Kaksitoista näkökulmaa eurytmiaan

Vastauksena Jonnan kysymykseen syntyi rikas kokoelma näkökulmia, joissa hyvin yksilöllisten kokemusten ja kuvausten kautta piirtyy eurytmian merkitys taiteena, terapiana, elävänä hengentieteenä sekä yksilöllisenä kehitystienä. Kirjoittajat työskentelevät eurytmisteina monipuolisesti: vapaina taiteilijoina, aikuiskoulutuksessa, opettajina steinerkoulussa tai -päiväkodissa, eurytmiaterapeutteina tai eurytmiakoulutuksen opettajina, moni useammassa kuin yhdessä tehtävässä. Kirjoituksista kuultaa läpi myös itse elämän kirjo ja kauneus; Nuorimman ja vanhimman kirjoittajan syntymävuosien välillä on 53 vuotta. Kokemukset ja näkemykset vaihtelevat, yhteistä on rakkaus eurytmiaan.

Tätä artikkelia työstäessä olen syventynyt näihin teksteihin ja kutonut kaksitoista yksilöllistä näkökulmaa yhdeksi isoksi kankaaksi. Alkuperäiset kirjoitukset voi lukea kokonaisuudessaan Eurythmy Channel -sivuilta.

Eurytmia, tanssi ja hengen kaipuu

Kirjoittajat lähestyvät Jonnan kysymystä hyvin henkilökohtaisin kokemuksin. Monilla rakkaus liikkeeseen ja tanssiin on syntynyt jo lapsena. Yksi on liidellyt ikkunaverhoista ommellussa tanssipuvussa, toinen huokaillut teatterin piippuhyllyllä ballerinoista lumoutuneena. Nämä pienet tanssijat ovat saattaneet tietämättään aavistella tulevaisuuttaan eurytmisteinä.

Muistan olleeni pieni tyttö, joka istui Aleksanterin teatterin, silloisen Kansallisoopperamme ylimmällä pikkuparvella, piippuhyllyllä, katsomassa balettiesitystä. Ajattelin silloin, etten mitään muuta haluaisi, kuin tulla ballerinaksi. (Irmeli Salomaa)

 Siitä saakka, kun pikkutyttönä liitelin musiikin soidessa olohuoneessamme keltaisesta, harsomaisesta ikkunaverhosta ommellussa, rimpsuisessa tanssipuvussa, on tanssi jossain muodossa kuulunut elämäkertaani. (Anja Riska)

Jo ennen kouluikää tanssimme serkkutyttöni kanssa ja teimme esityksiä, joita esitimme vanhemmillemme. (Jonna Räihä)

Toiset ovat jo ehtineet tanssia ammatikseen ennen kohtaamistaan eurytmian kanssa. Jenna Kirmasen ensikohtaaminen tapahtui esitystä ihmetellen:

Eurytmiasta mitään ymmärtämättä katselin hienovaraista liikettä hieman ihmeissäni. Tottumattomana jouduin pinnistelemään aisteillani ja esityksen loppua kohden ajatukseni harhaili jo muualla. Tanssijana olin tottunut nopeasti vaihtuviin aistiärsykkeisiin ja esityksiin, joiden tarkoituksena oli viihdyttää yleisöä. Tuntui kuin puolet esityksestä olisi ollut hiljaisuudessa. – – – Vaikka näkemäni eurytmiaesitys ei ollut pelkkää rakkautta ensisilmäyksellä, se herätti toivon.

Eurytmian kohdatessaan tanssijat ovat löytäneet jotakin aivan uutta, joka on puhutellut ja koskettanut syvästi. Eurytmian kautta on myös avautunut aivan toisenlainen kehitystie ihmisenä. Nuori venäläinen tanssija ja eurytmisti Anastasia Mosina kuvailee asiaa näin:

Eurytmia on rikastanut maailmankuvaani ja asennettani elämään. Se on avannut uusia värejä ja laajentanut olemiseni eri puolia. Olen jatkuvassa muutoksen virrassa – –

Rakkautta ja vastarintaa

Ensikosketus eurytmiaan on herättänyt monissa kirjoittajissa vahvoja kokemuksia, niin puolesta kuin vastaankin. Riia Saari kuvailee aluksi lapsuuden kokemuksiaan, vierauden kokemustaan maailmassa ja vaikeutta asettua omaan kehollisuuteensa. Eurytmian hän koki luonnollisena:

Käsilleni ja jaloilleni tuli merkitys, kun ne saattoivat liittyä liikkeisiin, jotka olivat tosia, jotka puhuivat siitä, mitä on olla ihminen, mitä on olla ihminen suhteessa henkiseen maailmaan, jumaluuteen; siitä, miten maailman lainalaisuudet elävät meissä ja ilmenevät liikkeissämme. Kukaan ei kertonut minulle mitään eurytmiasta, ei tarvinnut, se vain oli ensi hetkestä lähtien luonnollista ja itsestään selvää.

