Tuvalainen shakki ja auringon kultti (osat 1 ja 2)

Osa 1: Kommagenen valtakunnan raunioilla

Kommagenen muinaisen valtakunnan ”persialais-kreikkalaiset ” kivipatsaat on yleisesti nimetty seuraavalla tavalla, järjestyksessä vasemmalta oikealle: I Kuningas Antiokhos, II Maan ja hedelmällisyyden jumalatar, III Zeus – Ahura Mazda, IV Apollo – Mithra, V Herkules (esi-isä). Lisäksi rivin kummallakin puolella on leijonan ja kotkan patsaat. Apollo ja Mithra ovat monimerkityksellisiä valon jumaluuksia, joihin myös tulen elementti voidaan liittää. Skyyttiläisiin jumaliin vertailtaessa, jos unohdetaan sukupuolikysymykset, kaikki kolme skyyttien keskeistä jumaluutta on periaatteessa mahdollista löytää. -Toim. huom.

Tuvalainen shakin yhteys skyyttiläiseen kulttuuriin

Olen usein törmännyt kysymyksiin pelatessani shakkia ystävien ja vieraideni kanssa. Keskustelu on johtanut pohtimaan figuurien alkuperää. Minulle on jo pidempään ollut selvää, ettei näiden shakkinappuloiden muotoilu ole kopio kiinalaisesta, persialaisesta, intialaisesta tai arabialaisesta, vaan se on vanhaa keski-aasialaista ja siperialaista perinnettä. Mutta siihen ajatusprosessini on pysähtynyt. 

Viimein oivalsin, että Siperian taide on saanut vaikutteita Intian taiteesta. Tästä on lukuisia esimerkkejä kirjoissa ja tutkimuksissa. Olen itsekin kirjoittanut siitä, miten siperialainen Jumalatar Umayn hahmo (hedelmällisyyden, pienten lasten ja onnellisuuden jumalatar) muistuttaa intialaista hedelmällisyyden, nuorten, lasten ja onnen jumalatarta Umaa. On olemassa arktinen teoria, jonka mukaan Pohjois-Intian jumalat (mukaan lukien jumalatar Uma) ilmestyivät Pohjois-Siperiasta tulleiden paimentolaiskansojen mukana Intiaan. Nämä paimentolaiset kulkivat poro- ja hevosvaljakoilla, ratsastivat hevosilla ja ampuivat mustilla nuolilla, joissa oli pronssinen nuolen kärki, ja heillä oli koiria, jotka seurasivat heitä kaikkialle. He palvoivat tulivuoria ja auringon jumalaa, heillä oli tumma iho ja heidän kasvonpiirteensä olivat puoliksi mongolialaisia, puoliksi eurooppalaisia. Kun intialaiset olivat ajaneet valloittajat pois, uudet jumalat osaltaan jäivät. Uma ja hänen puolisonsa Rudra (tulivuoren jumala) olivat heidän mielestään epätäydellisiä ja inkarnoituivat uudelleen hindulaisuudessa jumala Shivana ja hänen puolisonaan Parvatina. Tältä pohjalta ajattelin, että tuvalainen shakki voisi olla samalla tavoin muodoltaan alkuperäinen, ennen intialaista varianttia. 

Alun perin halusin tutkia Siperian kiviveistoksia ja lajitella niitä auringonpalvonnan rituaalien mukaan, kuinka ja mihin tarkoitukseen niiden muoto on kehittynyt. Tässä yhteydessä muistin tuvalaiset shakkinappulat. Esimerkiksi torni on kuvattu aurinkona tai vaunun pyöränä. Figuurin muoto tarkoittaa tuvan kielellä vaunua (Thereg – vaunu). Nimitys eroaa muista shakkityypeistä. Yleensä figuuri kuvaa laivaa tai linnoitusta (torni) ja vain Intian shakissa Chaturangassa se kuvaa vaunua. Koska vaunut ilmestyivät Intiaan Pohjois-Siperian nomadien myötä, oli syytä ottaa tuvalainen shakki vakavan tarkastelun kohteeksi ja olettaa, että nappuloiden muoto onkin peräisin Tuvasta. Aloin etsiä näiden figuurien alkuperää suoraan Siperian taiteesta. Yllätyksekseni aloin löytää tuvalaisissa figuureissa yhtäläisyyttä muinaiseen skyyttiläiseen eläintyyliin, jota esiintyy skyyttien kiviveistoksissa, sekä shamanistisissa puvuissa, siperialaisessa kansanperinteessä, maagisissa rituaaleissa ja jopa eettisissä normeissa. Näin pääsemme tuvalaisen shakin tutkimuksessa salaperäisten skyyttien kulttuurin ja perinteen maailmaan.

Skyyttien mysteeri

Shakin keskeisimmät nappulat ovat kuningas, kuningatar ja torni. Tuvalaisessa shakissa vastaavia nappuloita kutsutaan nimillä ​​kreivi (kuningas), lumileopardi (kuningatar) ja vaunut (torni). Jotta voisimme ymmärtää niiden merkitystä, meidän on sukellettava skyyttien historiaan. Skyyttien kieli on edelleen mysteeri. Skyyttiläisillä ei ollut omaa kirjoitusjärjestelmää, eivätkä he käyttäneet muiden kansojen aakkosia. Siksi on luonnollista, että monet eri etnisiin ryhmiin kuuluvat kansat ovat ilmoittaneet olevansa skyyttien jälkeläisiä.

Skyyttien suorina jälkeläisinä vahvimpina kandidaatteina ovat mielestäni suomalais-ugrilaiset kansat. 

Ensinnäkin on jo todistettu, että muinaiset ugrilaiset asuivat kaikkialla Siperiassa, Etelä-Euroopassa, Kaukasiassa, Länsi-Aasiassa ja muinaisessa Egyptissä (Hyksos-paimentolaisten aikana) – juuri niihin aikoihin kun skyytit hallitsivat näillä paikoilla. Jopa Herodotos kirjoittaa, että skyyttien alueiden pohjoisosissa asuvat ugrilaisten heimot, jotka ovat heidän sukulaisiaan ja joiden puoleen skyytit kääntyvät pyytäessään apua.

Kun skyyttien valtiovalta menetettiin, yhtäkkiä heidän tilalleen ilmestyivät Keski-Aasiasta avaari-paimentolaiset (joita pidettiin ugrilaisena kansana) ja näyttävät korvanneen heidät sekä heidän jälkeensä myös Keski-Aasiasta tulleet unkarilaiset. Koko Etelä-Euroopassa suomalais-ugrilaiset kansat joutuivat germaanien ja slaavilaisten kansanmurhan kohteeksi ja heidät työnnettiin kauas pohjoiseen. 

Suomalais-ugrilaiset kansat ovat tähän päivään asti säilyttäneet paimentolaisen elämäntavan (nämä ovat pääasiassa poronhoitoa harjoittavien pohjoisten kansojen edustajia). Suomalais-ugrilaisilla kansoilla ei ollut omaa kirjoituskieltä, vaan he ovat käyttäneet skyyttien tavoin salakirjoitusta ornamentiikassa, kuvioissa ja koristeissa. Näiden kansojen keskuudessa matonkudonta on koristeellisesti hyvin samankaltaista kuin Pazyrykin hautakummun matossa – ja maton kudonta on paimentolaisten keksimää. Venäläiset siirtolaiset sanoivat Siperian suurien kumpujen kuuluvan tšuhoneille (venäläisten käyttämä alentava nimitys suomalais-ugrilaisista kansoista) ja pienten kumpujen churkeille (venäläisten käyttämä alentava nimitys turkkilaisista kansoista). 

