Pääkirjoitus

Anna hyvän tähden johdattaa

Muut valot kaikki valtavirteen yhtyi
Nimeä Maarian nyt ylistämään.
-Dante / Jumalainen näytelmä

Beetlehemin tähdeksikin kutsuttu Saturnuksen ja Jupiterin ajoittain muodostama kuvio taivaalla muistuttaa heksagrammia. Tähtitieto (astronomia ja astrologia yhteenliittyneinä) on psykologian vanhin muoto, kuten itse Jung sanoi. Tämänkaltainen tietous on ollut käytäntöä tuhansia vuosia sitten, ei siis pelkästään kalenterien tekemisen ja luonnon kiertokulun seuraamisen merkeissä. Myyttisten ”religioiden” osana oli eläinradan ja planeettojen tähtikirjoituksen lukeminen. Parhaimmillaan ne olivat syvällisiä tulkintoja ihmismaailman virtauksista ja liikehdinnöistä, keinoja ymmärtää, nähdä ennalta tulevien asioiden luonnetta ja kulkua.

Siiinä mielessä kopernikaaninen käänne ei kerro koko tarinaa, antiikin maailmankuvan totuudellisuus ei hävinnyt mihinkään. Galileota mukaillen, se toimii sittenkin. Danten kuvaamat sfäärit ovat olemassa – ne kertovat sielun liikkeistä ja hengen maailmoista, kuten planeettojen nimistäkin voidaan arvata. Harmoniaa toistaen, kopernikaaninen ja ptolemaioslainen versio eivät sulje toisiaan pois. Astronomia on kääntynyt katsomaan uuden ajan myötä fyysisen tason ja avaruuden lainalaisuuksia, tähtikirjoitus avaa näkymiä maailman ja ihmisen sisäisiin tiloihin. Planeetat ovat meissä vaikuttavia eläviä voimia. Sama pätee eläinradan merkkeihin taustatekijöineen.

Rudolf Steiner antoi vuonna 1911 lääkäri Felix Peipersille neuvoja uudenlaista terapiaa varten, joka perustui Rafaelin Madonnakuvien tarkasteluun. Maalaustaiteessa värien, muotojen ja eleiden vaikutus on tunnistettu kautta aikojen. Steinerin ohjeiden mukaisesti järjestetty kuvasarja sisältää kuitenkin merkitystasoja, jotka vahvistavat niiden parantavaa voimaa. Pelkkä maalausten katsominen on jo itsessään terapeuttinen tapahtuma. Rafaelin kuvia tietyssä järjestyksessä tarkasteltaessa voi avautua näkymä vuodenkiertoon eläinradan merkkeineen ja samalla ihmisyyden tunnuksen, viisisakaraisen tähden eteeriseen muotoon. Kuvio piirtyy lapsen siirtyessä maalausten vaihtuessa eri puolille äidin syliä, jalkojen juuresta lähtien. Tämä kuviteltu liike on kulmistaan avoin, kyse on vain maalaustaiteen klassikoiden asettamisesta viistähden suuntaiseen muotoliikkeeseen. Ihmisen eteerisen ruumiin virtausten kulkua se kuitenkin muistuttaa, ja samalla kuvista itsestään syntyvä, rauhoittava tunnelma vahvistuu. Eija Dodds on sanonut kuvasarjalla olevan kaikkiin ihmisen olemuspuoliin (astraalinen, eteerinen ja fyysinen) parantava vaikutus.

Rafaelin töissä ei ole kylmyyttä tai sentimentaalisuutta kuten useimmissa renessanssiajan maalauksissa. Sikstiiniläismadonna onkin tullut tunnetuksi jokaisen steinerpäiväkodin seinältä. Viime vuosina vanhemmat ovat tosin ihmetelleet, miksi kuvan täytyy olla siellä. Ehkä on jälleen ymmärrettävä Rafaelin työllä olevan arvoa, jota ei voi mitata, vaikka se olisi nähty jo tuhanteen kertaan.

Ja perhekin on pyhä. Tulisiko sen hajottaminen olla viimeinen järkevä vaihtoehto ensimmäisen sijaan? Läntinen traditio ennen oli toista äärilaitaa nykypäivään verrattuna. Perhettä ei hajotettu isovanhempieni aikana. Voiko se tänään tapahtua millä tahansa (teko)syyllä, hullunrohkaistaanko siihen. Eräänä talvena Venetsiassa pienen lapsen kanssa matkaa tehdessämme kaikki ovet avautuivat alusta loppuun asti tavalla, jota ei Suomesta löydy. San Marcoon oli ehdottoman kiellettyä mennä vaunujen ja epäilyttävien laukkujen kanssa, silti poliisit ja vartijat tulivat lempeästi hymyillen saattelemaan porttien ja jonojen läpi. Se oli uskomatonta. Laissa ja säännöissä kiellettiin kaikki, mutta lainvalvojat oma-aloitteisesti auttoivat rikkomaan sääntöjä. Sama jatkui Milanon lentokentällä. Sydäntä lämmitti aito rakkaus lapsiperhettä kohtaan, joka asetettiin aina etusijalle.

Teksti on julkaistu Takojan numerossa 4/22

 

Viimeisimmät artikkelit