Yhteiskunnan laatu
Keskuksesta tuli 1970-luvulla vireä ja elinvoimainen paikka ja sinne kerääntyi ryhmiä, jotka pohtivat uutta yhteiskuntajärjestystä. He halusivat rakentaa kolmannen tien liberalismin ja sosialismin välille. Ihmisen vapaus oli heille tärkeä ideaali.
Heidt löysi Steinerin kansantaloudellisesta ajattelusta inspiroituneen Wilhelm Schmundtin, tutkijan, jolla oli kyky luoda kuvia Steinerin taloustieteellisen ajattelun pohjalta. Myöhemmin heidän seuraansa liittyi antroposofiasta inspiraatiota ammentanut ja Suomessakin inspiroinut taiteilija Joseph Beuys. Heidän vaikutuksestaan Achbergista kehittyi paikka, joka oli muun muassa Saksan vihreän liikkeen synnyn kannalta tärkeä. Achbergissa kokoontui useita erilaisia ympäristön suojelusta ja kestävästä yhteiskuntamuodosta kiinnostuneita ryhmittymiä. Perustaessaan puoluetta he oivalsivat, että erilaisuus ja erillisyys voi yhdistyä yhteistyöhön ja yhdessä toimimiseen.
Beuys näki yhteiskunnan taideteoksena tai veistoksena. Hänen mukaansa sosiaalinen organismi on meidän toimintamme tulosta. Beuysin tunnetun sanonnan mukaan ”jokainen on taiteilija”. Siten jokainen meistä osallistuu plastisen sosiaalisen organismin muotoilemiseen.
Näkemys yhteiskunnasta taideteoksena voi olla tavattoman emansipatorinen. Joskus, erityisesti akateemisessa sosiaalipolitiikassa yhteiskuntaa ajatellaan enemmän koneen kaltaisena (Jyri Liukko on nimittänyt valtiota ”solidaarisuuskoneeksi”). Puhumme sosiaali-insinööreistä, jotka tilastojen pohjalta suunnittelevat väestöön kohdistuvia toimenpiteitä. Sosiaali-insinööri katsoo yhteiskuntaa ulkoapäin, etäältä. Hän miettii miten ohjata väestöä ja yksittäisiä ihmisiä.
Jos käsitämme yhteiskunnan taideteoksena tai elävänä sosiaalisena organismina, meidän ihmiskäsityksemme muuttuu ratkaisevasti. Jos vielä käsitämme jokaisen ihmisen taiteilijana, oivallamme, että jokaisella ihmisellä on kyky tuoda maailmaan jotain ainutlaatuista ja arvokasta. Oivallamme, että ihmiset ovat yhteiskunnassa vapaita ja luovia toimijoita jotka voivat aloitteillaan ja ideoillaan ottaa vastuuta – kukin omalla tavallaan – yhteiskunnallisesta kehityksestä.
Beuysin kerrotaan suhtautuneen Berliinin muuriin myös taideteoksena. Hänen mukaansa Berliinin muuri oli esteettisestä näkökulmasta viisi senttiä liian matala. Tällainen yllättävä perspektiivin vaihdos saattaa kuulostaa omituiselta, jopa absurdilta. Mutta asettamalla Berliinin muuri taiteelliseen ja esteettiseen kontekstiin Beuys onnistuu kiinnittämään huomiomme siihen, että Berliinin muuri oli meidän ihmisten luomus ja että halutessamme me voimme tehdä asioita toisinkin. Kysymys on vain taiteellisen silmän käyttämisestä ja taiteellisen näkemyksen mukaan toimimisesta. Beuys ikään kuin oletti, että muurin rakentaneet amerikkalaiset ja neuvostoliittolaiset olivat taiteilijoita, jotka nyt vain olivat päättäneet muovata yhteiskunta-taideteosta rakentamalla muurin, joka halkaisee Berliinin kahtia.
Beuys kuoli vuonna 1986 ja Wilfried Heidt vuonna 2012. Vaikka 1970-luvun perintö ei enää elä Achbergin kulttuurikeskuksessa niin vahvana – vihreä liike on valtavirtaistunut ja jossain määrin vieraantunut alkuperästään – kantaa Achbergin henkeä edelleen joukko innokkaita, Rudolf Steinerin yhteiskunnallisesta kolmijäsennyksestä ammentavia ihmisiä. Vuonna 2014 Gerhard Schuster ja Daniel Schily perustivat Eurooppalaisen rahoitusaloitteen, joka tavoittelee suoran demokratian keinoin muutosta rahoitusmarkkinoita ylläpitävään lainsäädäntöön.
Achbergin perustamisen aikoihin aktivisteilla ja kansalaisyhteiskunnan toimijoilla oli tuntuma siitä, että yhteiskunta oli ajautumassa kohti ekologista ja sosiaalista kriisiä. Nyt, viisikymmentä vuotta myöhemmin tuo tunne ei ole kadonnut mihinkään. Jos mahdollista, tilanne on vielä akuutimpi. Achbergin kulttuurikeskus tarjoaa edelleen paikan verkostoitumiselle ja eri aloitteiden yhteentulemiselle. Paikan vireä henki ja kiehtova historia olivat aistittavissa, kun vierailimme Terve raha-työryhmän kanssa sosiaalista ja ekologista tulevaisuutta käsittelevässä konferenssissa elo-syyskuun vaihteessa.
Artikkelikuva: Henri Murto