpfler Päivölän pihalla – Kuva: Marja Mannabergin kotialbumi

Kimpflerin tie kohti antroposofista hengentiedettä alkoi kiinnostuksella teosofiaan ja muihin itämaisiin henkisiin virtauksiin. Rudolf Steinerin ajatusten tutkijana Kimpfler arvostaa erityisesti antroposofisen ajattelun vapautta ja yhtä tärkeänä hän pitää sen käytännönläheisyyttä.  Erityisesti yhteiskunnalliset kysymykset ja sosiaalinen kolmijäsennys ovat olleet hänen sydäntään lähellä niin tutkijana ja kirjoittajana kuin myös käytännön toteutusten inspiroijana ja kannustajana. Stuttgartin antroposofisiin vaikuttajapiireihin hän ei oikein kotiutunut, mutta Etelä-Saksassa oli 1970-luvulla käynnissä useita kiinnostavia taiteellisia ja kolmijäsennystä tutkivia aloitteita. Kansainvälisessä Achbergin kulttuurikeskuksessa nuori kaksikymppinen Anton kohtasi useita hengenheimolaisia. Tuon sosiaalisen kolmijäsennyksen idean pohjalta perustetun kulttuurikeskuksen aktiviteettien parissa hän tutustui Peter Schilinskiin, joka halusi ryhtyä toteuttamaan sosiaalisen kolmijäsennyksen ideaa arjessa. Schilinski perusti vuonna 1976 muutaman ystävänsä kanssa Bodenseen rannalle Modell Wasserburg-nimisen yhdistyksen3http://eulenspiegel-wasserburg.blogspot.com/, Jedermann-lehden, työ- ja asuinyhteisön sekä ravintola Eulenspiegelin pyrkimyksenä löytää ekologisia ja terveitä sosiaalisen elämän muotoja ja hahmottaa kolmijäsenteistä yhteiskuntaelämää.

Myös Freiburgin seudulla Kimpfler kohtasi kiinnostavia mahdollisuuksia yhteiseen tutkivaan työhön. Hän ryhtyi kirjoittamaan freelancerina useaan kulttuuriseen pienlehteen ja käytännön kirjoitustyö vei hänet mukanaan.

Kuten usein elämässä, katastrofit kääntyvät lopulta yksilön kehityksen parhaaksi.

Yksi näistä lehdistä oli Die Kommenden, jossa Kimpfler työskenteli toimittajana. Lehden päätoimittaja suhtautui avoimesti maailmaan, mutta nuoren Antonin mielestä valitettavasti liian pessimistisellä, maailmanlopun katastrofeja ennustavalla tavalla. Näkemyserot johtivat ristiriitoihin, lopulta niin vakaviin, että ne erinäisten henkilökohtaisten kohtalonpolkujen risteytymisen kanssa aiheuttivat 30-vuotiaalle Antonille tilanteen, jossa hän oli yhtäkkiä vailla työtä ja asuntoa.  Kuten usein elämässä, katastrofit kääntyvät lopulta yksilön kehityksen parhaaksi, ja haasteellisina aikoina kallisarvoisten henkilökohtaisten ihmissuhteiden merkitys korostuu ja kirkastuu. Ne auttavat ja kannustavat ihmistä etenemään rohkeasti omalla polullaan. Yksi sellainen rakas ja luotettava ystävä Anton Kimpflerin elämässä on ollut ja edelleen on eurytmisti ja varhaiskasvattaja Gabriele Kleber, joka rohkaisi ja kannusti tuolloin Antonia suuntautumaan omaan kirjoitustyöhön entistä rohkeammin ja aktiivisemmin. Gabriele Kleber kirjoittaa itse runoja ja on julkaissut kaksi runokirjaa4 Sternenkraft im Erdenwandel (Tähtien voimaa maisella vaelluksella, 2012), ja Liebesschaffen für eine neue Sonnenwelt, (Rakkauden työtä uutta aurinkomaailmaa varten, 2018.Ei suomennettu). Kleber on vaikuttanut taustavoimana mm. Henkinen läsnäolo ja luova voima –teoksen kirjoitusprosessiin toiveenaan saada sellaista kuvausta ajan hengestä, joka olisi ymmärrettävää kenelle tahansa aikalaiselle.

