Tiede & taide

Musiikki kuuluu kaikille

Onko steinerpedagogisella musiikkikasvatuksella tarjota sellaisia erityispiirteitä tai ratkaisuja, jotka voisivat palvella musiikin opetusta kouluissa laajemminkin? Artikkelissa tarkastellaan perusopetuksen ja steinerkasvatuksen mahdollisuuksia toistensa kohtaamiseen yläkoulun musiikin opetuksessa tuoreen väitöstutkimukseni pohjalta. Perusopetuksen opetussuunnitelma 2014 nostaa esiin oppilaan omakohtaisen musiikin tuottamisen keskeisinä työskentelymuotoina improvisaatio ja säveltäminen, jotka jo kuuluvat erityisesti pohjoiseurooppalaisen steinerkasvatuksen työkalupakkiin. Artikkelikuva: Clem Onojeghou, Unsplash.

Musiikin opetus suomalaisessa koulujärjestelmässä on sotien jälkeen perustunut lähinnä länsimaisen taidemusiikin kehityksen luomaan traditioon musiikin olemuksesta ja merkityksestä. Ennen kuin musiikista muodostui kouluihin itsenäinen oppiaine, musiikin opetus oli käytännössä laulua muun opetuksen lomassa. Etupäässä opeteltiin kansanlauluja sekä juhla-aikoihin liittyviä ja isänmaallisia lauluja. Tästä ajasta kumpuaa isolle osalle suomalaisia osittain jopa traumaattiseksi muodostunut kokemus luokan edessä laulamisesta – arvosanat eivät tosin yleensä valitettavasti perustuneet laulun oppimisen arviointiin1Numminen, Ava. (2005). Laulutaidottomasta kehittyväksi laulajaksi. Helsinki. Sibelius Akatemia..

Toimintakulttuuri taitaa olla edelleenkin hengissä, sillä oppilaat kysyivät minulta “pidäksä laulukokokeita?” aloittaessani peruskoulun yläasteen musiikinopettajana vuonna 2015. Perinteinen musiikin opetusmalli, jossa opettaja ohjaa ryhmää yhteislaulun kautta valmiin materiaalin pohjalta, on säilynyt samankaltaisena vuosien ajan. Musiikin tullessa ensimmäisen kerran varsinaiseksi oppiaineeksi vuonna 1970 perustuivat sen opetussisällöt länsimaisen taidemusiikin normeihin. Tästä johtuen musiikin opetuksessa painotettiin musiikillista kyvykkyyttä ja osaamista, jolloin valitettavan suurelle osalle oppilaita musiikin tuottamiseen osallistuminen oppitunneilla jäi melko laihaksi.

Musiikin monimuotoisuuden vähitellen laajentuessa erityisesti populääri- ja maailmanmusiikin vaikutuksesta alkoi myös koulujen musiikin opetus saada uusia sisältöjä ja mahdollisuuksia. Perusopetuksen valtakunnallisten opetussuunnitelman perusteiden (POPS 2014) mukaan musiikin opetuksen tehtävänä onkin auttaa oppilasta löytämään musiikin alueelta kiinnostuksen kohteensa sekä rohkaista oppilasta musiikilliseen toimintaan, antaa hänelle musiikillisia ilmaisuvälineitä ja tukea hänen kokonaisvaltaista kasvuaan.

POPS 2014 asettaa musiikin opetuksen keskiöön oppilaiden omakohtaisen musiikin tuottamisen improvisoiden ja säveltäen, akustisia elementtejä ja digitaalisia alustoja opetuksessa hyödyntäen. Se sisältää myös velvoitteen oppilaan yksilöllisten taipumusten huomioimisesta sekä korostaa oppimisen merkitystä musiikin opetuksessa. Opetuksen tehtävänä on myös ilmaista, että musiikki on erilaista eri aikoina, eri kulttuureissa ja yhteiskunnissa. Opetuksessa tulee lisäksi ottaa huomioon, että musiikin ymmärtämisen perustana ovat musisoinnin ja musiikin kuuntelun yhteydessä saadut merkitykselliset kokemukset.