Nuorella Riialla oli kuitenkin varsin hyvä syy vastustaa eurytmiakoulutukseen osallistumista:

Kun yhä useampi alkoi kysellä, josko aion aloittaa eurytmian opinnot, oli vastaus jyrkkä EI!! Olin katsellut Emersoniin pedagogisia opintoja suorittamaan tulleita, opintonsa päättäneitä eurytmistejä, enkä missään tapauksessa halunnut tulla heidän kaltaisekseen! Tuijottelivat vain oudosti kaukaisuuteen…

Irmeli Salomaa ei myöskään aikonut eurytmistiksi, vaikka oli jo hyvää vauhtia valmistumassa ammattiin:

…löysin 22-vuotiaan itseni Margareta Habekostin haastattelusta kertomassa, etten halua eurytmistiksi mutta, että halusin tulla vuodeksi opintoihin mukaan. Ilokseni se sopi. – – – Meni vuosi, meni toinen… Oli ihanaa saada liikkuessa kokemuksia, joissa oli mielekäs tausta ja steinerkoulussa tekemäni eurytmia sai sisällön aikuisen ymmärrykselle. Eräänä päivänä i-äännettä tehdessäni, tunsin sen menevän sellaiseen syvyyteen, josta ajattelin, että tältä tieltä ei taida olla paluuta. Tarkoitan sitä hyvässä mielessä. Olin enemmän läsnä kuin koskaan ja samalla liittyneenä johonkin itseäni suurempaan. Muistin kuitenkin äkkiä, etten halunnut eurytmistiksi ja laitoin jarrut pohjaan.

Kohtaloaan voi sinnikkäästi vastustaa, vaikka kaikki merkit ovat jo selvillä. Irmeli jatkaa:

Olin nähnyt jopa unen, jossa olin raskaana ja se vauva oli tämä taide nimeltä Eurytmia.

Jonnakin kohtaa eurytmian varsin kriittisenä, osallistuessaan ensimmäisille eurytmiatunneilleen Snellman-korkeakoulun yleisopintovuodella:

Voi kuinka raivona olinkaan jokaisen tunnin jälkeen! Mietin kuumeisesti, mitä tämä on olevinaan ja miksi tällaista ylipäänsä tehdään. Tunsin raivoa siitä, että minun piti liikkua muiden kanssa typeriä yksinkertaisia muotoja yhteisessä rytmissä ja vieläpä ilman ulkoista rytmiä. Minun oli hyvin vaikea sulattaa sitä, että kaikki liike oli kuin hidastettua ja kuin ”laimennettua”.

Lopulta, elämä tietää enemmän ja sinnikäskin sielu taipuu. ”Oliko minulla oikeastaan edes todellisia vaihtoehtoja? Ulkoisesti, kyllä, mutta todellisuudessa ei tainnut olla”, toteaa Riia.

Ymmärrys syntyy vasta vähän myöhemmin

Anne-Marie Someron ensikohtaaminen eurytmian kanssa herätti niin ikään epäröintiä. Hän oli lähtenyt ystäviensä kanssa kiertämään Eurooppaa ja päätynyt liftaamalla ensin Baseliin ja sitten Dornachiin, vahingossa tietenkin.

Saavuimme Goetheanum-rakennuksen peruskiven saliin. Näyttämöllä seisoi joku, jolla oli oikeassa kädessään kirja ja vasemmalla kädellään hän teki liikkeen, joka sai minut kuvittelemaan, että hän on enkeli.

Kokemus eurytmistin liikkeestä jäi nuoren Anne-Marien mieleen. Hän ei kyseenalaistanut itse eurytmiaa, mutta epäili sen sijaan itseään:

Olin kertonut eräälle toiselle ystävälleni, mitä olin nähnyt Goetheanumissa. Hän pakotti minut ottamaan selvää tästä ihmeellisestä eurytmiasta. Ajattelin kuitenkin samalla, etten minä voisi tehdä eurytmiaa, enhän minä ollut niin hyvä ihminen, enkeli.