Matkustaessaan Kaukasian, Siperian, Itä-Turkestanin ja Mongolian halki suomalainen kielitieteilijä Gustav Ramstedt kuuli kaikkialla, kuinka paikalliset kansat kutsuivat suomalaisia sukulaisikseen ja auttoivat häntä kaikin mahdollisin tavoin. Kaukasiassa jokainen kylä tarjosi hänelle aseistettuja saattajia, jotta hän voisi suorittaa tutkimustaan ​​turvallisesti. Venäjänkielinen Кавказ kuulostaa suomeksi “kauas” ja se käännetään Kauko-Aasia, eli Kaukasia. Kun otetaan huomioon se tosiasia, että Skyyttien aikakauteen liittyviä hautakumpuja ja asutuksia löytyy koko Pohjois- ja Etelä-Kaukasiasta, on täysin mahdollista, että Kaukasian nimellä itsellään on ugrilaiset juuret. 

Lisäksi olen tarkastellut kreikkalaisen historioitsijan Herodotoksen tallentamia skyyttien jumalten nimiä. Esimerkiksi Isä Jumala on Papayaa (kielitieteilijät ovat löytäneet sanan muinaisesta iranin kielestä muodossa papa – mikä tarkoittaa isää. Myös turkkilaisissa ja germaanisissa kielissä​ papa tarkoittaa isää). Suomen kielessä sana Papaya muistuttaa kuitenkin sanoja “pää äijä”, joka tarkoittaa samaa kuin päämies. Tämä nimi on mielestäni sopivin skyyttien ukkosjumalalle. 

Skyyttiläisten toinen jumala on maan ja hedelmällisyyden jumalatar Api (iranilaisuuden kannattajat sanovat, että tämä on vääristynyt muoto sanasta Ana – äiti). Ja suomalais-ugrilaisten kansojen keskuudessa sana käännetään kirjaimellisesti, “appi”, joka tarkoittaa puolison vanhempia – appivanhemmat. Kun otetaan huomioon, että skyytit olivat Mustanmeren alueella paimentolaisia ja vieraskansaa, joka meni naimisiin paikallisten naisten kanssa, oli luonnollista, että he kutsuivat Äiti Maata vaimonsa vanhempien maana. 

Kolmas skyyttien jumala oli tulen jumalatar Tabatti. Iraninkieliset ihmiset eivät löydä analogeja tälle nimelle. Tulen jumalatar vaati aina uhrauksia itselleen (skyytit harjoittivat myös ihmisuhreja).

Näiden kolmen skyyttien jumalten nimen lisäksi Herodotos myös kertoo skyyttien uskoneen, että heidän kuninkaallinen perheensä on Herkuleen (kreikkalaisen Zeuksen pojan) jälkeläisiä. Siksi he kutsuivat itseään Herkuleen pojiksi. Tuon esiin tämän kiinnittääkseni huomion mielenkiintoiseen skyyttien aikakaudelta säilyneeseen hautakumpuun Nemrut-vuorella Turkissa, muinaisessa Kommagenen kuningaskunnassa. Kumpu pystytettiin vuonna 62 eaa. kuningas Antiokhos ensimmäisen aikana. Kukkulan korkeus on 50m. Tätä pyhäkköä kutsutaan maailman kahdeksanneksi ihmeeksi ja se on Unescon suojeluksessa oleva kulttuurinen maamerkki. Kommagenen valtakunta on yksi Aleksanteri Suuren valtakunnan jäännöksistä. Alun perin se oli ”puskurivaltio” Rooman ja parthialaisten valtakunnan välissä, skyyttien (lähi)alueella. Samalla tiedetään, että Kommagene oli niin Parthia-myönteinen, että lopulta Rooma valloitti valtakunnan ja teki siitä provinssin.

Nemrut-vuoren kivipatsaat

Kommagenen valtakunnan ensimmäisen kuninkaan vuoren huipulle luoma hämmästyttävä pyhäkkö on hyvin samanlainen kuin skyyttien hautakummut. Kukkulan veistokselliset hahmot kuvaavat kuningas Antiokhos Ensimmäistä, joka istuu valtaistuimella, hänen esi-isäänsä Herkulesta, auringon jumalaa, maan jumalaa, sekä tulen ja salaman jumalaa. Molemmilla puolilla on leijonien ja kotkien patsaat. Figuureja on yhteensä yhdeksän. Kivipatsaiden korkeus on 7 metriä ja hahmot esiintyvät kaksi kertaa kuten shakissa. Erityisen kiinnostavaa on, että ne muistuttavat tuvalaisten mestareiden veistämiä shakkifiguureja. Yksi rivi seisoo kummun juurella kääntyneenä auringonnousuun ja toinen rivi auringonlaskuun päin. Tässä löytyy välitön yhtäläisyys tuvalaisen shakin kanssa. Yksi kuningashahmoista tehtiin aina vanhan miehen muotoon ja toinen kuningas nuoren miehen muotoon. Shakkinappulat veistettiin punaisesta ja vihreästä kivestä. 

Tämä johtaa minut siihen ajatukseen, että hautakumpujen patsaat on tehty palvomaan auringonnousua ja laskua. Ne pystytettiin hallitsijoiden hautakumpujen viereen, ja niillä on mahdollisesti ollut sama rooli kuin kuningas Antiokhos Ensimmäisen haudalla. Hahmojen tehtävä ilmenee sanoista, jotka on kaiverrettu kreikaksi kumpua ympäröiviin kiviin: ”Minä, Antiokhos, pystytin tämän pyhäkön ylistämään itseäni ja jumalia. Toin kuninkaalliset maat lahjaksi pyhäkköön, toin pappeja ja muusikoita ja käskin pitää siellä tästä lähtien juhlalliset seremoniat kuninkaan syntymän ja valtaistuimelle nousun kunniaksi kymmenenä päivänä joka kuukausi.” Tästä kirjoituksesta voimme päätellä, että juhlia pidettiin kuukausittain ja niihin sisältyi tarkkaan kirjoitettu seremonia, jolloin papit ja muusikot kiersivät haudan ympärillä olevan kiviaidan ja kumarsivat jumalten patsaille. Papeille ja muusikoille löytyy myös yhtäläisyyksiä tuvalais-mongolialaisesta shakista, jossa oli muinaisia ​​sotilashahmoja munkkien ja muusikoiden muodossa. Nämä nappulat ovat shakissa toisella rivillä, eivätkä ne ole palvottavia vaan uhrattavia hahmoja.

Tässä yhteydessä haluaisin selvittää pyhäkön nimeä – Nemrut Tag. Joissakin suomalais-ugrilaisissa kielissä nem tai nom tarkoittaa Jumalaa. Myöhemmin sana siirtyi turkkilais-mongolialaisiin kieliin eri merkityksessä. Ja rut tai jurt tarkoittaa suomalais-ugrilaisessa kielessä “talo” tai “koti” . Sittemmin se on merkinnyt asumusta turkkilais-mongolialaisten kansojen keskuudessa. Tag puolestaan on turkkilainen vuorta tarkoittava sana. Suomalais-ugrilaisissa kielissä (jotka näkemykseni mukaan edustavat skyyttien kieltä) sana Nemrut tarkoittaa siis jumalten taloa. Mielestäni se on looginen nimi tälle paikalle. Antiokhos Ensimmäinen sanoo olevansa Persian kuninkaan Dareioksen jälkeläinen, samoin Aleksanteri Suuren (kuten muistamme historiasta, Aleksanteri Suuri pakotti kaikki kenraalinsa virallisesti naimisiin persialaisten prinsessojen kanssa laillistaakseen heidän valtansa), mutta mikä tärkeintä, hän on myös Herkuleen jälkeläinen, jonka patsaan hän pystytti muiden skyyttien jumalten viereen. Tällä kuningas Antiokhos Ensimmäinen osoittaa selvästi kuuluvansa Mustanmeren skyyttien kuninkaalliseen perheeseen. Vuori, jolle kukkula pystytettiin, sijaitsee yli 2000 metrin korkeudessa ja oli siten turvassa uskonnollisilta fanaatikoilta ja muilta antiikin tuhoajilta. Kun vertaamme Nemrutin jumalten kivipatsaita esimerkiksi medaljongeissa kuvattuihin skyyttien jumalten kuviin, voimme huomata selkeän yhtäläisyyden niin hahmojen kuvauksessa kuin vaatteissakin. Siksi voimme sanoa, että veistoskokonaisuuteen kuuluvat tulen jumalatar Tabatti, hedelmällisyyden jumalatar Api, auringon ja ukkosen jumala Papaya, kuninkaan esi-isä Herkules sekä kuningas itse. Lisäksi heitä seuraa sivuilla leijonien ja kotkien patsaita.