Improvisaation merkitys säveltämisessä ja esittämisessä väheni vuosisatojen saatossa jääden lopulta marginaaliin länsimaisen konserttitradition vakiintuessa 1800-luvulla. Koulujen musiikin opetuksessa opetussuunnitelmat painottivat osaamista ja harrastuneisuutta sekä teorian ja musiikillisten taitojen hallintaa. Sittemmin musiikin omakohtainen tuottaminen kirjattiin selkeämmin vuoden 2004 opetussuunnitelman perusteiden tavoitteisiin ja, kuten edellä mainittiin, vuoden 2014 opetussuunnitelmassa nostettiin keskeiseen rooliin yhä vahvemmin improvisaation ja säveltämisen käyttäminen opetuksessa.

Tutkimus: music matters – musiikilla on merkitys

Tarkastelen väitöstutkimuksessani Variations on the Idea of Learning – Benchmarking the Interface Between Finnish Primary School and Waldorf School Music Education perusopetuksen ja steinerpedagogiikan rajapintoja yläkoulun musiikin opetuksessa. Tutkimukseni tulokset korostavat musiikin luovan tuottamisen merkitystä ja osoittavat sekä nuorten että aikuisten opiskelijoiden kokevan yhteisöllisen musiikin tekemisen tärkeäksi.

Viime vuosina sekä tieteellinen että yhteisöllinen kehitys ovat tuoneet esiin näkemyksiä, joissa oppimista ei määritellä yksinomaan kognitiivisena prosessina, vaan käsitys oppimisprosessista laajenee kokonaisvaltaiseen ja kokemukselliseen. Steinerpedagogiikka edustaa koulutusjärjestelmää, joka perustuu kokonaisvaltaiseen oppilaiden kehityksen ja kasvun ymmärtämiseen. Steinerkoulujen yhteisölliset työskentelymenetelmät ovat kehittyneet vuosien varrella osana jatkuvaa soveltamista ja tutkimusta. Esitänkin väitöstutkimuksessani suomalaisen perusopetuksen rakenteen ja opetusmenetelmien tarkistamista ja kehittämistä kokonaisvaltaisemmaksi ja yhteisöllisemmäksi toiminnaksi steinerpedagogiikan esimerkin mukaisesti.

Steinerpedagogiikka edustaa koulutusjärjestelmää, joka perustuu kokonaisvaltaiseen oppilaiden kehityksen ja kasvun ymmärtämiseen.

Väitöstutkimukseeni sisältyvät kolme artikkelia lähestyvät aihetta eri näkökulmista. Ensimmäisessä tutkin kolmen suomalaisen steinerkoulun 8. luokan oppilaiden näkemyksiä musiikin opetuksesta ja sen tarpeellisuudesta oppiaineena. Aineisto sijoittuu vuosiin 2011-2012, jolloin perusopetuksessa kaikille yhteinen musiikin opetus kesti seitsemänteen luokkaan saakka ja steinerkouluissa lukion loppuun saakka. Aineistosta nousi esiin seuraavanlaisia kommentteja: ”On todellakin [tarpeellista]”. ”Teoriaa ilmankin pärjäisi. Mutta laulu on ehdottoman tärkeää”. ”Useimmille se on tärkeää ja tarpeellista. Minulle se on tärkeää, mutta en pidä sitä aina itselleni tarpeellisena”. Tulokset osoittivat, että steinerkoulujen oppilaat suhtautuivat musiikin opetukseen hyvin positiivisesti ja kokivat sen tarpeellisena kaikilla vuosiluokilla läpi koko kouluajan.

