Antroposofille Joulu on Helluntai
Joulupäivien (1923/4) on sanottu olleen ”käänteisen Helluntain” alku. Pyhä Henki laskeutui alas opetuslasten päiden ylle. Uudella ajalla ihmisten on noustava kohti henkeä omin päin. Tietoisuussielun kulttuurikaudella, vapaan tahdon tekona se on jatkoa Golgatan tapahtumasta lähteneelle vaikutukselle. Kristillinen virtaus on maailmanlaajuista. Keskusteluun aiheesta on suositeltavaa selailla Prokofjevin teosta Joulupäivien mysteeristä. Kuulin ensi kerran Peruskivimeditaation suomeksi Eila Väisäsen lausumana. Hän on lohduttanut minua: ihmisten kanssa on ollut vaikeuksia, muttei koskaan itse antroposofian.
”Iso ihme on ihminen!”, sanoi Hermes Trismegistos. Joka tahtoo seurata hermeettistä polkua, lopettakoon solvaamisen ja vähättelyn. Myyttisiä mielikuvia ja metaforia on kaikille omansa, luonnosta riippumatta. Vuodenkiertokin on täynnä vastaavuuksia, vuodenajat ovat löydettävissä toisistaan. ”Ihmiskeskeinen kulttuuri” on yhä saanut järkyttävää kritiikkiä osakseen. Kun olisi nähtävä koko ihmisyys toisin… Itse (minuus) on oikeasti olemassa myös erillisenä. Ihminen voi olla antamatta rakkautensa toiselle tai Jumalalle.
Corpus on ollut puheenaiheena jo pitkään. Opiskelin kauan elävien suhteiden ja kokemuksen merkitystä. On opeteltava perinteinen länsimainen ajattelukin – Tuomas Akvinolaisen todistus Jumalan olemassaolosta ja skolastiikan ihmeet, yliopiston alkuvaiheet. Vasta keskiajalla ihmiset kokivat ajattelevansa itse. Ennen jumalat ajattelivat ihmisissä.
Jokainen yksilöllisyys on kuin oma lajinsa henkisessä mielessä, maailmankaikkeus. AI toimii logiikan varassa edeten järjestelmällisesti. Ihmisen suurin mahdollisuus on uhka – syyllistyä paheisiin, valehdella ja pettää. On hyvä, ettei meitä ohjelmoida. Lopultakin Agenda 2030 tuhoutuu hölmö(läisy)yteen ja itsepäisyyteen. Mikä aiheutti pahimman, ehkä myös päästää siitä. Eläimiä emme ole, koneita meistä ei tule, olkaamme ihmisiksi.
Erakkokilvoittelijoiden äärimmäisyys ihmetyttää. Steinerin mukaan Serafim Sarovilaisen rukousten tähden Venäjä pelastui Napoleonin valloituksilta. Stalin lennätti Jumalanäidin ikonia Moskovan ympäri, etteivät natsit voittaisi. Neuvostoliiton viranomaiset tekivät ristinmerkin koneeseen noustessaan, vaikka “emme usko mihinkään, mutta eihän sitä koskaan tiedä!” Lentopelkoinen ruotsalainen satanistimuusikko Johan Edlund soitti ennen lentoa naiselleen, jotta hän kääntäisi seinällä olevan ristin oikeinpäin lennon ajaksi. Ilmassa Edlund sanoi luottavansa Jumalaan. Se on paradoksaalista, hän itsekin totesi. Tämänkaltainen pyörittely on yleistä ja kuuluu asiaan, joka vaatii monenlaisia näkökulmia, jotta dualismin keskeinen ongelma tulisi esille.
Sanoihin on haettava voimaa, jota harmaa luterilaisuus ei aina tarjoa. Kristiyhteisön kultti on voimakas jopa siinä määrin, että ”järki meinaa lähteä”. Myös ortodoksiteologia on auttanut. Ilman sitä en olisi ehkä jaksanut tehdä perusteellista työtä sävelkielen, uuden ilmaisun kanssa.
25 vuotta sitten Markus Vanhala soitti ja pyysi yhtyeensä laulajaksi. Hetkeä myöhemmin olin kirjoittanut Steal the Lightin sanoitukset ja sovittanut ne musiikkiin. 7 vuoden aikana OG ja The Nameless TYM tekivät 7 levyä. Siihen päättyi tieni molemmissa. Sen jälkeen olen esittänyt akustisia lauluja terapiamielessä.
Reijo Kurpan potilas minusta tuli 33-vuotiaana. En pitänyt antroposofien pakkomielteistä ”kristusvuosiin”, mutta niin vain minutkin ristiinnaulittiin.
Keväällä 2016 varasin matkan Locarnoon. Viime hetkellä jätin menemättä lennolle. Myöhästyin junasta, mutta olisin ehtinyt vielä seuraavalla. Tahdoin sen sijaan ottaa vastuun perheestäni, ja unohtaa harharetket. Palasin kotiin hyvillä mielin, oli Helluntai kuin Joulu.
(Artikkelin kuva eurytmisteista: Markus Kankkonen)
Teksti on julkaistu Takojan numerossa 4/25
