Tulevaisuus ei ole menneisyyden jatke – elämänkaarityö avaa polkuja tulevaisuuteen
Elämä ei ole reilua ja kipu kuuluu elämään1Artikkelikuva: Tuulikki Sarekoski. . Ihmiset eivät aina ole rakastavia ja lojaaleja, vaikka joskus ovatkin. Hyvät aikomukset voivat kääntyä itseään vastaan tai epäonnet voivat olla suuria siunauksia. Jos emme kykene sietämään näitä tosiasioita, kohtaamaan elämää sellaisena kuin se eteemme tulee, teemme elämästämme vaikeaa.
Uudet merkitykset
Usein sanotaan, että vain muutos on pysyvää. Se on totta. Elämme jatkuvien muutosten, ulkoisten ja sisäisten keskellä. Muutos- tai kasvuprosessissa korostuu taito olla läsnä, tavoitettavissa ja kasvamaan sitoutuminen. Pelkkä fyysinen läsnäolo ei riitä. Jos sydän ja mieli eivät ole paikalla, muutos- tai kasvuprosessin laatu kärsii. Elämän uusien merkitysten etsimisessä ja löytämisessä meitä auttaa kolme perusasiaa. Ensin on selkiytettävä senhetkinen elämänkysymys, ja mitä haluaa kasvuprosessilta. Onko se ymmärrystä, toimintatapaa, asennetta, suunnanmuutosta. Sitten on löydettävä itselle merkitykselliset sisällöt. Ja kolmas, hyvin tärkeä asia on, että on yritettävä pidättäytyä arvostelusta, kritiikistä ja vertailusta, ja opeteltava ihmettelemään.
Elämänkaarityössä tutkitaan herännyttä kysymystä ja miten sen kanssa voisi edetä. Reflektoinnin kautta muodostuu kuvia ja tarinoita tapahtumista, jotka ovat johdattaneet nykyisen kysymyksen äärelle. Jotain merkityksellistä tulee näkyväksi, mieli avautuu, nousee tunteita. Suunnatessamme syvemmälle eteen piirtyneeseen kuvaan saavumme kynnykselle, jossa on mahdollista päästää irti valmiista tulkinnoista ja katsoa pinnan alle. Voimme nähdä itsemme tapahtumien keskellä, osana tapahtumasarjaa, jota osaltamme johdamme. Ehkä ymmärrämme omien ja toisten tekojen yhteyksiä ja saamme käsityksen siitä, millä tavalla olemme sidoksissa toisiimme ja myös riippuvaisia toisistamme. Piilossa oleva alkaa tulla näkyviin. Se on kiinnostavaa, sillä jokaisen elämäntarinassa piilee syvä viisaus.
Menneen, nykyisyyden ja tulevan kutoilusta opimme lukemaan elämäntarinaamme, löytämään elämämme keskeiset teemat ja tavoitteet sekä vahvistamaan tulevaisuuteen suuntaavia merkityksiä.
Entistä virtuaalisemmassa ja kiireisemmässä elämässämme, elämänkaarityöskentely vahvistaa kohtaamisten merkitystä ja lisää myötätuntoa niin omiin kuin toistenkin pyrkimyksiin ja luoviin ratkaisuihin.
Elämänvaiheet
Elämä sisältää aina jonkun prosessin loppumisen ja uuden alkamisen. Lapsuus, kouluikä, nuoruus, aikuisuus, keski-ikä, vanheneminen, eläkeikä. Edellinen rakentaa aina pohjaa seuraavalle vaiheelle. Jäsennymme laajaan tapahtumien virtaan ja kehityksen kulkuun. Kehitys ei tapahdu itsestään, vaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Lapsuudessa tarvitaan kasvatusta, aikuisena itsekasvatusta. Jos laiminlyö itsensä kehittämisen, alkaa ajelehtia, kangistua tai rappeutua. Silloin tarvitaan rohkaisua ja kehitystä tukevan ympäristön luomista. Elämän välitilinpäätöksiä voi olla matkan varrella useita.
Biografia on jokaisen ihmisen ainutlaatuinen elämänmatka. Tarve biografiatyöskentelylle herää, kun haluamme katsoa elämäämme uudesta näkökulmasta. Emme ole kriisissä, mutta jokin kysymys vaivaa ja haluamme selvittää, miten se liittyy elämäämme. Ehkä idea seitsemän vuoden jaksoista pohdituttaa ja haluaisimme tarkastella, millaisia nuo ajanjaksot ovat olleet omassa elämässämme. Ehkä olemme elämämme taitekohdassa ja ennen siirtymistä eteenpäin haluamme koota elämämme juonta.