Jos vedetään rinnakkaisuus Tuvan shakkinappuloiden kanssa, saadaan seuraavaa: 1) Kuningas (Noyon) sisältää kuninkaan esi-isän kuvan (laskeva aurinko) ja toinen kuningas auringon jumalan (nouseva aurinko) ja kotkan kuvan. 2) Lumileopardi (kuningatar) sisältää hedelmällisyyden jumalattaren ja leijonan kuvan. 3) Torni / vaunu sisältää tulen jumala(ttare)n kuvan. Eteemme ilmestyy kolme muinaisten skyyttien palvonnan päähahmoa, joiden keskeisin palvontapaikka olivat hallitsijoiden hautakummut kahden maailman – elämän ja kuoleman – risteyksessä. Kuninkaan esi-isä, joka haudattiin kummulle jumaliensa kanssa, oli skyyttien yhteiskunnassa yhtä tärkeä kuin elävä kuningas jumalineen. Aurinko kuoli joka päivä ja syntyi uudestaan. Ihmiset, jotka olivat elävän kuninkaan alaisia, kuollessaan joutuivat kuninkaan esi-isän alaisuuteen tuonpuoleisessa elämässä. Siksi uhrauksia annettiin runsaasti ja tasapuolisesti sekä hallitsijoille että vanhoille ja nuorille jumalille. 

Uhrinuket ja shakkinappulat

Tutkija S.V.Ivanov kirjoitti, että vielä 1900-luvulla Altai-Sayanin alueella uhrattiin metsän, joen tai paikan haltijoille. Uhrattavat hahmot oli veistetty taikinasta, puusta tai savesta. Nämä hahmot kuvasivat hevosia, peuroja, kameleita, pässejä, vuohia, lintuja, villisikoja, kuusipeuroja, jäniksiä jne. Hengille uhrattiin kahdessa mielessä: karjankasvatuksen eli karjan hedelmällisyyden ja säilymisen vuoksi sekä metsästysonnen eli metsästyksen ja metsästäjien hengen puolesta. Uhrinuket asetettiin punaiselle tai vihreälle kankaalle lähelle metsää, joen rajaa tai muinaisen kivipatsaan paikalle, jota pidettiin alueen haltijana. 

Nämä uhrinuket kivipatsaiden edessä muistuttavat mielestäni tuvalaisen shakin nappuloita. Tuvalaisessa shakissa käytettiin ennen puulaudan sijasta punaisia ​​ja vihreitä huopamattoja. Pelinappulat saattoivat olla mitä moninaisimpia hahmoja. Yhdessä rivissä saattoi olla jäniksiä, lintuja, vuohia, pässejä jne. Myös lähetit takarivissä kuvattiin kameleina ja hevoshahmoina. On muistettava hevosen olevan paimentolaisten uskollinen seuralainen, jota käytetään sekä kantamiseen että vetoeläimenä vaunujen kuljettamiseen. Siksi shakissa hevonen (ratsu) saattoi edustaa yhteistä nappulaa tornin (vaununpyörän) kanssa. Kameli on eläin, joka kesytettiin skyyttien aikaan. Kamelin ansiosta skyytit onnistuivat luomaan kuuluisan silkkitien, joka yhdisti Kiinan Roomaan. Kameleita käytettiin myös sotilaallisiin tarkoituksiin. Kameli – upseerihahmoa kutsutaan myös jousiampujaksi. Skyytit ampuivat kamelien selästä tulinuolia. Sekä hevonen että kameli uhrattiin jumalille jonkin skyyttien yhteisölle tärkeän asian puolesta, kuten vahvan ja nopean armeijan saamiseksi. On luonnollista, että nämä kaksi hahmoa olivat erityisellä paikalla niin skyyttien keskuudessa kuin shakkilaudalla. Sotilaiden kohtalo tuvalaisella shakkilaudalla, toisin sanoen lintujen ja eläinten kohtalo, oli tulla uhratuksi. 

Tässä yhteydessä haluaisin muistuttaa skyyttien taiteen eläinaiheista. Tämän tyylin tunnusmerkkejä ovat kohtaukset, joissa saalistajat (kotka-gryphon myyttinen kotkahahmo, leopardi, tiikeri, susi jne.) syövät ja piinaavat erilaisia ​​eläimiä ja lintuja, jotka laskevat päänsä alas kohtalonsa edessä. Luin taannoin artikkelin suomalais-ugrilaisista kansoista, joilla on edelleen mielenkiintoinen tapa liittyen eläinhahmoihin. Kun susilauma tai muut petoeläimet alkavat usein hyökätä porolaumoihin, shamaani ottaa suden ja hänen eteensä kumartuneen hirven hahmon, ja asettaa ne vierekkäin. Hän savuttaa suitsukkeella nämä hahmot ja pyytää susia lopettamaan hyökkäämisen ja antamaan anteeksi poroille ja ihmisille, jos he tekivät jotain, mikä on herättänyt heidän vihansa. Tällä rituaalilla shamaani ikään kuin osoittaa, että sudet olivat jumalten sanansaattajia, ja kumarsivat heidän voimansa edessä. Uskomusten mukaan saalistajat hyökkäsivät ihmislaumojen kimppuun rangaistukseksi heidän väärinteoistaan, ja tällaisten rituaalien jälkeen sudet todella lopettivat hyökkäyksensä. 

Tässä on tarpeen vetää rinnastus tuvalaisen shakin kanssa: kuningatar-leopardi korvattiin myös susi-koiran hahmolla. Siten näemme, että skyyttien eläintyyliin on tallennettu jumalille uhraamisen prosessi – kotkakuningas kiusaa uhrejaan, leopardi-susikuningatar ottaa haltuunsa hänelle tarjotut uhrit. Elämän ja kuoleman kuviin tulisi epäilemättä sisältyä sellaisia ​, jotka ovat vetovoimaisia.

Tuvan shakissa yleisin pelinappuloiden muunnelma sotilaista on eläinten pennut (mm. leopardin, suden, koiran ja linnun poikaset, jopa puun taimet). Yllä mainitut hahmot olivat hyvän onnen houkuttimina karjan ja maan hedelmällisyysrituaaleissa. Ilmeisesti pentunukkeja asetettiin jumalten alttareille, jotta jumalat puhaltaisivat niihin onnea, sillä se voi muuttaa koko näiden saalistajapentujen elämän. Ja kuten shakkipelistä tiedämme, sotilas (pentuleopardi) voidaan korottaa esim. kuningattareksi (lumileopardiksi), kun se on päässyt pelilaudan vastakkaiselle reunalle. On mahdollista, että oli rituaali, jossa petoeläimet ruokkivat muiden eläinten poikasia. Joka tapauksessa, on monia vaihtoehtoja rituaaleille, joita voidaan suorittaa ympäri vuoden, koska erilaisia ​​seremonioita pidettiin jokaisen kuukauden aikana.

Maagiset hahmot

Skyyteillä on ollut rituaaleja, jotka ovat samanlaisia ​​kuin ne, jotka tunnemme Siperian myöhäisten shamaanien harjoittamista rituaaleista. Siksi asiaa pohdittaessa on luonnollista ottaa avuksi meille tutut shamaanirituaalit ja verrata niitä Tuvan shakin nappuloihin. Tässä yhteydessä tulee tietysti mieleen shamaani ja hänen auttajahenkensä. 

Tuvan shakkinappulat ovat hyvin samanlaisia ​​kuin shamaanin ja hänen auttajahenkiensä kuvat. Historioitsija S.V. Ivanov on huomannut tämän rinnakkaisuuden. Esimerkiksi Sayano-Altain shamaanien vaatteiden hapsuista roikkui erilaisia eläin- ja ihmishahmoja, mustia ja valkoisia ihmisenkaltaisia olentoja, jotka ovat hyvin samanlaisia ​​kuin shakkinappulat (nämä ovat shamaanin henkiauttajia, joita hän kutsuu rituaalien aikana).

