Tuvalainen shakki ja auringon kultti

Osa 1: Kommagenen valtakunnan raunioilla

Kommagenen muinaisen valtakunnan ”persialais-kreikkalaiset ” kivipatsaat on yleisesti nimetty seuraavalla tavalla, järjestyksessä vasemmalta oikealle: I Kuningas Antiokhos, II Maan ja hedelmällisyyden jumalatar, III Zeus – Ahura Mazda, IV Apollo – Mithra, V Herkules (esi-isä). Lisäksi rivin kummallakin puolella on leijonan ja kotkan patsaat. Apollo ja Mithra ovat monimerkityksellisiä valon jumaluuksia, joihin myös tulen elementti voidaan liittää. Skyyttiläisiin jumaliin vertailtaessa, jos unohdetaan sukupuolikysymykset, kaikki kolme skyyttien keskeistä jumaluutta on periaatteessa mahdollista löytää. -Toim. huom.

Tuvalainen shakin yhteys skyyttiläiseen kulttuuriin

Olen usein törmännyt kysymyksiin pelatessani shakkia ystävien ja vieraideni kanssa. Keskustelu on johtanut pohtimaan figuurien alkuperää. Minulle on jo pidempään ollut selvää, ettei näiden shakkinappuloiden muotoilu ole kopio kiinalaisesta, persialaisesta, intialaisesta tai arabialaisesta, vaan se on vanhaa keski-aasialaista ja siperialaista perinnettä. Mutta siihen ajatusprosessini on pysähtynyt. 

Viimein oivalsin, että Siperian taide on saanut vaikutteita Intian taiteesta. Tästä on lukuisia esimerkkejä kirjoissa ja tutkimuksissa. Olen itsekin kirjoittanut siitä, miten siperialainen Jumalatar Umayn hahmo (hedelmällisyyden, pienten lasten ja onnellisuuden jumalatar) muistuttaa intialaista hedelmällisyyden, nuorten, lasten ja onnen jumalatarta Umaa. On olemassa arktinen teoria, jonka mukaan Pohjois-Intian jumalat (mukaan lukien jumalatar Uma) ilmestyivät Pohjois-Siperiasta tulleiden paimentolaiskansojen mukana Intiaan. Nämä paimentolaiset kulkivat poro- ja hevosvaljakoilla, ratsastivat hevosilla ja ampuivat mustilla nuolilla, joissa oli pronssinen nuolen kärki, ja heillä oli koiria, jotka seurasivat heitä kaikkialle. He palvoivat tulivuoria ja auringon jumalaa, heillä oli tumma iho ja heidän kasvonpiirteensä olivat puoliksi mongolialaisia, puoliksi eurooppalaisia. Kun intialaiset olivat ajaneet valloittajat pois, uudet jumalat osaltaan jäivät. Uma ja hänen puolisonsa Rudra (tulivuoren jumala) olivat heidän mielestään epätäydellisiä ja inkarnoituivat uudelleen hindulaisuudessa jumala Shivana ja hänen puolisonaan Parvatina. Tältä pohjalta ajattelin, että tuvalainen shakki voisi olla samalla tavoin muodoltaan alkuperäinen, ennen intialaista varianttia. 