Tutkimukseni toinen artikkeli tarkastelee voimassa olevan opetussuunnitelman keskeiseen menetelmään, improvisaatioon, liittyviä kokemuksia ja näkemyksiä opettajan näkökulmasta. Koska improvisaatio ja yhteisölliset ryhmätoimintamuodot ovat keskeinen osa steinerpedagogiaa, tutkimukseen osallistuivat Snellman-korkeakoulussa luokanopettajiksi opiskelevat lukuvuonna 2014-2015. Aineistosta nousi esiin seuraavanlaisia kommentteja: ”Lauantaina heti aamusta sävellystehtävä todellakin herätti, se tuntui ensin vuorelta kiivettäväksi ja saimmepa taiteellisen juminkin aikaan. Lopputulos oli saavutus.” ”Ryhmässä tekeminen vaati paljon toisten soittimien ja mielipiteiden kuuntelua ja vaati jatkuvaa läsnäoloa.” Improvisaatio toimi oppimista rohkaisevana ja opiskelijan musiikkisuhdetta edistävänä tekijänä jopa niin, että se voi johtaa uuden musiikillisen harrastuksen aloittamiseen ja olemassa olevan syventämiseen.

Kolmannessa artikkelissa lähestytään yhden suomalaisen yhtenäiskoulun 8. luokkien oppilaiden ajatuksia ja kokemuksia musiikin opetuksesta ja sen tarpeellisuudesta. Lisäksi tarkastellaan opetussuunnitelman perusteiden edellyttämän oppilaan yksilöllisemmän, henkilökohtaiset ominaisuudet huomioon ottavan musiikin opetuksen vaikutusta oppilaan kokemuksena. Kyseisen kunnan sivistystoimi päätti lisätä yhden musiikin viikkotunnin 8. luokka-asteelle, jolloin tutkimus vertautuu edellä olevaan steinerkoulun vastaavaa luokka-astetta käsittelevään artikkeliini. Oppilaiden kiinnostus musiikin opetukseen näyttää olevan samansuuntainen sekä perus- että steinerkoulussa. Tulokset osoittavat oppilaiden ehkä yllättävänkin myönteisen suhtautumisen musiikin opetukseen, sen tarpeellisuuteen ja opiskelumotivaatiota edistävään vaikutukseen.

Tutkimuksen tulokset osoittavat oppilaiden ehkä yllättävänkin myönteisen suhtautumisen musiikin opetukseen.

Steinerkoulun musiikin opetuksen erityisyys

Steinerkoulun musiikin opetus ammentaa itsekin länsimaisen taidemusiikin perinteestä. Keski-Euroopan musiikillinen äidinmaito, jossa lapset syntyvät ‘nokkahuilu kädessään’ klassisen konserttimusiikin täyttämään kulttuuriin, on luonut vankan pohjan myös steinerkoulun musiikin opetussuunnitelmalle. Mutta niin kuin klassismin ja romantiikan aikakausien sävellykset ovat usein syntyneet improvisaatioiden innoittamina, on myös musiikin tuottaminen – säveltäen ja improvisoiden – ollut steinerkasvatuksen keskeinen ilmaisumuoto erityisesti sen yli 100-vuotisen historian jälkipuolella.

Tämä pitkä kehityskaari on mahdollistanut edellä mainittujen työskentelytapojen perusteellisen tutkimisen ja syventämisen steinerpedagogiikkaan perustuvassa musiikin opetuksessa. Steinerkasvatuksen alueella pitkäaikainen kansainvälinen tutkimus ja menetelmäarviointi on vaikuttanut kehittävästi yhteisöllisiin toimintamuotoihin ja vahvistanut pedagogista prosessia. Tämä on heijastunut myös steinerkoulujen musiikin opetukseen erityisesti Pohjois-Euroopassa, jossa luova prosessi ja improvisaatio ovat olleet pitkään olennainen osa musiikin opettajien koulutusta.

Steinerkoulun musiikin opetuksen erityispiirteisiin kuuluvat sitä varten kehitetyt soittimet, joiden laatu instrumentteina kohtaa opetussuunnitelman vaatimukset ikäkausiopetuksen edellyttämällä tavalla. Rudolf Steinerin keskeinen ajatus pedagogiikasta perustuu ajatukseen ihmisen kehityksen ikävaiheista, jotka etenevät seitsemän vuoden sykleissä. Steinerin ajatukset musiikin opetuksesta eivät muodosta yhtenäistä kokonaisuutta, mutta löytyvät koottuna sekä Karl. E. Stockmeyerin steinerkoulun opetussuunnitelmaa käsittelevästä teoksesta sekä Steinerin luentojen perusteella kootusta musiikin merkitystä käsittelevästä julkaisusta Das Wesen des Musikalischen und das Tonerlebnis im Menschen, joka on myös suomennettu2Steiner, Rudolf. (1989). Das Wesen des Musikalischen und das Tonerlebnis im Menschen. Dornach: Rudolf Steiner Verlag..

