Uskonto & henkisyys

Vuodenaikojen kierto maan hengitystapahtumana ja juhla-aikojen perustana. Osa 2/2

Vuoden kiertokulku täyttyy, kun aurinko on kiertänyt eläinradan kaikki kaksitoista merkkiä. Sisään- ja uloshengitys vuorottelevat rytmisesti. Talvella maan sielu ja henki ovat vetäytyneet maan sisään ja kesällä ne vastaavasti antautuvat kosmokselle täydessä uloshengityksessä. Syksyn ja kevään tasaus- ja seisauspäivät tasapainottavat vuoden kulkua. Ihminen mikrokosmisena olentona seuraa olemuksellaan tätä makrokosmista hengitystapahtumaa. Jokaisen neljän – pohjoisella pallonpuoliskolla selkeän – vuodenajan kohokohta on vuodenaikajuhla. Juhlissa vaikuttavat Rudolf Steinerin mukaan parantavat voimat ja juhlat ovat tie näiden voimien lähteelle. Mikael-juhla, joulu, pääsiäinen ja juhannus toteuttavat jokainen oikein ymmärrettyinä omaa henkistä tehtäväänsä, eivät pelkästään traditioita.

Syksyn taite

Rudolf Steiner kehottaa luennoissaan vuodenaikojen kiertokulusta1 Steiner, Rudolf (1923): Vuodenaikojen kiertokulku maan hengitystapahtumana. Viisi esitelmää. Helsinki: Suomen antroposofinen liitto. ihmistä muistamaan itsensä ja sen, mitä ulkopuolella tapahtuu silloinkin, kun maan sisäänhengitys syksyllä alkaa. Aurinko vetäytyy pois, lehdet lakastuvat, yöt tulevat viileiksi. Luonnossa on aavistus talvesta, aurinko vie mukanaan maan hengityksen. Talvella maa on vetänyt hengen sisäänsä ja lepää itsessään. Tähtitaivas on korkealla ja maa ikään kuin kuoren sisällä. Maa on eristyneenä maailmasta.

Karl König vertaa esitelmässään ”Ihminen ja vuoden juhlat2König, Karl (1932): Ihminen ja vuoden juhlat. Esitelmä Pilgramshainin linnassa.” syksyä ihmiskehossamme verenkiertojärjestelmään. Hän kuvailee syksyn tukahduttavia voimia kesän yltäkylläisyyden jälkeen. Veri kulkee suonissamme voimantäyteisenä ja värittää elimemme samalla tavoin, kuin syksy puiden lehdet. König sanoo, että verenkierto kantaa itsessään sisäisiä tulivoimia, jotka vahvistaen ja puhdistaen kulkevat sisällämme.

Vuodenaikojen kulussa syksy yhdistää kesän talveen, niin myös verenkiertojärjestelmä ihmisen ylä- ja alaruumiin, jatkuvasti kehoamme rakentaen ja uudistaen. König puhuu esitelmässään Steinerin aiemmista vuodenkiertoon liittyvistä luennoista, joissa Steiner on kuvannut syksyn olemusta kehossamme. Steiner on sanonut, että syystaivasta valaisevat meteoriset ilmiöt voidaan löytää verisuonistamme, jotka kantavat orgaanista rauta-ainesta. Meteorit ulkona ja rauta meissä ovat sama muodostuma.

König kuvailee vielä, miten Mikaelin aikana ihminen juhlii sitä hengenvoimaa, joka tukahduttaa kesän yltäkylläiset voimat. Arkkienkeli Mikaelin kuvissa hän usein taisteleekin tulta syöksevää lohikäärmettä vastaan miekan kanssa. Sielunkalenterissa3Steiner, Rudolf (1912): Sielunkalenteri-viikkolauseet. Uusintapainos 2012. Helsinki: Suomen antroposofinen liitto Steiner antaa Mikael-tunnelmaan 29.syyskuuta- 5.lokakuuta seuraavan viikkolauseen:

Luonto, sinun äidillistä olemistasi

minä kannan tahto-olemuksessani;

ja tahtoni tulivoima

terästää henkeni pyrkimyksiä,

että ne synnyttävät itsetunnon

kantaa itseäni minussa.

Lars-Åke Karlsson kirjassaan ”Contrapunctus4 Karlsson, Lars-Åke 2013. Contrapunctus – sisäinen matka halki vuodenaikojen. Helsinki: Ciris.” puhuu Mikaelin unohdetusta juhlasta. Suomessa Mikael-juhla on kalenterissamme Mikkelin päivänä. Meillä juhla osuu sadonkorjuun aikaan, kun valo ja lämpö väistyvät. Luonto ja ihminen valmistautuvat kylmään ja pimeään. Karlsson toteaa Steinerin pitäneen tätä juhlaa erityisen tärkeänä nykyihmiselle. Steiner on puhunut käsitteillä ”Mikaelin aikakausi” ja ”mikaelinen ihminen”.