Alun perin halusin tutkia Siperian kiviveistoksia ja lajitella niitä auringonpalvonnan rituaalien mukaan, kuinka ja mihin tarkoitukseen niiden muoto on kehittynyt. Tässä yhteydessä muistin tuvalaiset shakkinappulat. Esimerkiksi torni on kuvattu aurinkona tai vaunun pyöränä. Figuurin muoto tarkoittaa tuvan kielellä vaunua (Thereg – vaunu). Nimitys eroaa muista shakkityypeistä. Yleensä figuuri kuvaa laivaa tai linnoitusta (torni) ja vain Intian shakissa Chaturangassa se kuvaa vaunua. Koska vaunut ilmestyivät Intiaan Pohjois-Siperian nomadien myötä, oli syytä ottaa tuvalainen shakki vakavan tarkastelun kohteeksi ja olettaa, että nappuloiden muoto onkin peräisin Tuvasta. Aloin etsiä näiden figuurien alkuperää suoraan Siperian taiteesta. Yllätyksekseni aloin löytää tuvalaisissa figuureissa yhtäläisyyttä muinaiseen skyyttiläiseen eläintyyliin, jota esiintyy skyyttien kiviveistoksissa, sekä shamanistisissa puvuissa, siperialaisessa kansanperinteessä, maagisissa rituaaleissa ja jopa eettisissä normeissa. Näin pääsemme tuvalaisen shakin tutkimuksessa salaperäisten skyyttien kulttuurin ja perinteen maailmaan.

Skyyttien mysteeri

Shakin keskeisimmät nappulat ovat kuningas, kuningatar ja torni. Tuvalaisessa shakissa vastaavia nappuloita kutsutaan nimillä ​​kreivi (kuningas), lumileopardi (kuningatar) ja vaunut (torni). Jotta voisimme ymmärtää niiden merkitystä, meidän on sukellettava skyyttien historiaan. Skyyttien kieli on edelleen mysteeri. Skyyttiläisillä ei ollut omaa kirjoitusjärjestelmää, eivätkä he käyttäneet muiden kansojen aakkosia. Siksi on luonnollista, että monet eri etnisiin ryhmiin kuuluvat kansat ovat ilmoittaneet olevansa skyyttien jälkeläisiä.

Skyyttien suorina jälkeläisinä vahvimpina kandidaatteina ovat mielestäni suomalais-ugrilaiset kansat. 

Ensinnäkin on jo todistettu, että muinaiset ugrilaiset asuivat kaikkialla Siperiassa, Etelä-Euroopassa, Kaukasiassa, Länsi-Aasiassa ja muinaisessa Egyptissä (Hyksos-paimentolaisten aikana) – juuri niihin aikoihin kun skyytit hallitsivat näillä paikoilla. Jopa Herodotos kirjoittaa, että skyyttien alueiden pohjoisosissa asuvat ugrilaisten heimot, jotka ovat heidän sukulaisiaan ja joiden puoleen skyytit kääntyvät pyytäessään apua.

Kun skyyttien valtiovalta menetettiin, yhtäkkiä heidän tilalleen ilmestyivät Keski-Aasiasta avaari-paimentolaiset (joita pidettiin ugrilaisena kansana) ja näyttävät korvanneen heidät sekä heidän jälkeensä myös Keski-Aasiasta tulleet unkarilaiset. Koko Etelä-Euroopassa suomalais-ugrilaiset kansat joutuivat germaanien ja slaavilaisten kansanmurhan kohteeksi ja heidät työnnettiin kauas pohjoiseen. 

Suomalais-ugrilaiset kansat ovat tähän päivään asti säilyttäneet paimentolaisen elämäntavan (nämä ovat pääasiassa poronhoitoa harjoittavien pohjoisten kansojen edustajia). Suomalais-ugrilaisilla kansoilla ei ollut omaa kirjoituskieltä, vaan he ovat käyttäneet skyyttien tavoin salakirjoitusta ornamentiikassa, kuvioissa ja koristeissa. Näiden kansojen keskuudessa matonkudonta on koristeellisesti hyvin samankaltaista kuin Pazyrykin hautakummun matossa – ja maton kudonta on paimentolaisten keksimää. Venäläiset siirtolaiset sanoivat Siperian suurien kumpujen kuuluvan tšuhoneille (venäläisten käyttämä alentava nimitys suomalais-ugrilaisista kansoista) ja pienten kumpujen churkeille (venäläisten käyttämä alentava nimitys turkkilaisista kansoista). 