Freiburgin seudulla toimii Kimpflerin aloittama Wege-Zeitschrift-Verlag5http://antrhrowiki.at/Wege , jonka kehittämiseen Gabriele Kleber on aktiivisesti osallistunut. Kustantamo julkaisee edelleen neljä kertaa vuodessa ilmestyvää antroposofista aikakauslehteä Wege mit Ich, Erde und All ja kirjallisuutta.

Ennakkoluuloton ja tietoinen yhteistyö tienä tulevaisuuteen 

Toinen tärkeä Anton Kimpflerin yhteistyökumppani on ollut Ansgar Liebhart, katolinen pappi, joka toimii sielunhoitajana sairaaloissa ja psykiatrisissa hoitolaitoksissa. Liebhart on kouluttautunut myös hahmoterapeutiksi, opiskellut antroposofista hengentiedettä ja on suosittu työryhmien vetäjä. 1990 järjestettiin Hof Sonnebornissa seminaari aiheesta Antroposofian ja psykoterapian kohtaaminen. Kimpfler on kertonut yhteistyöstä Liebhartin kanssa kirjassaan  Nichts ist vergebens, (Verlag Ch. Möllman, Borchen 2020, ei suomennettu).

Kimpfler aloittaa kirjan esittämällä vakaumuksenaan, että kun ihminen kasvattaa itseään henkisesti ja moraalisesti, tapahtuu jo ratkaisevaa muuttumista. Kaikki muut kysymykset tai ongelmat ovat silloin paremmin ratkaistavissa. Antroposofinen hengentiede osoittaa sekä varminta että ajassamme tasapainoisimmin edettävää tietä kohti henkistä tiedostamista ja itsen kehittämistä ja muuntamista. Kohtaaminen Peter Schilinskin kanssa Achbergissä ja yleinen, kolmatta vaihtoehtoa kapitalismin ja kommunismin tuolta puolen etsivä liikehdintä saivat hänet vakuuttumaan, että juuri sellaista käytännön sosiaalista ponnistelua tarvitaan, jotta ihmiskunta voi löytää myönteisiä näkemyksiä tulevaisuudelle ja yhteistyössä luonnon kanssa kehittyä terveeseen, elämää suojelevaan suuntaan.

Tulevaisuuden kohtaamiseksi löytyy perusta Rudolf Steinerin teoksista: yhteiskunnan sosiaalista kolmijäsennystä käsittelevästä Yhteiskunnallinen kysymys ja yksilön kehitystietä kuvaavasta teoksesta Henkisen tiedon tie.  Ei riitä, että vain toista noista kahdesta perusteoksesta opiskellaan ja harjoitellaan, vaan on työskenneltävä kumpaakin kysymystä samanaikaisesti. Silloin avautuu vielä kolmas tehtäväkenttä, jota ei voi jättää huomioimatta, jos haluaa päästä eteenpäin. Tuo kolmas tehtäväkenttä on sielullinen alue, eli ihmisten välisten kohtaamisten alue.

Tietoinen sosiaalinen kanssakäyminen on meidän aikakautemme tehtäväkenttä.

Kimpflerin mielestä antroposofia ja psykoterapia täydentävät toisiaan oivallisesti. Antroposofinen hengentiede rakentuu täysin minuuden ja sen vapaan ajattelukyvyn varaan, kun taas psykoterapian sielukas ja sisäinen kääntyminen toisen yksilön puoleen on metodi vailla teoreettisia ennakko-oletuksia. Tietoinen sosiaalinen kanssakäyminen on meidän aikakautemme tehtäväkenttä, joka vaatii paljon tahtoa, tietoiseksi kasvatettua tahtoa.

Seuraava sukupolvi liittyy työhön  

Noin 10 vuotta sitten Anton Kimpfleriin otti yhteyttä hampurilainen antroposofian tutkija, kirjailija ja pianisti Steffen Hartmann. Hartmann kirjoittaa säännöllisesti eri julkaisuihin antroposofiasta, meditaatiosta ja musiikista. Hän on aktiivinen toimija ja työpiirien vetäjä Hampurin antroposofisessa seurassa ja esitelmöinyt useiden Keski-Euroopan maiden lisäksi myös Brasiliassa.