Mikael-juhla osuu sadonkorjuun aikaan. Kuva: Henri Murto

Karlssonin mukaan Steiner viittaa niihin vaatimuksiin, joita meillä on ihmiskuntana nykyään. Hän on kehottanut nykyajan ihmistä ottamaan täydestä todesta tekniikan ja luonnontieteellisen tutkimuksen, vaikkei se miellyttäisi. Unohtamatta ja samalla hyväksyen sen, mitä ihminen sisällä tuntee ja kokee, vaikka ne olisivat ristiriidassa keskenään. Karlsson ehdottaa mikaelisen ihmisen tunnusmerkiksi kolmen kokemisen tien yhteen saattamista, tieteen, taiteen ja uskonnon. Hän sanoo vielä mikaelisen kristillisyyden olevan jatkuvasti etsivää, koettelevaa ja punnitsevaa asennetta.

Vuodenaikojen kiertokulusta pitämissään esitelmissä Steiner puhuu Mikaelin ajasta vastakohtana pääsiäisen ajalle. Pääsiäisen aikaan alkaa maan uloshengitys, luonto herää ja kaiken valtaa ykseyden kokemus. Mikaelin aikaan syksyllä ihmiselle tarjoutuu mahdollisuus kääntyä sisäänpäin, erillistyä ykseyden jälkeen, kuitenkaan unohtamatta katsoa myös ympärilleen. Mikaelin aikaan luonto kuihtuu ja kasvit kuihtuvat, mutta niiden henkiset ominaisuudet nousevat ylös. Samoin voi käydä ihmiselle, jos hän elää luontoa tarkkailemalla ja havainnoimalla.

Mikaelin aikaan luonto kuihtuu ja kasvit kuihtuvat, mutta niiden henkiset ominaisuudet nousevat ylös.

Steiner puhuu Mikael-ajan mahdollisuuksista nykyajan ihmiselle. Juhla-aikojen merkityksen pitäisi antaa vaikuttaa alkuun, vaikka vain tietopuolisesti. Siten myös Mikael-aika voisi alkaa vaikuttaa nykyihmiseen inspiroivasti ja se saisi ihmiskunnassa liikkeelle nousuvoimia tuhovoimien sijaan. On jälleen omaksuttava sisäinen ymmärtämys siitä, mitä vuodenaikojen kierto voi ihmiselle merkitä. Mikaelin aikana kaikki, mitä ihminen tuntee vaikutuksina itseään ympäröivässä luonnossa, metsissä, puissa ja kasveissa, yllyttää häntä tiedostamaan luontoa.

Mikael-juhla on Steinerin mukaan luonnon tuntemus jumalhengen tuntemuksen kuvana ja heijastuksena. Mikael-juhla on myös rohkeuden ja pelkojen voittamisen juhla. Steiner kysyy, mikä estää nykyihmistä pääsemästä hengen tuntemukseen ja vastaa seuraavaksi: sielullisen rohkeuden puute. Ihminen tahtoo ottaa kaiken vastaan passiivisesti, eikä tahdo terästää oman henkensä instrumenttia. Rohkeuden juhla, Mikael-juhlan muodossa, säteilee voimaa antaen ja antaa muillekin juhla-ajoille oikean sisällön.

Auringonkukka. Kuva: Ari Harmanen.

Brigitte Barz kertoo kirjassaan ”Festivals with children5” arkkienkeli Mikaelista tämän ajan henkenä, jonka tehtävä on inspiroida ja herättää ihmiskunnan henkinen tiedostaminen. Lasten kanssa työskennellessä tulisi oikealla tavalla herätellä myös lapsissa tämä tietoisuus, kannustaen lapsen tahtoa tehdä hyvää. Tämä tietoisuus läsnä Mikael-päivänä voi tukea aikuisia heidän suunnitellessaan ja järjestäessään esitettäviä näytelmiä, Mikael-kuvaelmia, kerrottavia satuja ja legendoja rohkeudesta ja hyvän voittamisesta. Mikaelin päivään sopivia satuja voivat olla esimerkiksi Grimmin saduista Rauta Hannu, Paholaisen kolme kultaista hiuskarvaa, Kristallipallo sekä Prinsessa Ruusunen. Irene Johansonin kirjassa ”Kertomuksia vuoden juhla-ajoille6” on runo Mikaelin aikaan:

Sinun silmäsi näkee minut,

Sinun suusi kutsuu minua,

Sinun jalkasi johtaa minua,

Sinun kätesi suojaa minua,

Sinun ajatuksesi selkeyttää minua,

Sinun rohkeutesi vahvistaa minua,

Sinun sydämesi rakastaa minua.