Matkustaessaan Kaukasian, Siperian, Itä-Turkestanin ja Mongolian halki suomalainen kielitieteilijä Gustav Ramstedt kuuli kaikkialla, kuinka paikalliset kansat kutsuivat suomalaisia sukulaisikseen ja auttoivat häntä kaikin mahdollisin tavoin. Kaukasiassa jokainen kylä tarjosi hänelle aseistettuja saattajia, jotta hän voisi suorittaa tutkimustaan ​​turvallisesti. Venäjänkielinen Кавказ kuulostaa suomeksi “kauas” ja se käännetään Kauko-Aasia, eli Kaukasia. Kun otetaan huomioon se tosiasia, että Skyyttien aikakauteen liittyviä hautakumpuja ja asutuksia löytyy koko Pohjois- ja Etelä-Kaukasiasta, on täysin mahdollista, että Kaukasian nimellä itsellään on ugrilaiset juuret. 

Lisäksi olen tarkastellut kreikkalaisen historioitsijan Herodotoksen tallentamia skyyttien jumalten nimiä. Esimerkiksi Isä Jumala on Papayaa (kielitieteilijät ovat löytäneet sanan muinaisesta iranin kielestä muodossa papa – mikä tarkoittaa isää. Myös turkkilaisissa ja germaanisissa kielissä​ papa tarkoittaa isää). Suomen kielessä sana Papaya muistuttaa kuitenkin sanoja “pää äijä”, joka tarkoittaa samaa kuin päämies. Tämä nimi on mielestäni sopivin skyyttien ukkosjumalalle. 

Skyyttiläisten toinen jumala on maan ja hedelmällisyyden jumalatar Api (iranilaisuuden kannattajat sanovat, että tämä on vääristynyt muoto sanasta Ana – äiti). Ja suomalais-ugrilaisten kansojen keskuudessa sana käännetään kirjaimellisesti, “appi”, joka tarkoittaa puolison vanhempia – appivanhemmat. Kun otetaan huomioon, että skyytit olivat Mustanmeren alueella paimentolaisia ja vieraskansaa, joka meni naimisiin paikallisten naisten kanssa, oli luonnollista, että he kutsuivat Äiti Maata vaimonsa vanhempien maana. 

Kolmas skyyttien jumala oli tulen jumalatar Tabatti. Iraninkieliset ihmiset eivät löydä analogeja tälle nimelle. Tulen jumalatar vaati aina uhrauksia itselleen (skyytit harjoittivat myös ihmisuhreja).

Näiden kolmen skyyttien jumalten nimen lisäksi Herodotos myös kertoo skyyttien uskoneen, että heidän kuninkaallinen perheensä on Herkuleen (kreikkalaisen Zeuksen pojan) jälkeläisiä. Siksi he kutsuivat itseään Herkuleen pojiksi. Tuon esiin tämän kiinnittääkseni huomion mielenkiintoiseen skyyttien aikakaudelta säilyneeseen hautakumpuun Nemrut-vuorella Turkissa, muinaisessa Kommagenen kuningaskunnassa. Kumpu pystytettiin vuonna 62 eaa. kuningas Antiokhos ensimmäisen aikana. Kukkulan korkeus on 50m. Tätä pyhäkköä kutsutaan maailman kahdeksanneksi ihmeeksi ja se on Unescon suojeluksessa oleva kulttuurinen maamerkki. Kommagenen valtakunta on yksi Aleksanteri Suuren valtakunnan jäännöksistä. Alun perin se oli ”puskurivaltio” Rooman ja parthialaisten valtakunnan välissä, skyyttien (lähi)alueella. Samalla tiedetään, että Kommagene oli niin Parthia-myönteinen, että lopulta Rooma valloitti valtakunnan ja teki siitä provinssin.