Myöhemmin Anne-Marie päätyi kuitenkin ystäviensä kehotuksesta opiskelemaan eurytmiaa ”tietäen, että eurytmiaa tehdään toisella kädellä ja toisessa pidetään kirjaa”. Tämän omakohtaisen tiedon lisäksi nuori Anne-Marie oli kuullut, että eurytmia on taidetta ja terapiaa.

Kaikkien kokemukset eivät kulje hämmennyksen tai vastarinnan tietä, mutta ymmärrys kaikilla syvenee kokemusten ja elämän myötä. Nina Alfthan koki eurytmisteissa jotakin erityistä:

Tuohon aikaan kävin Järnassa kesäisin kursseilla. Siellä ollessani silmiini pisti ryhmä ihmisiä, joista loisti ikäänkuin elämänvoimien valo.

Vokaaliolennot opettavat eurytmiaa

Kohtaaminen eurytmian kanssa on siis ollut tunteita, kysymyksiä ja hämmennystäkin herättävää. Monet eurytmistit kuvailevat ensikokemuksiaan lempeän humoristiseen sävyyn, elämän kypsyttämin katsein. On ollut sinnikästä vastarintaa, suoranaista raivoa, outoa kaukaisuuteen tuijottelua ja vääriä käsityksiä. Yhdelle eurytmia on ollut aivan liian yksinkertaista, toiselle jotain täysin käsittämätöntä. Jokaisen kokemus on muuntunut.

Kirjoituksiin sisältyy myös vahvoja kuvauksia kokemuksista, jolloin itse eurytmia olennoituu. Tällaisen kokemuksen jälkeen ihminen katsoo maailmaa ja itseään toisin. Kokemus voi olla pieni hengen hipaisu, joka pikkuhiljaa laajenee ja syvenee; tai valtava jysähdys, jota ihminen sulattelee lopun elämäänsä. Itse eurytmia on kuitenkin se voima, joka on muuntanut nuoruuden epäröinnin, vastarinnan tai hämmennyksen.

Irmeli kuvaili kirjoituksessaan, kuinka läpi säihkyvä i-voima sai vakavasti pohtimaan, onko paluuta entiseen enää olemassa. Jostein Aarbakke ja Sofia Partala astuvat sisään toisista, keskenään vastakkaisista vokaaliporteista. Jostein osallistui ensimmäiselle eurytmiakurssilleen, jossa erilaisista vokaalitunnelmista “E” oli käänteen tekevä koko loppuelämää ajatellen:

Vokaali “E” antoi minulle täysin uuden kokemuksen ja elämälleni uuden suunnan. – – – Sanallisesti kokemusta voisi kuvailla näin: Olet itsenäinen, suvereeni yksilö ja sinulla on oma sisäinen elämäsi. On välttämätöntä vetää raja sen välille, mitä sisälläsi elää ja ympärilläsi tapahtuu. Keskus, joka ohjaa ajatteluasi ja sitä kautta myös tekojasi, on sisälläsi. Muiden miellyttäminen ei voi olla toimintasi tavoite. Kun teet sitä, mitä pidät oikeana, et voi koskaan miellyttää kaikkia ihmisiä. Siksi elämäsi tärkein asia täytyy olla rajan vetäminen minän ja maailman välille sekä vastuun ottaminen omasta toiminnasta.

Muiden miellyttäminen ei voi olla toimintasi tavoite. Kun teet sitä, mitä pidät oikeana, et voi koskaan miellyttää kaikkia ihmisiä.

Tämä kokemus on 22-vuotiaalle Josteinille ollut kuin elämän kulkua ohjaava majakka. Nuori Sofia kuvailee täysin toisenlaista kokemusta eurytmiaopiskelijana:

Eurytmiassa tutustutaan äänteisiin, musiikkiin ja maailman eri osasiin, ja tehdään niiden olemus, laatu ja tunnelma näkyväksi liikkeeksi. Ensimmäisellä eurytmiajaksolla ymmärsin, että vokaalit ovat sielullisia tunnelmia ja reaktioita suhteessa maailmaan. Esimerkiksi sielullinen tapahtuma o-vokaalissa on se, että ympäröi jotakin rakkaudella. O-vokaalia tehdessäni koin, että maailma on kuin maatuskanukke; maailmat ovat sisäkkäin ja aina toinen ympäröi toisen. Oli kuin joku takanani olisi tehnyt minulle o-eleen ja ympäröinyt minut, samalla kun itse ympäröin tilaa edessäni.