Historioitsijat, jotka yleensä panevat merkille näiden hahmojen samankaltaisuuden shakkinappuloiden kanssa, enimmäkseen väittävät, että shamaanit ilmeisesti lainasivat nämä kuvat näkemästään shakista. Sallin itseni taas muuttaa tätä ajatusta. Entä jos shakki olisi ottanut nappulansa shamaanin henkien hahmoista? Siten nämä henkikuvat tulevat paljon muinaisemmiksi ja mahdollisesti yhdistävät meidät skyyttien aikaan. Sillä shamaani itse ja hänen mysteerinsä ovat peräisin Auringon kultista, ts. skyyttien ajoilta. Jopa shamaanin vaatteissa (esimerkiksi burjaattien shamaaneilla) on erilaisia ​​pronssista valmistettuja koruja, jotka muistuttavat meitä skyyttien eläinhahmoista. Enimmäkseen niissä on kuvia leopardeista, auringosta, kotkista ja mielenkiintoinen kuva ihmissielusta – naisen sielu on kuvattu pronssista ja miehen sielu raudasta (E.A.Hamzina, N.V.Imenohoev: Kaksi shamaanin hautaa Kizingistä). Mielestäni tällainen kuva miehen ja naisen sieluista pronssissa ja raudassa vain osoittaa matriarkaatin ja patriarkaatin aikakauden Siperian paimentolaiskansojen keskuudessa. Jo pelkästään shamaanin vaatteissa näemme pronssikauden jumalia (leopardi, kotka, aurinko) ja uhrieläinlintuja, ja kuinka niistä lopulta tulee shamaanin auttajahenkiä. 

Shamanistisissa mysteereissä on tiettyjä skenaarioita, joita voimme verrata shakkinappuloihin ja jopa shakkipeliin. Sellaisia ​​ovat: 

1) Taistelu toisen shamaanin kanssa. Tässä tapauksessa kuninkaat edustavat shakkilaudalla kahta taistelevaa shamaania. Tällöin sekä kuninkaan että shamaanin hahmot ovat molemmat auringonjumalan symboleja. 2) Shamaanin taistelu pahan hengen kanssa. Yksi kuninkaista symboloi shamaania ja toinen pahaa henkeä. Tässä tapauksessa kyse on kahden voiman yhteentörmäyksestä: aurinko, valo ja elämä, sekä ikuinen pimeys ja kuolema. 3) Shamaanin voiman ominaisuuksien hankkiminen. Figuurit edustavat erilaisia ​​nukke-esineitä, jotka symboloivat shamaanin auttajahenkiä. Näihin kuuluvat kaikki kuninkaan apuna olevat shakkinappulat. Shamaani käyttää taistelussa leopardia, susia, koiraa, (aarni)kotkaa, sekä muita eläinhahmoja, vaunuja – hän ratsastaa hevosella, kamelilla tai peuralla, ja johtaa muita eläimiä ja lintuja taisteluun. 4) Jumalten palvonta. Shamaani käyttää palvonnan kohteena jumalnukkeja ja uhraa niille uhrinukkeja. 5) Konfliktin ratkaiseminen. Rauha saavutetaan tiettyjen vaiheiden, uhrausten tai vihollista uhkaavien siirtojen avulla. 6) Hedelmällisyyden saavuttaminen – kun uhrilintueläimet syntyvät uudelleen kymmenkertaisessa mittakaavassa ja vahvuudessa. Shakissa tämä muodonmuutos tapahtuu selvästi, kun pelinappula saavuttaa vastakkaisen päädyn laudalla ja muuttuu halutuksi nappulaksi. 

On sanottava, että kaikilla näillä hahmoilla, shamanistisissa mysteereissä käytetyillä nukeilla, on maaginen merkitys. Magiikka liittyi ihmisen ja hänen terveytensä suojelemiseen vihamielisiltä voimilta ja sairauksilta.

 Parantajat ja terveyden vaalijat

Tähän päivään asti säilyneitä eläintyylin kultakoruja tutkijat tulkitsevat eri tavoin. Mielestäni skyytit eivät tehneet mitään vain kauneuden vuoksi – kaikessa oli maaginen merkitys. Olemme jo pohtineet kuvia, joissa saalistajat nielevät kasvinsyöjiä. Nyt haluaisin vuorostaan kiinnittää huomion koruissa oleviin kuviin skyyttien elämästä. Ne esittävät yleensä muusikoita soittamassa puun alla, parantajia potilaan sängyn ääressä, matkustajia takkatulen ääressä jne. Nämä kohtaukset on tarkoitettu suojelemaan omistajaansa kaikenlaisilta sairauksilta ja onnettomuuksilta, jotka odottavat häntä elämässä. 

Vertaan näitäkin koristeita tuvalaisiin shakkinappuloihin. Sotilashahmot olivat ennen vanhaan muusikoita, munkkeja ja parantajia. Uskon, että nämä hahmot sijoitettiin alun perin sairaan ihmisen tai sairaan eläimen lähelle maagista parantamista tai taudeilta suojaamista varten. Muusikoita ja laulajia pidettiin kykeneviksi sellaiseen magiaan, koska Siperian kansoilla oli uskomus, että henget rakastavat kuunnella hyvää musiikkia, ja hyvän musiikin esittämisestä he olivat valmiita auttamaan henkilöä tai suojaamaan tätä sairauksilta. Munkit ja papit voivat loitsuillaan tai rukouksillaan lepyttää henkiä, lumota niitä tai jopa pelotella, ja lääkärit voivat auttaa potilasta fyysisesti lääketietämyksensä ja leikkauskokemuksensa avulla. Heidän läsnäolonsa, vaikka vain nukkekuvan muodossa, voi auttaa sairaan ihmisen henkeä parantumaan.

Osa 2: Skyyttien jäljillä, Zarathustrasta Buddhaan

Shakin alkuperä on jäänyt hämäräksi, silti nykyisen kaltaisia sääntöjä oli jo 500-luvulla Persiassa. Intian vaikutusta on usein pidetty ilmeisenä. Myös Egyptin ja Kreikan antiikissa oli shakkityylisiä pelejä. Kiinassa ja Japanissa on kehittynyt erilaisia versioita. Shakin kulku Persiasta Eurooppaan näkyy itse nimessä, lopulta suomenkielessäkin: shakki-matti eli Shah mat tarkoittaa ”kuningas on avuton”. Arabian visiiri vaihtoi sukupuolta keskiajan ritarihoviin saapuessaan – tuolloin kuningatar oli pelin avuttomin hahmo, mutta sai tunnetut voimansa seuraavina vuosisatoina. Etymologiat ovat joskus erikoisia. – toim. huom.

Sauna temppelinä

Kulta on harvinainen materiaali, joka edustaa aurinkoa, skyyttien keskuudessa kuninkaallista perhettä – se on kuin tulta maan päällä. Tuli käsitettiin puhdistavaksi aineeksi, jolla oli auringon jumalallisia ominaisuuksia. Tästä pääsemmekin saunaan (banya), joka on siperialaiseen kulttuuriin kuuluva ilmiö. Historioitsijat yleensä ajoittavat saunan tarinan skyyttien ajoilta alkaneeksi. Varhaisin maininta saunasta onkin peräisin skyyteiltä. Se oli jurtta, jossa heitettiin vettä kuumien kivien päälle, ja näin saatiin eräänlainen musta kylpy. Skyytit pukeutuivat jurtta-saunoissaan valkoisiin vaatteisiin, he istuivat kivillä tulisijan ympärillä ja hengittivät höyryä. Tiedetään, että näihin tarkoituksiin he käyttivät erilaisia ​​yrttejä, mukaan lukien hamppua. Sauna on säilynyt Siperian ja Euroopan suomalais-ugrilaisten kansojen keskuudessa. Vuonna 2020 Unesco nimesi saunan kulttuuriperinnöksi, jota suomalaiset ovat ylläpitäneet vuosisatojen ajan. Kyse on skyyttien höyrysaunan seuraajasta, ja se sijaitsi alun perin kärryssä tai reessä kuten skyyttien jurtta – tapa säilyi pohjoisten paimentolaiskansojen keskuudessa (esim. kotasauna reessä). Peseytyminen tapahtui jurtan ulkopuolella. 