Nemrut-vuoren kivipatsaat

Kommagenen valtakunnan ensimmäisen kuninkaan vuoren huipulle luoma hämmästyttävä pyhäkkö on hyvin samanlainen kuin skyyttien hautakummut. Kukkulan veistokselliset hahmot kuvaavat kuningas Antiokhos Ensimmäistä, joka istuu valtaistuimella, hänen esi-isäänsä Herkulesta, auringon jumalaa, maan jumalaa, sekä tulen ja salaman jumalaa. Molemmilla puolilla on leijonien ja kotkien patsaat. Figuureja on yhteensä yhdeksän. Kivipatsaiden korkeus on 7 metriä ja hahmot esiintyvät kaksi kertaa kuten shakissa. Erityisen kiinnostavaa on, että ne muistuttavat tuvalaisten mestareiden veistämiä shakkifiguureja. Yksi rivi seisoo kummun juurella kääntyneenä auringonnousuun ja toinen rivi auringonlaskuun päin. Tässä löytyy välitön yhtäläisyys tuvalaisen shakin kanssa. Yksi kuningashahmoista tehtiin aina vanhan miehen muotoon ja toinen kuningas nuoren miehen muotoon. Shakkinappulat veistettiin punaisesta ja vihreästä kivestä. 

Tämä johtaa minut siihen ajatukseen, että hautakumpujen patsaat on tehty palvomaan auringonnousua ja laskua. Ne pystytettiin hallitsijoiden hautakumpujen viereen, ja niillä on mahdollisesti ollut sama rooli kuin kuningas Antiokhos Ensimmäisen haudalla. Hahmojen tehtävä ilmenee sanoista, jotka on kaiverrettu kreikaksi kumpua ympäröiviin kiviin: ”Minä, Antiokhos, pystytin tämän pyhäkön ylistämään itseäni ja jumalia. Toin kuninkaalliset maat lahjaksi pyhäkköön, toin pappeja ja muusikoita ja käskin pitää siellä tästä lähtien juhlalliset seremoniat kuninkaan syntymän ja valtaistuimelle nousun kunniaksi kymmenenä päivänä joka kuukausi.” Tästä kirjoituksesta voimme päätellä, että juhlia pidettiin kuukausittain ja niihin sisältyi tarkkaan kirjoitettu seremonia, jolloin papit ja muusikot kiersivät haudan ympärillä olevan kiviaidan ja kumarsivat jumalten patsaille. Papeille ja muusikoille löytyy myös yhtäläisyyksiä tuvalais-mongolialaisesta shakista, jossa oli muinaisia ​​sotilashahmoja munkkien ja muusikoiden muodossa. Nämä nappulat ovat shakissa toisella rivillä, eivätkä ne ole palvottavia vaan uhrattavia hahmoja.

Tässä yhteydessä haluaisin selvittää pyhäkön nimeä – Nemrut Tag. Joissakin suomalais-ugrilaisissa kielissä nem tai nom tarkoittaa Jumalaa. Myöhemmin sana siirtyi turkkilais-mongolialaisiin kieliin eri merkityksessä. Ja rut tai jurt tarkoittaa suomalais-ugrilaisessa kielessä “talo” tai “koti” . Sittemmin se on merkinnyt asumusta turkkilais-mongolialaisten kansojen keskuudessa. Tag puolestaan on turkkilainen vuorta tarkoittava sana. Suomalais-ugrilaisissa kielissä (jotka näkemykseni mukaan edustavat skyyttien kieltä) sana Nemrut tarkoittaa siis jumalten taloa. Mielestäni se on looginen nimi tälle paikalle. Antiokhos Ensimmäinen sanoo olevansa Persian kuninkaan Dareioksen jälkeläinen, samoin Aleksanteri Suuren (kuten muistamme historiasta, Aleksanteri Suuri pakotti kaikki kenraalinsa virallisesti naimisiin persialaisten prinsessojen kanssa laillistaakseen heidän valtansa), mutta mikä tärkeintä, hän on myös Herkuleen jälkeläinen, jonka patsaan hän pystytti muiden skyyttien jumalten viereen. Tällä kuningas Antiokhos Ensimmäinen osoittaa selvästi kuuluvansa Mustanmeren skyyttien kuninkaalliseen perheeseen. Vuori, jolle kukkula pystytettiin, sijaitsee yli 2000 metrin korkeudessa ja oli siten turvassa uskonnollisilta fanaatikoilta ja muilta antiikin tuhoajilta. Kun vertaamme Nemrutin jumalten kivipatsaita esimerkiksi medaljongeissa kuvattuihin skyyttien jumalten kuviin, voimme huomata selkeän yhtäläisyyden niin hahmojen kuvauksessa kuin vaatteissakin. Siksi voimme sanoa, että veistoskokonaisuuteen kuuluvat tulen jumalatar Tabatti, hedelmällisyyden jumalatar Api, auringon ja ukkosen jumala Papaya, kuninkaan esi-isä Herkules sekä kuningas itse. Lisäksi heitä seuraa sivuilla leijonien ja kotkien patsaita.