Kirjassaan Wege zum Geist (2012, Edition Widar6https://www.editionwidar.de/, ei suomennettu), Hartmann kertoo omista tutkimuksistaan Kimpflerin kirjoituksista ja kirjoista. Sen johdannossa hän kuvaa Anton Kimpfleriä maailmalle avoimeksi antroposofiksi ja vaatimattomaksi ihmiseksi, joka ei vaikuta julkisuudessa eikä osallistu äänekkäästi aikamme keskusteluihin.  Yli 40 kirjaa ja lukuisia artikkeleita, alkaen 1970-luvulta on annettu maailmalle, monet niistä loppuunmyytyjä tai tuskin huomioituja. Kirjoitustyönsä lisäksi Anton Kimpfler on työskennellyt yli 20 maassa ja osallistunut moniin sosiaalisiin ja kulttuurisiin projekteihin.

Yhdessä Torben Maiwaldin kanssa Steffen Hartmann on perustanut kustantamon nimellä Edition Widar, joka on julkaissut myös useita Anton Kimpflerin kirjoja. Hartmannin yhdessä Kimpflerin kanssa kirjoittama kirja Henkinen läsnäolo ja luova voima julkaistiin suomeksi 2019. Muusikkona Hartmann on aina tuonut Päivölän seminaareihin taiteen kallisarvoista, kohottavaa energiaa. Osanottajat ovat saaneet nauttia hänen sekä klassisen että nykymusiikin tulkinnoistaan.

Hartmann kertoi Kimpflerin työstä ystävälleen Johannes Greinerille, sveitsiläiselle Baselin steinerkoulun kasvatille. Greiner on muusikko, eurytmisti ja pedagogi, joka on toiminut pianonsoiton opettajana vuodesta 1992 ja steinerkoulun opettajana vuodesta 2001. Hän on myös säveltänyt musiikkia Kristiyhteisön, uskonnollisen uudistuksen liikkeen7https://christengemeinschaft.de/, https://kristiyhteiso.fi/, toimituksiin ja opettaa Dornachin steinerpedagogiikan seminaarissa. Hän on kirjoittanut lukuisia artikkeleita pedagogiikan ja musiikin alueelta, joita on julkaistu erillisinä tai kokoomateoksissa. Edition Widar on julkaissut Greinerin kannanoton terrorismiin kasvatuksen ongelmana nimellä Mensch, ich glaube an dich (ei suomennettu). Eräässä muussa yhteydessä Greiner on kirjoittanut, että tutustuttuaan Anton Kimpflerin kirjoihin hän ei voi ymmärtää, ettei ollut aiemmin kuullut tästä syvästä ja aidosta antroposofisesta kirjailijasta, joka havainnoi ajassamme vaikuttavia voimia oivaltavasti ja kykenee näkemään katastrofaalisissa tuhovoimissa piilevän kutsun kehittää ihmisyyden elvyttäviä ja parantavia voimia.

Johannes Greiner on kirjoittanut yhdessä Anton Kimpflerin kanssa digitaalisen tekniikan ja ihmisen uusien kykyjen kehittämisen yhteyksistä kirjassa Elektronische Gefangenschaft? (Edition Widar, 2019, ei suomennettu). Elektroniikan vaikutuksia ihmiseen Kimpfler on käsitellyt jo vuonna 1985 teoksessaan Die elektronische Seuche (ei suomennettu).