Tässä yhteydessä haluaisin pulahtaa antiikin historiaan, Pohjois-Intiassa sijaitsevien Auringon luolatemppelien kuuluisaan taruun. Näiden temppelien rakentaminen osuu ensimmäisille vuosisadoille eaa. Se liittyy Pohjois-Intian valloittamiseen dinlin-tocharien (skyyttien) toimesta, jotka toivat auringon kultin Intiaan. Temppelit ovat jurtan muotoisia luoliin kaiverrettuja rakenteita, jotka muistuttavat kotaa, pohjoisten kansojen puisia jurttia. Lisäksi, intialaiset temppelit seisoivat kivestä veistetyillä vaunukärryillä, joita ajoivat valjastetut hevoset (myös kivestä veistetyt). Alttari sijaitsi temppelin keskellä ja sitä ympäröivät pylväät. Katto oli keskeltä auki. Historioitsijat ehdottavat, että uskovaiset seisoivat alttarin ympärillä valkoisiin vaatteisiin pukeutuneina ympyrässä odottaen, että auringonsäteet valaisevat alttarin katossa olevan reiän läpi. Mielestäni, kuten jurtta-saunassa, Intian skyyttien perilliset käyttivät Auringon temppeleissä kivistä tulisijaa, jossa puhdistus tapahtui savuhöyryn avulla. On mielenkiintoista huomata, että Auringon temppelin edessä oli kaksi allasta. Toista kutsuttiin auringoksi ja toista kuuksi. On mahdollista, että (kuten saunassa) höyrypuhdistuksen jälkeen ihmiset menivät ulos ja sukelsivat altaisiin, ehkä aurinkoisina päivinä ja yöllä kuunvalossa. (Ks. S.I.Tylaev, Intian taide)

Vihamieliset hahmot

Sana sauna tarkoittaa savuista uunia. Tämä on tietysti uudempi nimi. Skyyteillä ei ollut liesiä, mutta savu on juuri se aine, jota Siperian shamaanit käyttivät sairaiden puhdistamiseen. Kuten muistamme skyyttien keskuudesta, tärkeimpiä palvonnan kohteita oli tulen jumalatar Tabatti – ja suomalaisessa saunassa puolestaan tulen henki. Se liittyi aurinkoon, valoon ja lämpöön. Mutta oli toinenkin palvonnan kohde, saunan hengen kuva (hahmo tai nukke). Siinä oli jotain pimeää, kylmää ja jopa vihamielistä. Saunan henkeä tyynnyteltiin ja pyydettiin, ettei hän vahingoittaisi palvojia. Joskus saunaan tultiin ilman tulta ja istuttiin vain pimeässä. Saunaa pidettiin pyhänä paikkana, jossa naiset synnyttivät ja jossa hoidettiin sairaita. Ennen vanhaan sanottiin, että sauna on köyhien ihmisten sairaala. Metsä, taiga, eli puu on se, josta tuli syntyy ja joka sitä ylläpitää. Siksi erilaiset puulajit käsittelivät erilaisia ​​​​ihmisten sairauksia. Tulessa asuu tulen väki, joka parantaa ihmisen, huolehtii hänestä ja mikä tärkeintä, puhdistaa hänet muiden luonnonvoimien vihoilta, jotka voivat olla vahingollisia ihmistä kohtaan, esimerkiksi maan, veden tai ilman henget. Nämä henget lähettävät ihmiselle erilaisia ​​sairauksia. Ihmisille vihamielisillä hengillä on omat (nukke)kuvansa tai hahmonsa. Mutta koska tarkastelemme tuvalaista shakkia, voimme nähdä nämä vihamielisten pelinappuloiden – sotilaiden, lintujen ja eläinten – joukossa, jotka vaunut (torni) tuhoavat. Muinaisessa tiibetiläisessä shakissa (joka on eräänlainen tuva-mongolialainen shakki), vaunun hahmo on kuvattu Dalai Laman temppelin muodossa. Auringon temppelin historiasta tiedämme, että buddhalaisuus kehittyi Pohjois-Intiassa juuri aurinkokultin pohjalta. Kun intialaiset dynastiat tulivat valtaan, buddhalaisuus kiellettiin Intiassa. Siten Auringon temppeli ja skyyttien kärrysauna ovat yksi ja sama ilmiö, mikä esitetään Tuvan shakissa vaunu-temppelihahmona. Ja edelleen voin olettaa: joidenkin sairauksien yhteydessä on mahdollista, että henki-elementtien, vihamielisten (nukke)hahmojen viereen asennettiin temppeli – kärrysaunan hahmo. Tämä tehtiin vihamielisten henkien lähettämien sairauksien symboliseksi rauhoittamiseksi, puhdistamiseksi ja tuhoamiseksi. Siksi näitä voidaan kutsua terveyden ja sairauden hahmoiksi tai nukeiksi. Tulta verrataan usein ihmisen sydämeen, hänen henkeensä. Tämän tulen ylläpitäminen on avain hyvään terveyteen ja pitkään ikään. Ihmisen syntymä saunassa on melko symbolinen ilmiö. Se on kuin tulen kipinän veistämistä – uuden sydämen, uuden hengen syntymää. Tämän sydämen tulen ylläpitämiseksi läpi elämän on välttämätöntä jatkuvasti latautua saunan, ihmisten syntymäkodin tulesta. 

Ahura Mazda ja Ahriman muodostavat keskeisen vastakkainasettelun zarathustralaisuudessa. Valo ja Pimeys, Hyvä ja Paha saivat myöhemmin lisää merkityksiä, erityisesti kulttuurikehityksen eurooppalaisissa ilmentymissään. Zarathustran opetuksissa oli omat sävynsä, dualismi liittyi myös päivän ja yön maisemiin. Auringon Henki on kuitenkin Ahura Mazdan (”Viisauden Herran”), toinen nimitys. Fyysisen auringon lisäksi voidaan puhua henkisestä, viitaten auringon sfääriin. Valo ilmenee monella tasolla ja tavalla (toim. huom).

Merkitysten muuttuminen zarathustralaisuuden aikana

1100-luvulla eKr henkinen opettaja Zarathustra ilmestyy Etelä-Kaukasuksen alueelle. Hän kävelee ja saarnaa, ja opetuslapset kirjoittavat hänen kuolemansa jälkeen muistiin lausuntoja, joista on laadittu pyhä kirja Avesta, jossa annetaan ohjeita hyvästä ja pahasta, moraalista ja moraalittomasta käyttäytymisestä. Jumala jonka kanssa Zarathustra puhuu ja jonka ohjeita hän kuuntelee, on Auringon jumala, tai pikemminkin hänen henkensä Ahura Mazda. Tällä jumalalla on vastakohta, pimeyden ja pahan jumala Ahriman. Kaikilla olennoilla on jokin näiden jumalien ominaisuuksista ja vain yksi olento maailmassa yhdistää molemmat olemukset itsessään – ihminen. Siten erilaiset ​​hyönteiset, linnut, eläimet jne. ovat kaikki näiden jumalien ilmentymiä, mutta ihminen on sisältäpäin dualistinen, ja hänen elämänsä on todellinen hyvän ja pahan taistelukenttä. Avesta sellaisena kuin sen tunnemme on kirjoitettu iranin kielellä sumerilaisin aakkosin. Mutta Zarathustran opetukset eivät hänen kuolemansa jälkeen levinneet Iranin kansojen keskuuteen tuhanteen vuoteen. Vasta persialaisen Akhaimenidien dynastian aikana 550-330 -luvuilla eKr. zarathustralaisuus julistettiin valtionuskonnoksi. Ehkä taustalla on vaikuttanut periaate, ettei kukaan ole profeetta omalla maallaan, mutta joka tapauksessa yksiselitteisesti tunnustetaan, että nämä opetukset syntyivät karjankasvattajien keskuudessa. Sillä kaikki rukoukset ja rituaalit palvelevat yhtä tarkoitusta – uhrataan pässi, lehmä ja hevonen – joita vaaditaan Ahura Mazdan seuraajilta. 