Jos vedetään rinnakkaisuus Tuvan shakkinappuloiden kanssa, saadaan seuraavaa: 1) Kuningas (Noyon) sisältää kuninkaan esi-isän kuvan (laskeva aurinko) ja toinen kuningas auringon jumalan (nouseva aurinko) ja kotkan kuvan. 2) Lumileopardi (kuningatar) sisältää hedelmällisyyden jumalattaren ja leijonan kuvan. 3) Torni / vaunu sisältää tulen jumala(ttare)n kuvan. Eteemme ilmestyy kolme muinaisten skyyttien palvonnan päähahmoa, joiden keskeisin palvontapaikka olivat hallitsijoiden hautakummut kahden maailman – elämän ja kuoleman – risteyksessä. Kuninkaan esi-isä, joka haudattiin kummulle jumaliensa kanssa, oli skyyttien yhteiskunnassa yhtä tärkeä kuin elävä kuningas jumalineen. Aurinko kuoli joka päivä ja syntyi uudestaan. Ihmiset, jotka olivat elävän kuninkaan alaisia, kuollessaan joutuivat kuninkaan esi-isän alaisuuteen tuonpuoleisessa elämässä. Siksi uhrauksia annettiin runsaasti ja tasapuolisesti sekä hallitsijoille että vanhoille ja nuorille jumalille. 

Uhrinuket ja shakkinappulat

Tutkija S.V.Ivanov kirjoitti, että vielä 1900-luvulla Altai-Sayanin alueella uhrattiin metsän, joen tai paikan haltijoille. Uhrattavat hahmot oli veistetty taikinasta, puusta tai savesta. Nämä hahmot kuvasivat hevosia, peuroja, kameleita, pässejä, vuohia, lintuja, villisikoja, kuusipeuroja, jäniksiä jne. Hengille uhrattiin kahdessa mielessä: karjankasvatuksen eli karjan hedelmällisyyden ja säilymisen vuoksi sekä metsästysonnen eli metsästyksen ja metsästäjien hengen puolesta. Uhrinuket asetettiin punaiselle tai vihreälle kankaalle lähelle metsää, joen rajaa tai muinaisen kivipatsaan paikalle, jota pidettiin alueen haltijana. 