Elämänkaaren tutkimisen metodi, biografiatyö on systeemisesti etenevä tutkimisen tapa, jonka avulla voi turvallisesti jäsentää elämäänsä ja tunnistaa eteenpäin vievät askeleet. Sielumme kaipaa ennustettavuutta ja vakautta tulevaisuuden polulla. Otteemme elämäämme voi olla sellainen, että asiat nyt vain tapahtuvat, sattumalta. Ajelehdimme. Biografiatyöskentelyn avulla meillä on mahdollisuus muuttaa suhdettamme elämämme kulkuun. Voimme ohjata elämänprosessejamme ja ottaa niistä vastuun. Claire Blatchford on kuvannut tätä hienosti runossaan Friend of my Heart, jonka on suomentanut Maria Jantunen.
”Polku syntyy, kun sille astuu,
kun se löydetään askel kerrallaan.
Älä vain istu paikallasi ja odota,
että polku ilmestyy näkyviin itsestään.
On alettava jostakin, kuljettava, mentävä jonnekin,
vaikka liike sitten tarkoittaisi vain,
että työskentelee löytääkseen oikean asenteen.
Sisäinen kompassi voi johtaa meidät oikeaan suuntaan niin,
että ulkoinen liike ei ole merkityksetöntä vaeltamista”.
Biografiatyössä etsimme merkityksiä, mutta ymmärrämme vain sen, minkä olemme valmiit kohtaamaan. Kokemusten karttuessa itsetuntemuksemme kasvaa, kiitollisuus ja luottamus lisääntyvät. Menneisyys ei toista itseään, vaan se valaisee nykyisyyttä. Rudolf Steiner puhui 1924 Englannin Torquayssa pitämässään esitelmässä ymmärryksen orgaanien syntymisestä. Elämänkaarellinen ajattelutapa ja oman elämänkaaren tutkimus voi herättää tietoisuutta niistä prosesseista, jotka auttavat meitä sekä ymmärtämään elämää että inspiroitumaan siitä. Kirjailija Mark Twainin sanoin: ”kun olin 14-vuotias, en voinut sietää isääni. Mutta 21-vuotiaana hämmästyin, kuinka paljon isäni oli oppinut seitsemässä vuodessa.”
Biografiatyön perustana on hengentieteen pohjalta syntynyt elävä ymmärrys ihmisyydestä. Työtä on kehitetty vuosikymmeniä ja se on osoittautunut toimivaksi menetelmäksi. Innostuksen ja inspiraation lähteenä on henkinen tutkimustyö.
Kirjassaan Biography, Freedom and destiny, Erhard Fucke kirjoittaa, että Rudolf Steiner ei koskaan käsitellyt biografia-teemaa yhtenä kokonaisuutena. Hän kuvaa ihmistä olentona, jonka olemassaololla on jatkuvuus. Jatkuvuus tulee esiin syntymän ja kuoleman vuorotteluna. Ihminen kulkee läpi hyvin erilaisia elämäntilanteita ja niiden vaikutukset ovat nähtävissä hänen biografiassaan.
Elämänkaarityön välineet
Elämäkaarityön välineitä ovat erilaiset elämänkaarikurssit ja valmennukset, elämäkaarikeskustelut, elämänkaarivalmennukset/coaching, ryhmien elämänkaarikonsultointi, organisaatioiden elämänkaarikonsultointi ja valmennus. Tässä työskentelymuodot ovat vain luettelomaisesti, menemättä sisältöihin ja moninaisiin menetelmiin.
Elämänkaarityön pioneerina voidaan pitää hollantilaista lääkäriä ja psykiatria Bernard Lievegoedia. Hänen ensimmäinen kirjansa Yksilön elämänkaari julkaistiin 1976, kun Lievegoed oli 71-vuotias. Myöhemmin 78-vuotiaana hän julkaisi pääteoksensa Ihminen kynnyksellä. Lievegoedin työ oli laaja-alaista ja se ulottui myös organisaatioiden kehitykseen. Vuonna 1969, ollessaan 64-vuotias hän julkaisi kirjan Organisaation elämänkaari.
Suomessa elämänkaariteemoja ovat käsitelleet mm. Tony Dunderfelt kirjassaan Elämänkaaripsykologia ja Reijo Wilenius kirjassaan Mitä on Ihminen.