Seemiläiset ja sittemmin persialaiset kuninkaat olivat jatkuvasti sodassa Kaukaasian skyyttien kanssa, sillä Kaukaasia on portti Vähä-Aasiaan. Ei ole todisteita, että skyytit tunnustivat zarathustralaisuutta, mutta on olemassa vahva epäilys ja yritän nyt kertoa miksi. Ensinnäkin, skyyttien johtajan arvonimi oli Avesta. Iraninkieliset skyyttien kannattajat uskovat, että tämä on yksi todiste iraninkielisistä skyyteistä. Sana Avesta on käännetty iraniksi – ja tarkoittaa kirjaa. Mutta jos verrataan vastaavaa käännöstä suomalais-ugrilaisiin kieliin, saadaan Aavesta – aaveesta, ts. johtaja on henkilö, joka puhuu aaveen (hengen) puolesta. Minulle henkilökohtaisesti tällainen käännös on hyväksyttävämpi suhteessa skyyttien johtajaan kuin hänen nimensä kirjaksi käännettynä. Toiseksi, aurinkojumalan Ahura Mazdan nimi suomalais-ugrilaisissa kielissä voidaan kääntää nimellä “Aura maasta” – maasta nouseva aurinko, kirkas auringon jumala on nouseva aurinko. Tämä vastaa ajatusta skyyttien keskuudessa olleesta auringon kultista. Nouseva aurinko antaa elämän, antaa terveyttä jne. Kolmanneksi, pimeyden ja pahan jumala Ahriman, jos se käännetään suomalais-ugrilaisissa kielissä sellaisessa muodossa kuin “Aura maahan”, voi se tarkoittaa maahan laskevaa aurinkoa. Ja tämä vastaa myös Auringon kulttia, jossa laskeva aurinko personoi kuoleman, sairauden jne. Osoittautuu, että zarathustralaisuus vaikutti skyyttien auringon kulttiin siten, että muuttamatta uskonnon ydintä, se lisäsi siihen hyvän ja pahan periaatteet. Neljänneksi, zarathustralaisuudessa tulen henki on palvonnan pääkohde. Muslimit kutsuivat heitä ​​tulenpalvojiksi ja kertoivat heidän tärkeimpien uhrauspaikkojensa olleen saaria, joilla on aktiivisia tulivuoria. Tiedetään, että skyytit kunnioittivat suuresti tulivuoria, kun he louhivat metallia aseitaan varten. Jopa skyyttien hautakummut muistuttavat vulkaanisia vuoria, joiden sisällä he todella käyttivät tulta tuhkausta varten. Ja myös Auringon saunatemppeleissä palvonnan pääelementti oli tuli, jota pidettiin auringon elementtinä. Tiedetään, että zarathustralaiset käyttivät pyhään tuleen salamaniskusta tai tulivuorenpurkauksesta saatua tulta. Molemmissa tapauksissa tuli saatiin ikään kuin puhtaana, auringon lähettämänä, ei ihmisen tekemänä. Viidenneksi, zarathustralaisissa temppeleissä, jotka ilmiöinä ovat iranilaisia, käytetään silti turkkilaisia ​​nimityksiä. Esimerkiksi, temppelin nimi on Chertark, joka turkin kielestä käännettynä tarkoittaa ”neljä ojaa”. Tämä johtuu siitä, että zarathustralaisten temppeliä ympäröi neljä ojaa, joissa vesi juoksee. Nämä ojat näyttävät luovan uudelleen ajatuksen, että temppeli on saarella oleva tulivuori. Itse tulella temppelissä on myös turkkilainen nimi, Otykhodar, joka tarkoittaa “tulen paikka” tai “tulen valtaistuin”. Tutkijat (mm. N.A. Vinogradov kirjassaan Keskiajan Idän taide) selittävät tämän sillä, että Akhaimenidien valtakunnan aikana monet turkkilaiset kansat omaksuivat zarathustralaisuuden ja alkoivat rakentaa temppeleitä omilla nimillään. Mielestäni on loogisempaa ajatella, että turkkilaiset kansat omaksuivat zarathustralaisuuden esivanhemmiltaan skyyteiltä jo paljon ennen Akhaimenidien valtakunnan aikaa, mikä johti siihen, että Iranin temppelit käyttivät jo muinaisempia turkkilaisia ​​nimiä julistaessaan zarathustralaisuuden valtionuskokseen. Kaivoja rakennettiin aina zarathustralaisiin temppeleihin. Arkeologi L. Kyzlasov kaivoi esiin yhden näistä kaivoista, ja koko Auringon temppelin, Etelä-Siperiassa Khakassiassa (yksityiskohtaisella rekonstruktiolla). Kuudenneksi, se on aurinkomerkki, kahdeksansakarainen tähti, jota Zarathustra käytti opetuksensa nimimerkkinä. Nelikärkinen aurinkomerkki oli yleinen koko skyyttien kansojen asutuksen alueella. Esimerkiksi Etelä-Siperiassa menhireillä, kivisillä pystypatsailla, on usein piirroksia aurinkomerkeistä Auringon kultin aikakaudelta. Mutta kun ajatus ihmisen dualismista nousee esiin, kaksi aurinkomerkkiä – valo ja pimeys, nouseva ja laskeva aurinko yhdistyvät yhdeksi kokonaisuudeksi, jonka seurauksena syntyy kahdeksansakarainen tähti. Tästä symbolista on tullut nomadien tunnus vuosisatojen ajoiksi. Sitä pidetään suomalais-ugrilaisten ja turkkilais-mongolialaisten (matot, vaatteet, rakennukset) tunnusmerkkinä ja on hyvin loogista, että skyyttiläiset kansat, jotka ovat omaksuneet tai luoneet tämän symboli-idean, laajensivat sen muille asuinalueilleen. Siten skyyttien-dinlinien valloittaessa Pohjois-Kiinan, aurinkokultti tulee sinne ja sen mukana auringon kaksinaisuus (musta ja valkoinen yhdistettynä), ts. mitä Kiinassa kutsutaan yiniksi ja yangiksi. Ja kun skyytit valloittivat Pohjois-Intian tokharit, kuuluisa intialainen joogateos ilmestyy ajanlaskumme alussa (n. 350 jaa.) Sen laatijana pidetään joogi Patanjalia (joka eli 2. ja 4. vuosisadan välillä jaa.). Kahdeksankulmaisesta tähdestä tulee Joogan symboli, kahdeksan askeleen joogapolku. Patanjali sanoo, että ihminen on yhtä lailla hyvän ja pahan alainen, ja siksi vain aktiivinen itsensä kehittäminen ja jatkuva hyvään keskittyminen voivat antaa tuloksia joogan polulle astuneille.

Moraaliset hahmot

Joogan muodoista erityisesti hathajooga on mielenkiintoinen – sanskritin kielessä “ha” tarkoittaa aurinkoa ja “tha” kuuta, valon ja pimeyden ykseyttä eli yhtenäisyyttä (ks. esim. A.N. Zubkov, Jooga). Tällä on yhteys Auringon kulttiin ja sen temppeleihin. Joogan kolme pääsääntöä: 1) hyvät ajatukset, 2) hyvät sanat ja 3) hyvät teot vastaavat zarathustralaisuuden kolmea pääsääntöä, joille periaatteessa koko Zarathustran opetus rakentuu. Itse jumalkuva, auringon jumala Ahura Mazda (kuningas istumassa aarnikotkan päällä), merkitsee näitä kolmea postulaattia, joiden mukaan hänen kannattajiensa on aina työskenneltävä. Tuvalaisessa shakissa tämä on Noyon, aarnikotka (kuninkaan hahmo). Sama hahmo tarkoittaa ilmeisesti Zarathustran  ensimmäistä postulaattia, eli hyviä ajatuksia. Toinen hahmo, tuvalaisen shakin leopardi tai leijona (kuningatar) ja hedelmällisyyden symboli, edustaa moraalisäännön toista sääntöä: hyvät sanat. Ja lopuksi kolmas, tuvalainen shakkinappula vaunut (temppeli), puhdistuksen ja tulen symboli, sisältää kolmannen säännön, hyvien tekojen merkityksen. Juuri tämä kolminaisuus, jota palvottiin Aurinkokultin myöhäisellä kaudella, saa moralisoivan merkityksen tuntemassamme persialaisten ja turkkilaisten historiassa. Tähän haluaisin lisätä myös intialaisen shakki-chatyrangan, joka luotiin samoihin aikoihin kuin mainittu jooga sai alkunsa ja auringon temppelit rakennettiin. Chatyrangan lauta oli kahdeksankulmaisen tähden muotoinen, punaisilla ja vihreillä kentillä. Tietysti on mahdollista, että intialaiset loivat shakin joogan tyyliin, mutta ne luotiin ideoista, perinteistä, uskomuksista, ja rituaaleista, jotka olivat ominaisia jo paimentolaisskyyttien kulttuurille.