Nämä uhrinuket kivipatsaiden edessä muistuttavat mielestäni tuvalaisen shakin nappuloita. Tuvalaisessa shakissa käytettiin ennen puulaudan sijasta punaisia ​​ja vihreitä huopamattoja. Pelinappulat saattoivat olla mitä moninaisimpia hahmoja. Yhdessä rivissä saattoi olla jäniksiä, lintuja, vuohia, pässejä jne. Myös lähetit takarivissä kuvattiin kameleina ja hevoshahmoina. On muistettava hevosen olevan paimentolaisten uskollinen seuralainen, jota käytetään sekä kantamiseen että vetoeläimenä vaunujen kuljettamiseen. Siksi shakissa hevonen (ratsu) saattoi edustaa yhteistä nappulaa tornin (vaununpyörän) kanssa. Kameli on eläin, joka kesytettiin skyyttien aikaan. Kamelin ansiosta skyytit onnistuivat luomaan kuuluisan silkkitien, joka yhdisti Kiinan Roomaan. Kameleita käytettiin myös sotilaallisiin tarkoituksiin. Kameli – upseerihahmoa kutsutaan myös jousiampujaksi. Skyytit ampuivat kamelien selästä tulinuolia. Sekä hevonen että kameli uhrattiin jumalille jonkin skyyttien yhteisölle tärkeän asian puolesta, kuten vahvan ja nopean armeijan saamiseksi. On luonnollista, että nämä kaksi hahmoa olivat erityisellä paikalla niin skyyttien keskuudessa kuin shakkilaudalla. Sotilaiden kohtalo tuvalaisella shakkilaudalla, toisin sanoen lintujen ja eläinten kohtalo, oli tulla uhratuksi. 

Tässä yhteydessä haluaisin muistuttaa skyyttien taiteen eläinaiheista. Tämän tyylin tunnusmerkkejä ovat kohtaukset, joissa saalistajat (kotka-gryphon myyttinen kotkahahmo, leopardi, tiikeri, susi jne.) syövät ja piinaavat erilaisia ​​eläimiä ja lintuja, jotka laskevat päänsä alas kohtalonsa edessä. Luin taannoin artikkelin suomalais-ugrilaisista kansoista, joilla on edelleen mielenkiintoinen tapa liittyen eläinhahmoihin. Kun susilauma tai muut petoeläimet alkavat usein hyökätä porolaumoihin, shamaani ottaa suden ja hänen eteensä kumartuneen hirven hahmon, ja asettaa ne vierekkäin. Hän savuttaa suitsukkeella nämä hahmot ja pyytää susia lopettamaan hyökkäämisen ja antamaan anteeksi poroille ja ihmisille, jos he tekivät jotain, mikä on herättänyt heidän vihansa. Tällä rituaalilla shamaani ikään kuin osoittaa, että sudet olivat jumalten sanansaattajia, ja kumarsivat heidän voimansa edessä. Uskomusten mukaan saalistajat hyökkäsivät ihmislaumojen kimppuun rangaistukseksi heidän väärinteoistaan, ja tällaisten rituaalien jälkeen sudet todella lopettivat hyökkäyksensä. 

Tässä on tarpeen vetää rinnastus tuvalaisen shakin kanssa: kuningatar-leopardi korvattiin myös susi-koiran hahmolla. Siten näemme, että skyyttien eläintyyliin on tallennettu jumalille uhraamisen prosessi – kotkakuningas kiusaa uhrejaan, leopardi-susikuningatar ottaa haltuunsa hänelle tarjotut uhrit. Elämän ja kuoleman kuviin tulisi epäilemättä sisältyä sellaisia ​, jotka ovat vetovoimaisia.

Tuvan shakissa yleisin pelinappuloiden muunnelma sotilaista on eläinten pennut (mm. leopardin, suden, koiran ja linnun poikaset, jopa puun taimet). Yllä mainitut hahmot olivat hyvän onnen houkuttimina karjan ja maan hedelmällisyysrituaaleissa. Ilmeisesti pentunukkeja asetettiin jumalten alttareille, jotta jumalat puhaltaisivat niihin onnea, sillä se voi muuttaa koko näiden saalistajapentujen elämän. Ja kuten shakkipelistä tiedämme, sotilas (pentuleopardi) voidaan korottaa esim. kuningattareksi (lumileopardiksi), kun se on päässyt pelilaudan vastakkaiselle reunalle. On mahdollista, että oli rituaali, jossa petoeläimet ruokkivat muiden eläinten poikasia. Joka tapauksessa, on monia vaihtoehtoja rituaaleille, joita voidaan suorittaa ympäri vuoden, koska erilaisia ​​seremonioita pidettiin jokaisen kuukauden aikana.