Kokemuksia ja havaintoja Kimpflerin lukijoilta  

Kaikissa Kimpflerin teoksissa kuultaa hänen vakaumuksensa ihmisen kehityksestä kohti yhä täydellisempää inhimillisyyttä. Kirjassaan Weltreligion der Freiheit und des Friedens, (2018, ei suomennettu), hän piirtää vaikuttavan kaaren ihmiskunnan uskonnollisissa pyrkimyksissä havaittavista henkisistä virikkeistä. Suuret maailmanuskonnot ovat kukin vuorollaan ilmentäneet ja julistaneet uusia henkisiä virikkeitä maan päälle. Niissä vaikuttavat voimat muodostavat jatkumon, joka kuvastuu myös musiikin intervalleissa ja planeettojen laadullisuuksissa. Ennakkoluulottoman tutkimuksen avulla on mahdollista kehittää myönteistä ja ymmärtävää suhtautumista eri uskontojen opastamiin teihin, mikä on rauhallisen tulevaisuuden edellytys. Ja kuten kaikessa, pitää varoa joutumista kiihkeän mystiikan alueelle, vaan sen sijaan etsiä konkreettisia käytännön muotoja yhteisyyden tunnon rakentamiseksi. Terveen keskikohdan ja tasapainon etsiminen muodon ja sisällön välille luo edellytyksiä rauhalle. Aito rauha voidaan rakentaa vain vapaudelle ja rakkaudelle.

Terveen keskikohdan ja tasapainon etsiminen muodon ja sisällön välille luo edellytyksiä rauhalle

Vapauden ja rakkauden merkitys soi kaikkien Kimpflerin kirjojen taustalla. Hänen kirjoitustavalleen on ominaista pelkistetyn nykykielen käyttö. Näennäisesti yksinkertaisen lauseiden takaa paljastuu antroposofiaan syvällisesti perehtynyt ajattelija. Antroposofinen käsitys ihmisestä ja maailman kehityksestä on sisäistetty ja puettu nykykielelle. Lyhyet kappaleet seuraavat toisiaan kuin hengityksen rytmi ja liittyvät toisiinsa loogisesti. Lukija kutsutaan liittymään elävään ajatteluun ja aktivoitumaan itse. Kirjoitusten sisällöt avautuvat ja niiden energia vapautuu erityisesti silloin, kun niitä voidaan lukea ja käsitellä yhteisesti, ryhmissä. ”Ryhmän olemassaolo ei voi perustua yksittäisten jäsenten henkilökohtaisiin kykyihin vaan ainoastaan siihen, että jäsenet etsivät suuntaa siitä henkisyydestä, joka ylittää eroavuudet.” Lainaus on Kimpflerin vuonna 1975 valmistuneesta ja vuonna 1981 julkaistusta kirjasta Das Ereignis der Gemeinschaft. Kirja on suomennettu nimellä Yhteisön tapahtuma ryhmätyönä eri kokoonpanoissa vuosina 1982 – 2010 ja julkaistu 2011.

Tästä Kimpflerin perusteoksesta on otettu tänä vuonna saksankielinen uusittu painos, jonka ovat kuvittaneet Baselin NeueKunstSchule-opinahjon opiskelijat opettajansa Bogdan Hiban johdolla.  Kirja on edelleen täysin ajankohtainen ja sitä soisi työskenneltävän Saksan lisäksi monessa muussa Euroopan maassa, myös Suomessa! Eräässä Hampurin antroposofisessa työpiirissä kirjaa on työskennelty rinnakkain Rudolf Steinerin Johtolauseiden kanssa ja havainnoitu tekstien vaikutusta työilmapiiriin. Yhteisön kehityksessä vaikuttavat voimat ja vastavoimat voidaan nostaa tietoisuuteen ja inhimillisen vapauden ja vastuun alueelle. Kimpflerin ajatukset ja teokset ovat ravintoa sielulle ja luovat luottamusta kaiken tarkoitukseen ja yksilön ratkaisujen merkitykseen.

Rudolf Steinerin Vapauden filosofian alaotsikon Modernin maailmankatsomuksen luonnos hengessä Kimpfler pitää suhtautumisessamme antroposofisiin sisältöihin oleellisena sitä, että pyrimme havainnoimaan omaa itseä luonnontieteellisellä menetelmällä. Se on kaikkein tärkein peruselementti tiellämme kohti tulevaisuutta.

Aloitteet ovat tärkeitä 

Kesätapahtuman yhteydessä esitimme Antonille muutamia ajankohtaisia kysymyksiä. Hän kertoi aluksi työllään olevan aina kaksi tukevaa perustaa. Ensimmäinen perusta on suorat kohtaamiset ihmisten kanssa seminaareissa ja esitelmissä ja niiden jälkeisissä ryhmäkeskusteluissa, ja tietysti myös monet henkilökohtaiset keskustelut. Toinen perusta on kirjoitustyö. Kirjoittamisen hän sanoi olevan itselleen suorastaan terapiaa.

