Pelko on paha paimen
Syksy 2019, Helsingin Rudolf Steinerkoulu1Artikkelikuva ”Pyhyys ympäröi pelon”: Sanna Kääriäinen. . Oppilaat laulavat juhlasalin lavalla sydämensä kyllyydestä suggestiivisen rytmin tahdissa Mariskan tekstiin: ”K-U-K-A – Kuka uskaltaa? Muuttaa maailmaa!” Ja edelleen: ”Pelko on paha paimen, se minut kahlitsee, se sanoo ”älä tee” mut mä teen!” Lauri Porran säveltämä ja Laura Ruohosen käsikirjoittama Oma maailma-musiikkiesitys koskettaa syvältä. Istun haltioituneen yleisön joukossa ja tunnen suunnatonta ylpeyttä koulusta, joka näin hienosti huomioi sitä, mikä on ihmisen kehityksessä ja kasvussa tärkeää. Loppuhuipennuksessa säveltäjä itse jammailee lavalla rennon oloisesti lasten kanssa.
Helmikuu 2021: hallitus ilmoittaa, että Suomeen tulee sulkutila (englanniksi lockdown). Hallitus ilmoittaa julistavansa poikkeustilan ja ottaa käyttöön valmiuslain, joka lisää merkittävästi sen valtaa suhteessa Eduskuntaan ja kansalaisiin.
Valmiuslain 3§:n mukaan poikkeusoloja ovat ”vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastaava hyvin laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti”. Covid-19 ei kuitenkaan ole levinnyt Suomessa laajalle. Vuoden aikana vain yksi prosentti väestöstä on sairastunut. Suurin osa näistä ihmisistä on jo parantunut ja samaan aikaan sairastaa vain häviävän pieni joukko ihmisiä suhteessa koko väestöön. Valmiuslakia edellyttäviä poikkeusoloja ei siis Suomessa ole.
Hallitus vaikuttaa toimivan enemmän vaistonvaraisesti kuin harkiten. Tämä vaisto sanoo, että terveydenhuoltojärjestelmä on romahtamaisillaan. Vuosien leikkausten ja yksityistämisten jälkeen julkisen terveydenhuollon henkilöstö on ollut jaksamisen rajoilla jo pitkään. Hallitus pelkää, että äärimmilleen tehostettu julkinen terveydenhoitojärjestelmä romahtaa, mikäli normaaliolojen tehohoidon maksimikapasiteetti ylittyy muutamalla kymmenellä.
Pelko on kuitenkin paha paimen. Kun päätetään koko kansakuntaa koskevista ja kansalaisten perusoikeuksiin liittyvistä asioista, päätösten pitäisi perustua järkevään ajatteluun, ei pelkoon. Järkevää ajattelua voisi esimerkiksi olla terveydenhuollon resurssien lisääminen – mikäli tehohoidon kapasiteetin ylittyminen on realistinen mahdollisuus. Kiire ei kelpaa enää perusteluksi olla lisäämättä julkisen terveydenhuollon resursseja. Hallituksella on ollut vuosi aikaa toimia.
Pelko on paha paimen siksi, että demokraattisen päätöksentekojärjestyksen hämärtäminen on hyvin riskialtista aikoina, jolloin autoritaarinen vallankäyttö leviää myös demokraattisissa maissa. Poikkeusoloissa hallitus kohottautuu Eduskunnan yläpuolelle tavalla, joka ei ole demokratian hengen mukainen. Vallan kolmijako, eli Eduskunnan, hallituksen ja oikeuslaitoksen selkeä ja välttämätön työnjako murenee. Vallan käyttö ilman tilivelvollisuutta on riskialtista. Ihminen on heikko olento. Tiedän sen kokemuksesta.
Suomessa olemme astuneet kaltevalle pinnalle. Jos kerran on venytetty demokratian sääntöjä, kynnys venyttää niitä uudestaan alenee. Kansalaisia on paimennettu pelolla jo vuoden ajan – kuten Janne Strang tässä lehdessä oivallisesti osoittaa. Meitä pelottaa ja emme siksi juuri nyt ainakaan kovin laajasti kyseenalaista hallituksen ja viranomaisten toimintaa. Pelko avaa portin vallan keskittämiselle, jota juuri nyt tapahtuu kaikilla tasoilla – Euroopan unionista tavallisiin työpaikkoihin.