Stockmeyerin teoksesta löytyy mielenkiintoinen kaavio steinerkoulun musiikin opetussuunnitelmasta, josta voidaan löytää yhteneväisyys länsimaisen musiikin kehitykseen. Musiikin historia vaeltaa luonnonkansojen ja antiikin yksiäänisyydestä moniäänisyyteen ja edelleen soinnulliseen ajatteluun jatkuen lopulta monimutkaisempiin soinnullisiin ja rytmisiin rakenteisiin. Tämä on nähdäkseni verrannollinen steinerkoulun musiikin opetussuunnitelmarunkoon: kvinttitunnelma ja pentatoninen sävelmistö3Kvintti on sävelasteikon viides intervalli. Peräkkäisiin kvintteihin perustuva pentatoninen (5-sävelinen) asteikko on musiikin opetuksen perusta steinerkasvatuksen varhaisten kouluvuosien aikana. vertautuvat luonnonkansojen käyttämiin asteikkoihin; yksiäänisestä siirrytään kaksiäänisyyteen ja edelleen moniäänisyyteen ensimmäisen kuuden kouluvuoden aikana (vrt. musiikin kehitys keskiajasta renessanssin kautta barokkiin); tästä edetään musiikin aikakausia ja niiden ilmiöitä seuraten romantiikan kautta aina 1900-luvun alkuvuosikymmenille 12-säveljärjestelmän syntyyn saakka. Myös nuottikirjoitukseen perehtyminen ajoittuu 3.-4. luokan vaiheille, joka vastaan melko tarkkaan nuottikirjoituksen historiallista kehitysperiodia.

Lähentyvät perusopetus ja steinerkasvatus – myös musiikissa 

Yllä mainittu steinerkasvatuksen alkuperäinen musiikin opetussuunnitelma ei ole enää tänä päivänä olemassa sellaisenaan steinerkoulussa4 Toteamus koskee ainoastaan näkemystäni suomalaisen steinerkoulun opetussuunnitelman toteutumisesta.. Se on integroitunut ja fragmentoitunut osana suomalaista koulujärjestelmää ja etsii opetussuunnitelman perusteiden keskellä olemassaolonsa mahdollisuuksia. Musiikki on oppiaineena kehittynyt vauhdilla ja muuttunut monimuotoisemmaksi ja -ulotteisemmaksi, erityisesti siirryttäessä 5.-6. luokka-asteelta eteenpäin. Musiikillisen aineiston ja ilmaisun moni-ilmeisyys sekä määrä vaativat opettajalta myös selkeää priorisointia. Kehityksen vauhti musiikissa ja musiikin opetuksessa näkyy erityisesti digitaalisten toimintaympäristöjen ja alustojen kasvuna.

Steinerkasvatuksen peruslähtökohta on käsitykseni mukaan aina ollut terve uteliaisuus ja tiedonhalu ilmiöiden edessä, eräänlainen ilmiöiden olemuksen sisäistäminen. Digitaaliset toimintaympäristöt ovat osa tämän päivän luovaa musiikin tuottamista ja sen vuoksi niiden tulee välttämättä sisältyä myös steinerkoulun musiikin opetukseen. Akustisen ja elektronisen musisoinnin, improvisoinnin ja säveltämisen – siis uuden musiikin luomisen ja tuottamisen – yhdistäminen vaatii rohkeutta ja harjoittelua, mutta palkitsee paitsi yllättävyydellään myös monipuolisuudellaan.

Steinerkasvatuksen peruslähtökohta on aina ollut terve uteliaisuus ja tiedonhalu ilmiöiden edessä.