Sinun avullasi, Mikael, lohikäärmeenvoittaja,

rauhantuojan me ihmiset löydämme.

 

 

Joulun aikana kavahda pahaa

Esitelmäsarjassaan ”Vuodenaikojen kiertokulku maan hengitystapahtumana” Steiner kuvaa joulunajan tunnelmaa entisajan mysteeriopettajien sanoman kautta. Hän kertoo Jeesuksen syntymän tapahtuneen sinä vuodenaikana, jolloin ihminen parhaillaan oli maan mahtien ahdistama ja kietoma. Maa oli kiertokulussaan hengittänyt sisään henkensä, sisäänhengityksen ollessa äärimmillään. Luonto ja talvi ympärillä oli tuonut ihmisen katsomaan itseensä ja sisäisyyteensä.

Tällöin entisaikojen ihminen, Steinerin mukaan, saattoi olla vaarassa menettää itsensä sielullisesti tai, tulla johdatetuksi oikealta elämän polultaan. Tästä on syntynyt keskitalven lausahdus, jonka mysteeriopettajat antoivat ihmisille, ”kavahda pahaa”. Tämä on Steinerin mukaan myös syy Kristuksen syntymään talven pimeimpänä ajankohtana.

Joulun aikaa lähestyttäessä valon määrä vähenee. Kuva: Henri Murto

Maa ei tänä ajankohtana antaudu sielullisuuksineen kosmokselle, vaan kaikki sielullisuus on sisässä. Steiner kertoo mysteeriopettajien puhuneen ja pohtineen Jeesuksen syntymän ajankohtaa. He ovat sanoneet Jeesuksen syntyvän maan päälle hetkenä, jolloin maa on yksin itsensä kanssa vastassaan maailmankaikkeus. Steiner mainitsee kertomuksesta, jossa kerrotaan Jeesuksen syntyneen luolassa. Näin viitataan siihen viisauteen, jossa ihminen voi löytää ja saavuttaa etsimänsä, huolimatta maallisesta ahdistuksesta tai pimeydestä. Mikaelin puhdistettua maan, jolloin rohkeus ja uljaus ovat parhaimmillaan sisäistyneet ihmiseen ja maahan, ihminen siirtyy joulun aikaan. Näin joulunaikaan pääsee parhaimmillaan toteutumaan Kristus-virikkeen syntymä.

Talven kylmyys ja kovuus on löydettävissä myös ihmiskehosta, koska ihminen on mikrokosmos makrokosmoksessa. Karl König kuvailee aiemmin mainitussa esitelmässään luita kehomme talvea vastaavaksi, kovimmaksi muodostelmaksi. Nekin, samoin kuin talvi maassa, paikalleen jähmettyneinä tukevat kaikkea ympärillään. Luun sisällä taas on monimuotoinen, herkkä koostumus, luuydin, jossa syntyy lakkaamatta punaisia verisoluja. König sanoo samoin pulppuavan myös jäätyneen maan alla kevään tulevan verson. Luut ja talvinen maa, kumpikin kantavat sisällään elämän lähdettä. Sielunkalenterissa Steiner antaa jouluyön tunnelman viikkolauseeseen 22.-28. joulukuuta:

Tunnen kuin lumouksesta vapautuneena

sielunsylissä hengenlapsen;

on sydänvaloon

luonut pyhä maailmansana;

toivon taivashedelmä;

joka riemuiten kasvaa maailmanääriin

olemukseni jumalperustasta.

Joulunajan lopulla esiin tulevat myös kertomukset kuninkaista. Kolmen kuninkaan juhlassa, epifaniassa, tapaamme kolme kuningas- tai kuningatarlaatua. Ensiksi on vastasyntynyt, turvaton lapsi. Lars-Åke Karlsson kuvaa edellä mainitussa kirjassaan ihmislaatua, johon me joulun ihmeen kautta voimme kaikki samaistua. Jossakin syvällä meissä on paikka, jossa kaikki on niin kuin pitää olla, vaikka kaikki muu ulkopuolella olisi rikottu. Tätä kuninkuutta kannamme itsessämme syntymästä lähtien.

 

Lohjanjärveä talvella. Kuva: Ari Harmanen

Karlsson jatkaa toiseen kuningaslaatuun, jota edustavat kolme viisasta tietäjää, Itämaan kuninkaat. Tässä kuninkuus on löydettävä ja etsittävä maailmassa, mitään ei ole valmiiksi annettu. Tähän tiehen kuuluu yritykset ja erehdykset, mutta jokainen askel kohti tähteä antaa uuden kokemuksen, jota sanomme elämän kokemukseksi.