 

Millaisia ajatuksia sinulla on antroposofian tulevaisuudesta?

AK: Sosiaaliset kysymykset muodostuvat jo nyt erityisen tärkeiksi, ja tulevaisuudessa vielä enemmän. Tulevaisuuden tärkein tehtävä on uusien muotojen ja mallien syntyminen ihmisten yhteistoimintaan niin, että toiminta perustuisi yhä enemmän täydelliseen vapauteen. Esimerkiksi solidaarinen maatalous (CSA, Community Supported Agriculture), on yksi sellainen ilahduttava tulevaisuuden virike, joka on jo alkanut toteutua useammassa maassa. Toinen kiinnostava aloite on Eurooppalainen rahoitusaloite. Uusien virikkeiden tulisi syntyä ja voida kasvaa orgaanisesti, alkaa ruohonjuuritasolta pienessä mittakaavassa ja sitten kasvaa ja kehittyä saamaan painoarvoa ja vaikutusta myös poliittisella tasolla.

 

Onko antroposofia jo muodostunut traditioksi? 

AK: Aloitteet ovat tärkeämpiä kuin ulkoinen muoto, jolla silläkin on tärkeä tehtävä. Tarvitsemme suvaitsevaisuutta ja halua avoimeen yhteistyöhön. Antroposofinen seura kantaa todella suurta vastuuta. Kaikkia tasapainottavia voimia tulisi vahvistaa.

On myös annettava tilaa eräänlaiselle proletaariselle antroposofialle, pienille työryhmille, jotka kykenevät yhteistyöhön muiden ryhmittymien kanssa. Voisimme oppia iloitsemaan erilaisuudesta ja eri näkökulmista ja ottaa oppia toisiltamme. Kaikenlainen taide ja luovuus ovat myös terveen kehityksen perustekijöitä, ja niitä tulee arvostaa ja vaalia.

 

Eikö sellainen aloitteellisuus vaadi todella paljon rohkeutta?

AK: Aina voi kääntyä henkisen maailman ja Kristuksen puoleen ja pyytää apua. Kaikesta ei tarvitse selvitä yksin. Kuten Peruskivi-meditaation8 Peruskiven olemuksesta ja tehtävästä. Koonnut Maarit Holttinen (2018), Suomen Antroposofinen seura neljännessä osassa sanotaan, on oltava valmiina tekemään tekoja, työskentelemään yhdessä muiden hyväksi. Olemme tiellä sekä kuninkaina että paimenina ja opettelemme palvelemaan toisiamme. On löydettävä aito valmius palvella toisia. Vaarana on paitsi yksilön, myös ryhmien egoismi.

 

Olisiko Udo Herrmannsdorferin kehittämä Polkuja laatuun –järjestelmä9https://www.wegezurqualitaet.info/home.html, joka on sellaisten tehtäväyhteisöjen laatujärjestelmä, joiden ydintehtävä suoritetaan ihmisten kohtaamisessa, kuten koulut ja hoitolaitokset,  juuri sellaista tietoista käytännön harjoittelua?   

AK: Kyllä, siinä on myös yksi hyvä esimerkki uudesta sosiaalisesta tietoisuudesta ja käytännön harjoittelusta. Vaikka kiinnostus antroposofiaan näyttäisi olevan laimenemassa, niin sen vaikutus myös jatkaa kuitenkin huomaamattomasti voimistumistaan, antroposofiset virikkeet ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat laajalle. Sellaista piilossa tapahtuvaa kasvuakin tulee suojella kaikilla tasoilla. Tunteiden ja tuntemusten kehittyminen ja nostaminen tietoisuuteen on tärkeää. Olen kirjoittanut siitä, mm. Ansgar Liebhartin kanssa. Tietoisuustyötä ei saa unohtaa.

 

Mitä käytännön neuvoja voisimme saada nyt Peruskiven 100-vuotisjuhlan kynnyksellä?   