Vuoden 2020 jälkeen virologit ja epidemiologit ovat saaneet vastaavan aseman kuin taloustieteilijöillä oli aiemmin. Taloustieteilijöillä oli tapana vedota taloudellisiin tosiasioihin ja suositella hallituksille rajoituksia toimeentuloon liittyviin oikeuksiin. Nyt virologit ja epidemiologit esittävät omia tosiasioitaan ja suosittelevat hallituksille ympäri Euroopan kansalaisten oikeuksien rajoittamista. Virologien ja hallitusten symbioosi lisää kummankin osapuolen valtaa suhteessa kansalaisiin.
Perustuslakiasiantuntijat ovat molemmissa tapauksissa jarrutelleet asiantuntijoiden intoa hallita ihmisiä. Kaarlo Tuori toppuutteli taloustieteilijöiden ja oikeistopoliitikkojen suurimpia intoja yksityistää terveydenhuolto. Nyt Martin Scheinin on puolustanut demokratiaa ja kansalaisoikeuksia, kun poliitikot vahvistavat asemiaan ja pelaavat valtapeliä virologien ja epidemiologien esittämien tosiasioiden pohjalta.
Sekä taloustieteilijöillä että virologeilla on oma kapea näkökulmansa. He eivät yritä hahmottaa kokonaisuutta. Pelkkään virukseen ja siihen liittyviin riskeihin keskittyminen luo harhaanjohtavan kuvan terveydestä ja sairaudesta. Mittasuhteet hämärtyvät. Terveys on monimutkainen asia, joka riippuu – paitsi fysiologisista prosesseista – myös sosiaalisista, psykologisista ja henkisistä asioista.
Julkisen keskustelun rajoittaminen yhteen määrättyyn näkökulmaan – virologiseen, uusliberaaliin tai vaikkapa valkoisen heteroseksuaalin miehen näkökulmaan – polarisoi ihmisiä eri ryhmiin, joiden välille on yhä vaikeampi rakentaa lämminhenkistä ja hyväntahtoista keskusteluyhteyttä. Nyt vaarana on, että rajoittamalla keskustelu virologiseen näkökulmaan jaamme ihmisiä niihin, jotka käyttävät kasvomaskia ja niihin, jotka eivät käytä. Tai niihin, jotka ottavat rokotteen ja niihin, jotka eivät ota rokotetta. Erilaisiin valintoihin on olemassa perusteluja ja vaikka keskustelua perusteluista pitäisi käydä, lopputulosten pitäisi jäädä riittävän avoimiksi. Ihmisillä pitää olla vapaus ajatella itsenäisesti.
Vapaus, aloitteellisuus, rohkeus poiketa valtavirrasta, rohkeus seurata omaa mielenkiintoaan – nämä arvot välittyivät vahvasti Laura Ruohosen ja Lauri Porran hienosta Oma maailma-esityksestä. Aikana, jolloin kasvatusta ja koulutusta ollaan välineellistämässä yhä enemmän elinkeinoelämän kapeasti määritellyille tarpeille – kuten Jan-Erik Mansikka tässä lehdessä tuo esille – on hienoa, että lapset pääsevät työstämään ja ilmaisemaan vapauteen ja sivistykseen liittyviä asioita. Omien kykyjen ja oman itsensä kehittämisessä vaanii tietysti vaaroja – ei vähäisimpänä itsetyytyväisyys, ylimielisyys ja omahyväisyys. Tässä lehdessä Scott Hicks kuitenkin osoittaa, että minän ja maailman välisen kuilun ylittävä, henkistynyt ajattelu on mahdollista asettaa palvelemaan maailmaa kokonaisuutena.
Minulla on ilo ja kunnia seurata Takojan päätoimittajan tehtävässä Pentti Aaltosta, joka on tehnyt mittavan työn. Pentin johdolla Takoja on tarjonnut säännöllisellä, varmalla ja luotettavalla tavalla antroposofista sisältöä vuodesta toiseen rikastaen suomalaista kulttuurilehtikenttää. Uusi toimituskunta on syvästi kiitollinen Pentille hänen työstään. Pyrimme uudistamaan Takojaa perinteitä kunnioittaen ja otamme kiitollisena vastaan palautetta lehdestämme.