Maagiset hahmot

Skyyteillä on ollut rituaaleja, jotka ovat samanlaisia ​​kuin ne, jotka tunnemme Siperian myöhäisten shamaanien harjoittamista rituaaleista. Siksi asiaa pohdittaessa on luonnollista ottaa avuksi meille tutut shamaanirituaalit ja verrata niitä Tuvan shakin nappuloihin. Tässä yhteydessä tulee tietysti mieleen shamaani ja hänen auttajahenkensä. 

Tuvan shakkinappulat ovat hyvin samanlaisia ​​kuin shamaanin ja hänen auttajahenkiensä kuvat. Historioitsija S.V. Ivanov on huomannut tämän rinnakkaisuuden. Esimerkiksi Sayano-Altain shamaanien vaatteiden hapsuista roikkui erilaisia eläin- ja ihmishahmoja, mustia ja valkoisia ihmisenkaltaisia olentoja, jotka ovat hyvin samanlaisia ​​kuin shakkinappulat (nämä ovat shamaanin henkiauttajia, joita hän kutsuu rituaalien aikana).

Historioitsijat, jotka yleensä panevat merkille näiden hahmojen samankaltaisuuden shakkinappuloiden kanssa, enimmäkseen väittävät, että shamaanit ilmeisesti lainasivat nämä kuvat näkemästään shakista. Sallin itseni taas muuttaa tätä ajatusta. Entä jos shakki olisi ottanut nappulansa shamaanin henkien hahmoista? Siten nämä henkikuvat tulevat paljon muinaisemmiksi ja mahdollisesti yhdistävät meidät skyyttien aikaan. Sillä shamaani itse ja hänen mysteerinsä ovat peräisin Auringon kultista, ts. skyyttien ajoilta. Jopa shamaanin vaatteissa (esimerkiksi burjaattien shamaaneilla) on erilaisia ​​pronssista valmistettuja koruja, jotka muistuttavat meitä skyyttien eläinhahmoista. Enimmäkseen niissä on kuvia leopardeista, auringosta, kotkista ja mielenkiintoinen kuva ihmissielusta – naisen sielu on kuvattu pronssista ja miehen sielu raudasta (E.A.Hamzina, N.V.Imenohoev: Kaksi shamaanin hautaa Kizingistä). Mielestäni tällainen kuva miehen ja naisen sieluista pronssissa ja raudassa vain osoittaa matriarkaatin ja patriarkaatin aikakauden Siperian paimentolaiskansojen keskuudessa. Jo pelkästään shamaanin vaatteissa näemme pronssikauden jumalia (leopardi, kotka, aurinko) ja uhrieläinlintuja, ja kuinka niistä lopulta tulee shamaanin auttajahenkiä. 

Shamanistisissa mysteereissä on tiettyjä skenaarioita, joita voimme verrata shakkinappuloihin ja jopa shakkipeliin. Sellaisia ​​ovat: 