Biografiakonferenssi
Marraskuussa 1990 pidettiin ensimmäinen biografiakonferenssi Dornachissa Sveitsissä. Konferenssin kutsuivat koolle sveitsiläinen lääkäri Michaela Glöckler ja brasilialainen lääkäri Gudrun Bukhard. G. Bukhardilta on ilmestynyt kirja Taking Charge. Bernard Lievegoed oli mukana ensimmäisessä konferenssissa. Osallistujia oli kaikkiaan 36, ja he edustivat yhtätoista eri kansallisuutta. Suurin osa osallistujista oli koulutettu Hollannin pedagogisessa instituutissa ja Englannin The Centre for Social Development koulutuskeskuksessa. Vuosien 1990 ja 1998 välillä kansainvälinen biografiakonferenssi järjestettiin vuosittain joko Sveitsissä, Englannissa, Hollannissa tai Saksassa.
Worldwide Biography Conference WBC
Vuodesta 2001 alkaen konferenssit muuttuivat maailmanlaajuisiksi ja ne pidetään joka toinen vuosi. Osallistujamäärä on kasvanut 100-140 henkilöön ja kansallisuuksia on useita. Vuonna 2019 WBC oli Unkarissa ja koronaviruksesta johtuen seuraava WBC pidetään vasta vuonna 2022 Suomessa, Snellman-korkeakoululla Helsingissä. Konferenssit järjestetään yhteistyössä Sveitsin Dornachissa sijaitsevan hengentieteellisen korkeakoulun ja Goetheanumin kanssa.
Elämänkaarityötä on kehitetty eri puolilla maailmaa sekä omana ammattinaan että ammatillisen osaamisen vahvistajana. Uusia koulutus ja valmennusohjelmia syntyy jatkuvasti. Virtuaalisesti toteutettavat biografiaohjelmat ovat osa tätä kehitystyötä. Kiinnostus ja halu oppia lisää biografiatyöstä on kasvanut niin yksilö- kuin yhteisötasolla. Tarvetta on noussut ammatilliselle perus- ja jatkokoulutukselle sekä yhteistyölle.
Viime vuosien aikana Suomessa tehtävää yhteistyötä ovat lujittaneet vuoden 2022 WBC valmistelut. Valmistelutyötä ovat vetäneet Jaana ja Hannu Tuovinen Tampereelta. Heidän ympärilleen on kasvanut noin kahdenkymmenen henkilön verkosto, joista kukin työskentelee omalla tavallaan elämänkaarityön parissa.
Elämänkaarityö ry
Yhteistyö otti uuden askeleen viime kesänä, kun 1.7. 21 konferenssivalmistelujen lomassa Snellman-korkeakoulun kampuksella perustettiin Elämänkaarityö ry. Ensimmäinen varsinainen jäsen- ja vuosikokous pidetään vuoden 2022 alussa ja sinne ovat tervetulleita kaikki elämänkaarityöstä syttyneet ja sen parissa toimivat. Yhdistyksen tehtävänä on toimia aluksi työkaluna WBC järjestelyissä. Sen jälkeen yhdistyksen tehtäväksi tulee mm. elämänkaarityön kehittäminen ja tukeminen, tiedotus ja verkoston ylläpito. Yhdistyksen hallituksessa ovat Eveliina Aaltonen, Riitta Niskanen, Riitta Silvan-Egholm, Hannu Tuovinen, Outi Vallius ja puheenjohtajana Tuulikki Sarekoski.
Ensi kesän 11. maailmanlaajuinen biografiakonferenssi on kohdistettu henkilöille, jotka tavalla tai toisella tekevät elämänkaarityötä. Ihmisyyden saarekkeet, Islands of Humanity ovat konferenssin teemoina. Aihetta käsitellään eri päivinä erilaisin painotuksin. Ihmiseksi kasvamisen prosessiin, Human Being in the process of becoming kuuluu haavoittuvuus, vulnerable, epätäydellisyys, incomplete, rajoittuneisuus, limited. Katso tarkempi ohjelma täältä .
Konferenssin kieli on englanti. Ajankohta on 29.6. – 3.7. 2022 ja paikkana Snellman-korkeakoulu Helsingissä. Gyllenbergin Säätiö tukee konferenssia.
Varaa aika kalenteriisi ja ilmoittaudu mukaan, kun ilmoittautuminen aukeaa helmikuun puolivälissä. Olet sydämellisesti tervetullut yhteiselle tutkimusmatkalle.