Moraalittomien figuurien kolminaisuus

Juuri moraalittomuus on pahaa zarathustralaisuuden mukaan. Ei pidä olla vihainen pahalle taipumukselle, koska se on luonnostaan ​​paha – kuten käärme, hyttynen, hämähäkki tai susi. Näiden ilmiöiden vaikutuksia voi välttää tai rauhoitella niitä, mutta niitä ei voi muuttaa, sillä ne ovat Ahrimanin, pimeyden ja pahan jumalan ilmentymiä. Tuvan shakissa tällaisten ilmiöiden hahmot tulevat heti mieleen, ja ne ovat samat kuin kolminaisuus “Noyon, leopardi, vaunut”, mutta väriltään tummat. Ne edustavat pimeyden jumalaa Ahrimania, yön susipetoa ja ylösalaisin olevan vaunun henkeä eli kuolemaa. Ne ovat kolme moraalitonta ominaisuutta, jotka ovat suoraan Ahura Mazdan kolmen säännön vastaisia: pahat ajatukset ja Ahrimanin hahmo, pahat sanat ja suden hahmo, pahat teot ja ylösalaisin olevan vaunun henki. Zarathustra sanoo, että pahan voimat ovat erittäin vahvoja, ne ovat jopa vahvempia kuin hyvän voimat, mutta lopulta hyvän voimat silti voittavat. On mahdollista, että joskus zarathustralaiset ja skyytit asettivat moraalittomien hahmojen kolminaisuuden vastakkain moraalisten hahmojen kolminaisuuden kanssa neutraloimaan niiden voimat. Näin ehkä ilmestyi heidän ensimmäinen versionsa shakkipelistä. Jatkossa moraalittomia hahmoja on täytynyt polttaa, kuten poltettiin nukkeja, kuoleman ja sairauden symboleja. Väitetään, että kuoleman henki pitää myös shakin pelaamisesta ja voittamalla kuoleman hengen shakissa voi lykätä hänen työnsä loppuun saattamista. Shakkimestari kukistaa hänet pelissä ja siten ikään kuin symbolisesti kukistaa itse kuoleman. Ei siis turhaan tuva-mongolialaisessa kansanperinteessä uskota, että shakkimestarit ovat pitkäikäisiä. Myös ihmismielen ja sen moraalisten ominaisuuksien kehittyminen liittyy perinteisesti shakkipeliin. Usein Etelä-Siperian kansojen tarinoissa sankari osallistuu shakkipeliin Khara Khanin, Mustan kuninkaan kanssa, jossa panoksena on sankarin sekä viattomien ihmisten elämä ja koko Khaanikunta, jota Musta kuningas piinaa – ja lopulta panoksena on itse Mustan kuninkaan elämä. Nämä tarinat ovat osoitus shakkipelin rituaalisuudesta ja pyhyydestä. Esimerkiksi tuvalaisessa sadussa “Kolme tietoa” sankari, joka on perinyt lammaslauman, lehmälauman ja hevoslauman, antaa ne vastineeksi kolmesta tiedosta – kyvystä laskea, kyvystä taikoa ja kyvystä pelata shakkia. Näiden tietojen avulla hän voittaa pahan hallitsijan (Musta kuningas), menee naimisiin tämän tyttären kanssa, vapauttaa ihmiset pahan hallitsijan sorrosta ja hänestä tulee heidän hallitsijansa Ah Khan (Valkoinen kuningas). Tässä tarinassa mielenkiintoinen hetki on lampaiden, lehmien ja hevosten uhraus, kuten zarathustralaisuudessa: 1) kolmen tiedon hankkiminen (kolme zarathustralaisuuden sääntöä) kolmelta opettajalta – moraalisten jumalten kolminaisuus, 2) voitto kolmessa kokeessa – moraalittomien jumalten kolminaisuus ja 3) hallitsijan vallan saaminen – pojan hahmosta, noyonista (kuningas) tulee vanhan miehen hahmo, vanha ruhtinas. On mielenkiintoista huomata myös, että tärkein ero shakin ja satujen sankarin välillä on aina hänen moraalinen käyttäytymisensä. Hänen vihollisensa ei ole vähäisempi vaan vieläkin älykkäämpi, vahvempi, ovelampi – ja kuitenkin moraalittoman luonteensa vuoksi lopulta voitettu. 

Intiassa joogan harjoittamisessa tunnetaan opetuslapsen viimeinen pimeyden koetus. Adepti muurattiin luolaan, hänet jätettiin täysin ilman valoa. Ajatuksena oli, että hänen täytyi löytää sisäinen valonsa ja siten kulkea häntä ulkoisesti ympäröivän yön pimeyden läpi. Tämä joogan käytäntö sai alkunsa Auringon kultin aikana. Ihminen ikään kuin löysi itsensä ollessaan kasvotusten Ahrimaninsa (pimeän voimansa) kanssa määrittelemättömän ajan. Monet opetuslapset eivät kestäneet tätä vaan menettivät järkensä. Niinpä jo muinaisessa Intiassa alkoi moraalisten ja moraalittomien jumalhahmojen vastakkainasettelu kahdeksankärkisellä taululla, mikä saattoi symbolisesti tarkoittaa joogin elämää, kun hän kohtaa pimeät voimansa ja voittaa ne kulkemalla kahdeksan askeleen joogan polun. Voittamiseen tarvittiin 1) matemaattista tietoa, 2) pyhää tietoa ja 3) tietoa shakkistrategiasta. Tämä voidaan ymmärtää esimerkiksi niin, että ajatustensa puhdistamisen jälkeen joogi aloitti sanojensa puhdistamisen pyhien mantrojen avulla, ja vasta sen jälkeen hän aloitti itsensä puhdistamisen rituaalisesti, jonka lopputulos oli meditaation pyhän tulen löytäminen sydämestä, kun joogista tuli jatkuva todistaja sisäisille pimeille voimilleen, Ahrimanin hahmoille. Ja hänestä joka löysi sellaisen valon sydämestään tuli yksi harvoista opetuslapsista, jotka läpäisivät pimeyden kokeen. 

Tulevaisuudessa skyyttien jälkeläiset, tokharit, omaksuivat Buddhan opetukset, jotka ovat samankaltaisia ​​​​aurinkokultin kanssa. Keisari Ashokin alaisuudessa, hänen valloittaessaan Etelä-Intian ja yhdistäessään koko maan alueet, Intia tulee täyteen buddhalaisia ​​temppeleitä. Mutta dynastioiden ilmaantumisen myötä buddhalaisuus kiellettiin hyökkääjien uskontona. Intian skyyttien historia päättyy, buddhalaisuus siirtyy vuoristoiseen Tiibetin maahan ja sieltä Mongoliaan, saavuttaen lopulta Siperian Tuvan. Ja buddhalaisuuden mukana tulee shakki, jonka erityisiä nappuloita säilytetään ja siirretään sukupolvelta toiselle. Lähi-idän muslimimaissa (Iran, arabimaat) ja Kiinassa shakkinappulat saavat armeijoiden muodon ja shakkipelistä tulee taistelustrategioiden taidetta – tässä muodossa shakki saavuttaa meidän aikamme ja leviää ympäri maailmaa. 