Nuorin ja vanhin

En malta olla laittamatta kirjoittajista nuorinta ja vanhinta rinnakkain. Heidän välilleen muodostuu kaunis keskustelu siitä, miten eurytmisti kokee maailman ja siinä elävän sielullisuuden – ja kuinka tämä kohotetaan taiteeksi:

Sofia: 

…On pimeää ja valoisaa, matalaa ja korkeaa, hidasta ja nopeaa. Kaikki olevainen on hengitystä tiivistymisen ja laajenemisen välillä. Pienestä tiiviistä siemenestä kasvaa iso laajuuteen levittäytyvä puu, joka tekee uusia, pieniä ja tiiviitä siemeniä. Jäätynyt vesi sulaa ja muuttaa muotonsa höyryksi, joka kohoaa laajentuen, kunnes se tiivistyy pilveksi sataen taas alas. Myös ihmisen tunnemaailmassa vaihtelee tämä tiivistyminen ja laajeneminen. Suru ja ilo, pidättyväisyys ja vapautuneisuus… Ihminen itse olemukseltaan on suurten polariteettien summa. Ihminen on painovoiman raskauden alaisen tiiviin fyysisen kehon ja tilaan säteilevän ikuisen ja äärettömän hengen yhdistelmä.

Anja:

…Miten saattaa prosessiin ja prosessin kautta kohotettuun tasapainoon, uudelle tasolle, syvyydet ja korkeudet, miten kuljettaa katsojan, kokijan sielua prosessin läpi, niin että hän tuntee elämäntuntonsa, ihmisyytensä kohotetuksi? Meillä on eurytmiassa kaikkein primäärisin perusharjoitus: supistus ja laajennusliike, sentripetaalinen ja sentrifugaalinen, jonka jännite nykyaikana voimistuu voimistumistaan. Siinä on kolme voimaa: kaksi on annettu ja kolmas täytyy itse löytää aina uudestaan kutakin tilannetta vastaavasti. Sen harjoituksen takana on suuri voima ja viisaus.

Sofia:

Kuin vesi laajenee renkaina, kulkee oman toimintamme vaikutus maailmassa. Mitä olemme, sitä annamme ja levitämme ympärillemme.

Eurytmia lapsuudessa – tulevaisuuden siemen

Monet kirjoittajista työskentelevät lasten kanssa joko eurytmiaopettajana tai -terapeuttina. He kaikki kuvailevat eurytmiaa tulevaisuuden voimista käsin, ikään kuin siemenenä jollekin uudelle. Päivi Aho-Peart kuvailee monien opettajavuosiensa kokemuksia:

Näiden vuosien aikana, jolloin olen enimmäkseen toiminut eurytmian opettajana koulussa, olen vähitellen tullut siihen vakaumukseen, että antroposofian, steinerpedagogiikan ja etenkin eurytmian tärkein merkitys on kaukana tulevaisuudessa. Me emme ehkä pysty taistelemaan lisääntyvää teknologian vaikutusta ja ihmisen koneellistumista vastaan tässä ajassa, mutta eurytmian tekeminen kylvää siemenen jokaiseen oppilaaseen – siemenen, joka tuottaa hedelmää kaukana tulevaisuudessa. Elämän kiertokulku, kuolema ja jälleensyntyminen, vaikuttaa kaikkialla perhosen toukasta koko luontoon, ihmiseen, maapalloon ja jopa universumiin.

Steinerpedagogiikan ja etenkin eurytmian tärkein merkitys on kaukana tulevaisuudessa.]

Ninakin käyttää vertausta siemenestä, kuvaillessaan eurytmian merkitystä lapsuudessa:

Päiväkodissa työskennellessäni koen, että saan eurytmialla täydennettyä sitä, mihin varhaiskasvatuksella pyritään; ottaa oma keho käyttöön (inkarnoitua), iloita toisista (sosiaaliset kyvyt), keskittyä, liittyä elämään ja kuunnella hiljaisuutta, jotta voi soida ihmisenä sekä kasvaa kohti sitä, mikä ihmisessä on siemenenä.

Myös Anne-Marie kuvailee työtään lasten eurytmiaterapeuttina tulevaisuuden näkökulmasta:

Vaikka taide-eurytmia onkin lähellä sydäntäni, olen kuitenkin aina pitänyt tärkeimpänä eurytmiaterapiatyötäni lasten parissa. On todella palkitsevaa ja todellista, että voi auttaa lapsia heidän kasvussaan ja vaikeuksissaan. Antaa heille itsevarmuutta ja uskallusta löytää oma tie.