Steinerkoulun luokkamuotoisuus on merkittävä tekijä sosiaalisen ja yhteisöllisen kehityksen kannalta. Oletetusti samana pysyvä luokkayhteisö luo turvaa, joskin myös haasteita yksilöllisellä tasolla. Musiikki on olemukseltaan sosiaalinen taidemuoto, ja niinpä steinerkoulun ryhmien tietynlainen stabiilius ja homogeeninen kehitys luo erittäin hyvän perustan musiikin luomiselle yhdessä tehden, harjoitellen ja improvisoiden.

Tietyistä eroavuuksista huolimatta perusopetuksen ja steinerpedagogiikan opetusmenetelmät näyttävät lähentyvän vähitellen toisiaan. Näkemyserojakin on vielä runsaasti, mutta esimerkiksi opetuksessa käytettyjen välineiden laadullisuudesta ja pedagogisista lähestymistavoista voivat osapuolet oppia ja saada tukea toisiltaan. Opetussuunnitelman perusteet ovat molemmille samat, mutta näkemykset lapsen ja nuoren kehityksen eri ikävaiheista sekä niihin liittyvät oppimiskypsyyteen –  tai pikemminkin oikea-aikaisuuteen – vaikuttavat tulkinnat eivät aina osu yksiin.

Musiikki elinikäisenä matkakumppanina

Kasvatusvaikuttaja ja tietokirjailija Jarno Paalasmaa5Paalasmaa, Jarno. 2019. Steinerkoulun ABC. Leikistä luovaan ajatteluun. tähdentää, että suomalaisissa steinerkouluissa noudatetaan niin yleistä valtakunnallista opetussuunnitelmaa kuin koulun omaa valtakunnallista ja kansainvälistä opetussuunnitelmaa. Steinerkoulun perinteisessä opetussuunnitelmassa oppiaineet nivoutuvat toisiinsa ja oppiminen on laaja-alaista, ilmiöpohjaista ja oppiainerajoja ylittävää. Tätä myös POPS 2014 korostaa.

Oppimiskäsityksen vähittäinen laajentuminen kognitiivisesta prosessista holistiseen, kokemukselliseen ja oppijakeskeiseen suuntaan sekä edelleen ajatukseen elinikäisen oppimisen mahdollisuudesta on jättänyt ja jättää jälkensä myös koulujen musiikin opetukseen. Voimassa olevat opetussuunnitelman perusteet painottavat yhteistyön ja sosiaalisen kanssakäymisen kehittämistä ja uutta luovaa musiikin opetusta. Tässä suhteessa steinerpedagogiikalla vaikuttaisi olevan etumatkaa. Toisaalta musiikkiteknologian ja digitaalisten alustojen käytössä perusopetuksessa osoitetaan suuntaa sille, mihin suuntaan musiikin opetus saattaa olla tulevaisuudessa kehittymässä.

Musiikin opetuksessa saatetaan tulevaisuudessa hyödyntää yhä enemmän digitaalisia alustoja. Kuva: Jyrki Honkonen.

Tässäkin, Steinerin ajatusmaailmaa peilaten, on opettajan omakohtaisen ilmiöiden haltuunoton ja toiminnan kautta mahdollisuus oivaltaa ja kehittää pedagogiikkaa myös steinerkasvatuksen saralla. Soitinten, sovellusten ja digitaalisten alustojen laajentuminen mahdollistaa yhä useammalle musiikkisuhteen luomisen ja musiikista kumppanin tekemisen elämänmittaiselle matkalle. Sekä perus- että steinerkoulun opettajakoulutuksen haaste on päivittää koulutuksen sisällöt vastaamaan niitä tavoitteita, joita yhä uudelleen uudistuva opetussuunnitelma tulee edellyttämään.

Uutta luova ja osallistava, myös yksilölliset ominaisuudet tunnistava, holistinen ja kokemuksellinen musiikin oppiminen tukee sitä, että mahdollisimman moni oppilas voisi kokea musiikin omakohtaisena, motivoivana toimintana. Jokaisen oppilaan yksilölliseen musiikkisuhteeseen perustuva lähestymistapa opetuksessa tekee mahdolliseksi myös musiikillisen identiteetin vahvistamisen ja elinikäisen oppimisen musiikissa.

Viimeisimmät artikkelit