On ihmeellistä, miten tuvalaisen shakin ansiosta saimme löytää alkuperäisen shakkipelin rituaalisuuden ja pyhyyden. Mielestäni Tuvan shakki on Silkkitien tuote, joka syntyi paimentolaisskyyttien sekä lännen ja idän kansojen perinteiden, ajatusten ja ideoiden vaihdon ansiosta.

Shamaanirumpu ja tuvalainen shakki

Tuvan perinteistä shakkia tarkasteltaessa huomasimme sen monipuolisuuden. Tämä peli koostuu ikään kuin monista rituaalisista toiminnoista, joihin sen hahmot osallistuvat. Mutta kaikki toimet yhdessä muodostavat pelin lisäksi kokonaisen kosmoksen, muinaisten skyyttien maailmankaikkeuden. Ja me tietysti yritämme löytää tämän maailmankaikkeuden jonkinlaisissa symboleissa, jotka kuuluvat Siperian kansojen aineelliseen kulttuuriin. Löydämme tämän shakkiuniversumin kuvan yhdestä tärkeimmistä shamaanin välineistä, shamaanirummusta, jossa tämä universumi on esitetty kuvan muodossa. Näissä piirustuksissa, jotka ovat yleensä hyvin erilaisia, näemme yhden tai kaksi vaalean ja pimeän maailman armeijaa seisomassa valmiina toisiaan vastaan. Valoisa maailma esitellään lintujen, hevosten, hirvien, peurojen, leopardien ja koirien muodossa, joita johtaa kaksi ratsastajaa, joista toisella jousi ja nuoli kädessään – siellä on myös käveleviä ihmisiä, joita johtaa mies sauva kädessään. Pimeä maailma koostuu käärmeistä, sisiliskoista, susista ja niin edelleen (heidän johtajansa ratsastavat susien selässä), sekä joukosta ihmisiä, joita mies johtaa sauvan kanssa. Nämä kaksi armeijaa erotetaan useilla piirretyillä kolmioilla. Hyvin usein tällaisten rumpujen ulkoreuna muodostuu kartion muotoisista ulokkeista, joista tulee mieleeni kahdeksansakarainen tähti. Siksi kutsuisin kuvitettua shamaanirumpua perinteisen tuvalaisen shakin prototyypiksi. Erityisen mielenkiintoista tässä kuvassa on valon ja pimeyden välinen taistelu – alun perin ikään kuin luotiin perusta ihmisen moraalisesta kasvusta. Jotkut historioitsijat uskovat shamaanien rumpujen piirustuksia analysoidessaan, että kuva miehestä, joka sauvan kanssa johtaa ihmisiä sekä valoisaan että pimeään, on kuva itse shamaanista. Shamaani ikään kuin johtaa ihmisiä tai heidän sielujaan pimeän maailman kautta valon maailmaan. Tai mahdollisesti se oli eräänlainen antiikin lautapeli jonka juoni perustui siihen, kuinka monta sielua shamaani pelastaa ja päinvastoin, kuinka monta hän menettää. Joka tapauksessa tarkastelemani rummun kuvassa shamaani kättelee kahta, ilmeisesti valon maailmaan tuomaansa ihmistä, kun taas pimeässä maailmassa näemme, kuinka hän johtaa kuutta ihmistä. Osoittautuu, että shamaani onnistuu pelastamaan vain kolmanneksen johtamistaan ​​sieluhahmoista.

Loppusanat

Skyyttiläinen kulttuuri toi yleiseen ihmiskulttuuriin jotain salaperäistä paimentolaiskulttuurista ja nämä piirteet toimivat materiaalina kokonaisen suuntauksen, avaruusfiktion (Scifi) luomiseen kirjallisuudessa. Tämän kirjallisuuden päähenkilöt ovat avaruuspaimentolaisia, jotka matkustavat galaksien halki etsiessään uutta aurinkoa, uutta maa-kotia, paljastaen pyhien esineiden salaisuudet, valon ja pimeyden välisen taistelun jne. Näin ollen näemme, kuinka nomadikulttuurin tuote nauttii uskomatonta suosiota maailmassa. Galaksien paimentolaisten sankarit osoittautuvat liikkeellepanevaksi voimaksi, joka yhdistää ympärilleen kaikki valon maailman voimat, jotka taistelevat pimeää maailmaa vastaan. Elokuvissa pimeän maailman muodostavat erilaiset keisarilliset auktoriteetit, diktatuurihallitukset, korruptoituneet byrokratiat ja koneistot, salainen poliisi jne. Sankaripaimentolaiset ovat köyhiä, huonosti organisoituneita demokratiansa vuoksi, eikä heillä ole varallisuutta vaan he tyytyvät vähään. Ylipäänsä tuntuu uskomattomalta, kuinka sellaiset sankarit pystyvät kukistamaan pimeyden voimat. Usein juonessa on mielenkiintoinen kohta: paimentolaissankarit nousevat uudelle moraaliselle tasolle ja juuri tällä tasolla he pystyvät saamaan voimia, joiden avulla he pystyvät voittamaan pimeyden maailman lopullisesti. 

Kuten näimme, ihmisen moraalinen kehitys oli skyyttien kulttuurissa välttämätön piirre. Kollektiivinen henkinen muutos on välttämätön edellytys ihmiskunnan elinkelpoisuudelle. Jos näin ei tapahdu, tällaisten inerttien muodostelmien hidas kuolema tapahtuu. Tämä on mielestäni ominaisuus, joka meidän pitäisi oppia kaukaisilta skyyttiläisiltä esi-isiltämme, joiden kulttuuri kummittelee edelleen aikalaistemme mielissä. 

(Alkuperäinen kieli venäjä, suomennos Sari Tirkkonen)

Kuvat shakkinappuloista ja shamaanirummusta ottanut Karim Tsarkov

Karim Tsarkov on Pietarin teatteriakatemiasta valmistunut nukketeatteriohjaaja, joka on puolisonsa Sari Tirkkosen kanssa perustanut nukketeatteri Taiga-Maton. Tsarkov on kotoisin Etelä-Siperian Hakassiasta, Tuvan naapurista ja asunut Suomessa 25 vuotta. 

Tuva on autonominen tasavalta Etelä-Siperiassa Venäjän federaatiossa. Tuvan kieli kuuluu turkkilaiseen kieliryhmään. Pääuskontona on buddhalaisuus ja shamanismi. Tuva on Aasian maantieteellinen keskus. Etelässä sen rajanaapuri on Mongolia.

Lähdeluettelo:

1. J. Granö, 1893 Helsinki: Kuusi vuotta Siperiassa 
2. G. Ramstedt, 1951 Muistelmat: Seitsemän retkeä itään
3. Martti Ruutu , 1966 Helsinki: Suomen historia 
4. Martti Vuorenjuuri, 1967 Jämsänkoski: Sauna Kautta aikojen
5. G.S. Wettenhovi-Aspa, 1935 Helsninki: Kalevala ja Egypti
6. А.Н.Зубков, 1991  Москва  Йога
7. С.В.Иванов, 1979  Лененград  Скульптура алтайцев, хакасов и сибирских татар.
8. И.А.Кадыр ооловна Кибер Ленинка Тувинские шахматы в камнерезном искусстве малых форм.
9. Д.Скирюк   skyruk.livejournal.com  История шахмат
10. Л.Кызласов, 1999 Москва   Манихейский храм в котловине Сорга
11. Н.А.Виноградов, 1989 Москва  Искусство средневекового востока.
12. С.И.Тюляев, 1968  Москва Искусство Индии.
13. Е.А.Хамзина, 1981  Новосибирск  Два шаманских погребения из Кижинги ( сборник Бу-Н.В.Именехоев  ддизм и традиционные верования народов Центральной Азии )

14. В.А. Ильинская, 1976 Москва Скифо-сибирский звериный стиль в искусстве нардов Евразии  

Teksti on julkaistu Takojan numeroissa 3/22 ja 4/22