Suuren Eurytmian monet kasvot

Kahdentoista kirjoituksen muodostama tilkkutäkki alkaa tulla valmiiksi. Vastaus kysymykseen “miksi eurytmia?” on monelle kirjoittajalle kudottu itse elämään ja ihmisyyteen:

Nina:

Lapsena, istuessani kauniina kesäpäivänä Saimaan rannalla, sai järven alati muuttuva pinta minut lumoihinsa. Koin siinä elämän jatkuvan muutoksen.

Päivi:

Ainoa, mikä on pysyvää, on maailman ja elämän hengellinen tausta. Tässä hengen maailmassa käy kuitenkin taistelu pimeyden ja valon voimien välillä ihmiskunnan kehityksen suunnasta. Ratkaisevassa asemassa taistelun tulokseen on ihmisen kyky pysyä henkisenä ja vapaana olentona. Eurytmian tekeminen istuttaa tämän ajan ihmisiin ja etenkin lapsiin ihmisyyden ja inhimillisyyden siemenen, jonka kypsymisen vaikutus ja merkitys tulevat näkyviin vasta meidän ja koko maapallon tulevissa inkarnaatioissa.

Irmeli:

Eurytmiassa on paljon ulottuvuuksia ja aika on yksi niistä. Mikään ei tule tyhjästä, eikä lopu tyhjään. Jokaista säveltä edeltää tietynlainen tunnelma ja sfääri, josta se tulee kuultavaksi maailmaan. Samoin viimeisen sävelen loputtua on kuunneltava mihin se katoaa. Sävelten välit, kuten tauotkin, ovat täynnä elämää ja eurytmisti näyttää liikkeen kautta sen katsojalle, johdattaen häntä sävelestä toiseen tai kysyvään avaruuteen. Eurytmiassa ollaan aina luomassa kohti tulevaa, unohtamatta mennyttä, jonka jännitteessä sävellys etenee kohti loppuaan. Viimeisen sävelen katoaminen äänettömyyteen on äärimmäisen tärkeä kokemus. 

Anja:

Kaikki ääni on liikettä, ilmassa tapahtuvaa värähtelyä, liikevirtaa, jopa luovaa liikettä. Koko luotu näkyvä maailma on liikkeestä syntynyt, on pysähtynyttä liikettä, mykistynyttä ääntä. Inhimillisimmät äänet, musiikki ja puhe, ovat hahmotettua, järjestynyttä liikettä, orgaanista liikettä, ihmisen mittaista liikettä, josta ihmiskeho ja koko orgaaninen maailma on luotu. Ihmiskehossa siis piilee musiikki, laulu ja sana ja ne voidaan kirvoittaa näkyväksi liikkeeksi, vapauttaa lumouksestaan.

Minäkin osallistuin keskusteluun:

Eurytmian äärellä koen olevani osallinen siihen valtavaan tapahtumaan, jossa ihminen itse on luovien voimien liikuttaja, tuntija ja tiedostaja – siis Luojan kuva ja luoja itsekin. Näistä voimista on luotu koko näkyvä maailma, myös ihminen. Nämä voimat elävät sielumme muuntuvina väreinä ja antavat yksilölliselle ihmiskokemukselle sen universaalin perustan. Nämä voimat toimivat fyysisessä ruumiissamme ja ihmeellisesti järjestyvät siten, että jokainen solu tietää tehtävänsä kokonaisuudessa.

Me emme voi olla Luojan kuvia, jos emme itse luo. Aineellinen maailma hajoaa altamme, eikä meidän tehtävämme ole loputtomasti tai itseisarvoisesti sitä säilyttää, vaan osallistua olemassaolon uudesti synnyttämisen tapahtumaan.

Jonna:

Eurytmia opettaa elämään. Se opettaa, että toisinaan on hyvä puhua ja toisinaan taas kuunnella. Se opettaa, että kehitykseen ja kokonaisuuteen tarvitaan kaikkien osallistumista. Se opettaa, että kukaan ei voi jäädä katsomaan sivusta, vaan kaikkien pitää ottaa vastuu omista teoistaan ja luottaa siihen, että muut tekevät samoin. Se opettaa, että oikeassa paikassa oikeaan aikaan oleminen on kaiken uuden ja ihmeellisen alku.

Riia:

Eurytmistinä eläminen on rikasta, vaikkei useinkaan helppoa. Voin täysin rinnoin liittyä edeltävien kollegoiden kirjoituksiin. Me jokainen näemme suuren, monisävyisen Eurytmian katsovan meitä eri kasvoin. Niin sen tuleekin olla. Me kaikki olemme Eurytmian jalkoja Maan päällä.