 

Kolmantena kuninkaanlaatuna on Matteuksen evankeliumin Herodes, joka oli ottanut vallan väärin perustein ja on siksi sairaalloisen epäluuloinen. Tämä laatu asuu myös meissä ja kuvastaa sitä, mitä voisi tapahtua, jos emme löydä luovaa kuninkuutta itsestämme. Silloin saatamme tarttua toisiin keinoihin. Meissä elävät siis nämä kolme kuninkaan laatua, lapsen, viisaan ja diktaattorin. Karlsson avaa myös, miten kolme joulunajan juhlaa auttavat meitä lähestymään ihmisenä olemisen mysteeriota. Adventin aikana on mahdollisuus aavistella sitä, mitä tapahtui meille jokaiselle ennen syntymää. Jouluna taas voi pohtia, miten synnyin, löysin ruumiini ja ympäristöni. Loppiaisena irtipäästäminen, elämän omiin käsiin ottaminen ja maailmalle lähtö.

 

”Adventti”- sana tulee latinankielisestä ”advenir”-sanasta, joka tarkoittaa saapumista, to arrive. Brigitte Barz kirjoittaa kirjassaan ”Festivals with children”, neuvoja siitä, miten lasten kanssa voisi rauhoittua ja juhlia joulun aikaa. Adventtipöytäliinan väri on sinen. Väri tulee Äiti Marian viitan sinisestä väristä. Barz muistuttaa, että Maria ei ole vain historiallinen henkilö, vaan arkkityyppi sille, miten ihmisen sielu voi kasvaa ja syntyä aina uudelleen näin halutessaan. Sininen viitta suojeli häntä ympäristöltä ja punainen mekko näkyi viitan alta loistaen. Briz muistuttaa jälleen, miten aikuisen oma valmistautuminen juhlaan heijastuu ja välittyy heti lapsille.

Joulunaikaan pääsee parhaimmillaan toteutumaan Kristus-virikkeen syntymä.

Neljänä adventtina sytytetään adventtipöydälle kynttilä pimeään huoneeseen. Lisääntyvä valo joulukuun alusta lähtien valmistaa juhlaan ja lisääntyvän valon voi huomata helposti. Kynttilän sytyttämisen yhteydessä voidaan laulaa, soittaa ja runoilla yhdessä. Pöydälle asetetaan ensimmäisellä viikolla kiviä ja kristalleja, jotka edustavat maan mineraaleja. Pöydällä on myös tyhjä talli, jonne jouluaattona Kristus-lapsi syntyy. Toisena viikkona pöydälle asetetaan kasvikuntaa edustamaan vuoden aikaan sopivia kukkia, kasveja tai oksia. Kolmantena viikkona tulevat eläimet adventtipöydälle. Eläimet voivat olla talliin sopivia eläimiä, lampaita, hevonen, lehmiä tai muita vastaavia. Joulun neljäntenä adventtina pöytään sitten tulevat ihmiset, Maria ja Joosef, sekä seimeen lapsi. Tähän sopii hyvin runo Adventin aikaa, joka on Irene Johansonin kirjasta ”Kertomuksia vuoden juhla-ajoille”:

Maria yli vuorten kulkee, hän Jumal´lapsen syliinsä sulkee.

Siellä maahiset heille näyttävät, missä kätköissä ovat kristallit.

 

Maria käynyt on puutarhassa luona omenapuun.

Sen odottaa täytyi vuodet tuhannet. Nyt lahjoittaa se hänelle hedelmät.

 

Maria luo mehiläisten kulkee, Jumalpojasta uneksivat nuo.

Mielellään häntä palvella tahtovat: Ota vahaa, tee siitä kynttilöitä, sanovat.

 

Maria ihmisten sydämiä kuulee: ne lasta kutsuvat päälle maan. Maria omenia, kynttilöitä, kristalleja tuo, näin adventti saapuu ihmisten luo.

Loppiaisen aikaan juhlitaan Steiner-kouluissa, päiväkodeissa ja yhteisöissä kolmen kuninkaan juhlaa, jossa lauletaan, esitetään näytelmiä ja kuunnellaan satuja. Kolme kuningasta Baltasar, Melkior ja Kaspar kulkevat Jeesus-lapsen luo tuoden hänelle vihkisavua, kultaa ja mirhaa.

Jutta Viljamaa on koulutukseltaan sosionomi. Kirjoitus perustuu hänen lopputyöhönsä työnohella suoritettaviin steinerpedagogisiin opintoihin. Viljamaa työskentelen Sylviakoti yhdistyksen Sylvia-koulussa, joka on steinerpedagoginen erityiskoulu Lahdessa.

Viimeisimmät artikkelit