1) Taistelu toisen shamaanin kanssa. Tässä tapauksessa kuninkaat edustavat shakkilaudalla kahta taistelevaa shamaania. Tällöin sekä kuninkaan että shamaanin hahmot ovat molemmat auringonjumalan symboleja. 2) Shamaanin taistelu pahan hengen kanssa. Yksi kuninkaista symboloi shamaania ja toinen pahaa henkeä. Tässä tapauksessa kyse on kahden voiman yhteentörmäyksestä: aurinko, valo ja elämä, sekä ikuinen pimeys ja kuolema. 3) Shamaanin voiman ominaisuuksien hankkiminen. Figuurit edustavat erilaisia ​​nukke-esineitä, jotka symboloivat shamaanin auttajahenkiä. Näihin kuuluvat kaikki kuninkaan apuna olevat shakkinappulat. Shamaani käyttää taistelussa leopardia, susia, koiraa, (aarni)kotkaa, sekä muita eläinhahmoja, vaunuja – hän ratsastaa hevosella, kamelilla tai peuralla, ja johtaa muita eläimiä ja lintuja taisteluun. 4) Jumalten palvonta. Shamaani käyttää palvonnan kohteena jumalnukkeja ja uhraa niille uhrinukkeja. 5) Konfliktin ratkaiseminen. Rauha saavutetaan tiettyjen vaiheiden, uhrausten tai vihollista uhkaavien siirtojen avulla. 6) Hedelmällisyyden saavuttaminen – kun uhrilintueläimet syntyvät uudelleen kymmenkertaisessa mittakaavassa ja vahvuudessa. Shakissa tämä muodonmuutos tapahtuu selvästi, kun pelinappula saavuttaa vastakkaisen päädyn laudalla ja muuttuu halutuksi nappulaksi. 

On sanottava, että kaikilla näillä hahmoilla, shamanistisissa mysteereissä käytetyillä nukeilla, on maaginen merkitys. Magiikka liittyi ihmisen ja hänen terveytensä suojelemiseen vihamielisiltä voimilta ja sairauksilta.

 Parantajat ja terveyden vaalijat

Tähän päivään asti säilyneitä eläintyylin kultakoruja tutkijat tulkitsevat eri tavoin. Mielestäni skyytit eivät tehneet mitään vain kauneuden vuoksi – kaikessa oli maaginen merkitys. Olemme jo pohtineet kuvia, joissa saalistajat nielevät kasvinsyöjiä. Nyt haluaisin vuorostaan kiinnittää huomion koruissa oleviin kuviin skyyttien elämästä. Ne esittävät yleensä muusikoita soittamassa puun alla, parantajia potilaan sängyn ääressä, matkustajia takkatulen ääressä jne. Nämä kohtaukset on tarkoitettu suojelemaan omistajaansa kaikenlaisilta sairauksilta ja onnettomuuksilta, jotka odottavat häntä elämässä. 

Vertaan näitäkin koristeita tuvalaisiin shakkinappuloihin. Sotilashahmot olivat ennen vanhaan muusikoita, munkkeja ja parantajia. Uskon, että nämä hahmot sijoitettiin alun perin sairaan ihmisen tai sairaan eläimen lähelle maagista parantamista tai taudeilta suojaamista varten. Muusikoita ja laulajia pidettiin kykeneviksi sellaiseen magiaan, koska Siperian kansoilla oli uskomus, että henget rakastavat kuunnella hyvää musiikkia, ja hyvän musiikin esittämisestä he olivat valmiita auttamaan henkilöä tai suojaamaan tätä sairauksilta. Munkit ja papit voivat loitsuillaan tai rukouksillaan lepyttää henkiä, lumota niitä tai jopa pelotella, ja lääkärit voivat auttaa potilasta fyysisesti lääketietämyksensä ja leikkauskokemuksensa avulla. Heidän läsnäolonsa, vaikka vain nukkekuvan muodossa, voi auttaa sairaan ihmisen henkeä parantumaan.

Venäjän kielestä suomentanut Sari Tirkkonen

Karim Tsarkov on Pietarin teatteriakatemiasta valmistunut nukketeatteriohjaaja, joka on puolisonsa Sari Tirkkosen kanssa perustanut nukketeatteri Taiga-Maton. Tsarkov on kotoisin Etelä-Siperian Hakassiasta, Tuvan naapurista ja asunut Suomessa 25 vuotta. 

Tuva on autonominen tasavalta Etelä-Siperiassa Venäjän federaatiossa. Tuvan kieli kuuluu turkkilaiseen kieliryhmään. Pääuskontona on buddhalaisuus ja shamanismi. Tuva on Aasian maantieteellinen keskus. Etelässä sen rajanaapuri on Mongolia.

Teksti on julkaistu Takojan numerossa 3/22.