AK: Olisi kyettävä yhteistyöhön, niin lähipiirin kuin koko maailman tasolla. Koko maailma on vihkimyspaikka, ja koko ihmiskunta on vihkimystiellä. Meillä on yhteiset ekologiset tehtävät, samoin taloudelliset. Terveyden alueen ongelmat kohtaavat meitä samanaikaisesti. Siksi meidän on nyt kehitettävä uusia sosiaalisen elämän yhteistyömuotoja. Uudet aloitteet on otettava innokkaasti ja ennakkoluulottomasti vastaan ja ryhdyttävä harjoittelemaan.

 

Mitä toivot tulevaisuudelta?   

AK: Toivon, että sisäisen meditaatiotyön ja ulospäin suuntautuvan työn tasapaino nousisi yhä useamman tietoisuuteen, ja että yhä useampi ihminen alkaisi käydä tietoisen harjoittelun tietä. Siten voimme kesyttää teknologian palvelijaksemme emmekä ajaudu ylenpalttisen teknologian hallitsemiksi. Toivon yhä useamman tunnistavan tilanteemme, jossa inhimilliset kohtaamiset ovat entistä tärkeämpiä.  Tietenkin tarvitsemme myös tervettä luontoa tukemaan meitä. Uskon pienten maiden olevan tulevaisuudessa yhä tärkeämpiä terveen kokonaisuuden kehittymisessä, sillä niillä on paremmat mahdollisuudet kehittää ja kokeilla uusia sosiaalisia muotoja. Suomikin on esimerkiksi ansiokkaasti toiminut välittäjänä ja rauhan rakentajana eri puolilla maailmaa.

 

 Entä EU:n asema ja tulevaisuus?    

AK: EU edustaa askelta pois nationalismista, erityisesti tuhoisasta kansallissosialismista, ja EU:lla on tärkeitä tehtäviä. Se on ottanut tehtäväkseen muun muassa auttaa heikommin kehittyneitä alueita. EU:n uhkana on liika byrokratisoituminen. Toinen vaara on edelleen myös isojen maiden dominointi ja sanelupolitiikka. Tämänkin vaaran torjuntaan on jo syntynyt tervehdyttäviä antroposofisia virikkeitä, kuten federalistinen suuntaus. Vahvemman oikeudella toimimisen tulisi muuttua tasavertaisuudeksi ja heikommasta huolehtimiseksi. Tämä pitää paikkansa myös esimerkiksi ”me too” –liikkeessä, sukupuolten välisissä jännitteissä. Yleisesti maailmassa eletään aikaa naisenergian vapautumisesta kodin piiristä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Tulevaisuuden avaimet piilevät tiedossa ja viisaudessa ihmisyydestä – eli antroposofiassa, ihmistä tutkivassa tieteessä.

Luulen Euroopan pohjoisen ja keskialueen merkityksen kasvavan tulevaisuudessa. Sen vaikuttava henkinen suojelija on Vidar, vaikeneva aasa, joka malttaa odottaa oikeaa aikaa ja tarttuu sitten epäröimättä toimeen ratkaisevalla hetkellä. Norjalainen Jörgen Smit vaikutti ansiokkaasti 1990-luvulla, kirjoitti ja esitelmöi pedagogiikasta ja henkisestä koulutustiestä. Dornachissa arvostetaan edelleen myös pohjoista näkökulmaa. Siellä järjestettiin muutama vuosi sitten kiintoisa konferenssi Pohjola Dornachissa-Dornach Pohjolassa.

Nuoret ihmiset ovat sosiaalisesti valppaampia kuin edellinen sukupolvi. Heillä voi olla eräänlaista sosiaalista selvänäköisyyttä. He ovat tietoisempia ja tuntevampia kuin edeltävät sukupolvet ja etsivät käytännön ratkaisuja. Me voimme kannustaa nuorten aktiivisuutta ja auttaa heitä etsimään ja löytämään oman laatunsa ja kantamansa virikkeet. Pari vuosikymmentä sitten ei olisi ollut mitenkään mahdollista se, mitä tapahtui Greta Thunbergille – että teinityttö kutsuttiin puhumaan YK:n kokoukseen maailman päättäjille ja neuvonantajille.

 

Kiitoksia haastattelusta ja näkemiin ensi kesänä, Anton Kimpfler! 

Viimeisimmät artikkelit