Uskonto & henkisyys

Transformaatio: Taide sairauksien muuntamis- ja parantumisprosesseissa

Jokainen kohtaa jossain vaiheessa elämäänsä sen suurimman haasteen; yksilöllisesti räätälöidyn, tarkasti suunnitellun, oman koetuksensa. Silloin voi kokea tarvetta kyseenalaistaa koko tapahtuma. Onko se varmasti kohdannut oikean ihmisen vai ainoastaan harhautunut väärille teille? Onko todella niin, ettei ihmiselle anneta vaikeuksia enempää kuin mitä hän kestää? Jos vähänkään siltä tuntuu, voi ja kannattaakin lähettää tarkistuspyyntö kiitollisuuden kera matkaan. Tila tarkistetaan, kaikki ylimääräinen karsitaan pois, liikaa otettu palautetaan, jos mahdollista. Joskus pienikin säätö voi tuoda tarvittavaa helpotusta. Tarkistusta kannattaa pyytää aina kun siltä tuntuu.

Havaintoja muuntumisprosessin ajalta

Kun ihminen kohtaa karmansa, sairauden tai muun koettelemuksen muodossa, sen todellisuus tuo mukanaan usein pelon1Artikkelikuva: Tasapaino, tyyneys, rauha. Kuva: Sanna Kääriäinen. . Pelkoa siitä, onko onnistunut käyttämään elämänsä vuodet oikein, jos ne nyt päättyvät, tai onko valmistautunut saamaansa haasteeseen tarpeeksi hyvin. Koskaan ei voi täydellisesti valmistautua siihen, mitä tuleman pitää. Se ylittää monesti kaikkein huikeimpienkin kuvitelmien rajat. Usein tulee tunne, että ei riitä, ei osaa, ei kykene. Toisaalta mikä olisikaan koetus, joka olisi helppo, mukava ja tunnelmaltaan iloinen? Pelolla on tarve saada yliote kantajastaan, halu lamauttaa. Sama halu on karman tuojalla, kantajasta halutaan tehdä toimintakyvytön, aseeton taistelija.

Hämmennys. Kuva: Sanna Kääriäinen.

Elämä kuorii jokaisesta ihmisestä kerroksia, paljastaen sisäisiä asioita, salaisuuksia, joita ei itsekään tiennyt olevan olemassa. Itkulta harvoin säästyy, vaikeroida ei kannata. Vahvuutta voi pyytää, kunhan ei liikaa. Vanhoja tukipilareita joutuu joskus uusimaan. Niitä on turha kannatella, kun uusimisen aika on. Toisaalta ehjiä on turha vaihtaa vain uusimisen ilosta.

Monet meistä ovat halunneet jakaa karmansa läpi käymisen useammalle elämälle, toiset meistä ovat joutuneet niin tekemään karman painavuudesta johtuen, ja osa käy karmaansa rytinällä läpi, niin, että se tuntuu jokaisessa kehon solussa ja jokaisella tasolla. Elämä itsessään onneksi valmistaa ihmisen tulevaan; hioo, muokkaa ja muotoilee. Ihmisestä hiotaan särmiä pois, toisinaan haasteiden ja vaikeuksien kautta, toisinaan niitä varten. Mitä tehdä vahvuudella, jos se kääntyy itseä vastaan, tai itsepäisyydellä, jos se estää eteenpäin pääsyn. Koettelemukset tuovat siis ilmi hienosäädön tarpeen. Sitä tapahtuu eri tasoilla ja monien eri hierarkioiden vaikutuksesta. (Kuva tähän: ”Särmiä hiotaan”)

On päiviä, jolloin koemme vahvemmin kuin muulloin oman riittämättömyytemme ja pienuutemme. Sellaisina päivinä tunnemme helposti olevamme tuuliajolla, ja aallot vaikuttavat korkeammilta kuin tavallisesti. Vaikeuksien edessä haluaisi syytellä itseä, syytellä muita. Sitä vaikeuksien energia juuri toivoisikin, jos puhuisi. Ihmisen yksinäisyys ja toivottomuus kun on sen toiminnan edistäjä, syyttely sille energianlähde.

Kiitollisuus on lääke moneen, toisten auttaminen auttaa myös itseä. Anteeksiantamisen kautta voimme saada mahdollisuuden kasvaa henkisyydessä peninkulman saappaat jaloissamme. Kaiken keskellä on Kristus-voima. Sanotaanhan, että siellä missä on kaksi tai useampi kokoontuneena hänen nimessään, siellä on Hän heidän keskellään. Siellä, missä on vain yksi, on Hän myös keskellä vaikuttamassa. Rauha ihmisessä luo tasapainon. Tasapaino kehossa tukeutuu keskipisteeseen. Sen tiedostaen ihminen saa voimaa ja vahvuutta heikentää yksinäisyydestä energiaa saavia negatiivisia voimia.

Taide yksilöterapiana

Särmiä hiotaan. Kuva: Sanna Kääriäinen.

Taiteen hyöty terapeuttisena tukena sairauksien muuntamis- ja parantamisprosesseissa on selkeä. Taideterapiasta voi olla apua, vaikka varsinaista diagnoosia ei olisikaan, oli kyseessä sitten fyysinen tai psyykkinen sairaus. Pitkään jatkunut fyysinen sairaus ja kiputilat voivat aiheuttaa myös psyykkisiä ongelmia. Hyvä tapa lähteä työstämään sairauttaan taiteen avulla on löytää itselle sopiva taideterapeutti, joka ymmärtää ja auttaa prosessissa eteenpäin oikealla tavalla. Tällainenkin tapa oli minulle ennestään tuttu, koska olin pari vuosikymmentä aikaisemmin työskennellyt kuvataideterapeutti Matti Nordlingin kanssa. Sillä kertaa työskentelimme pääasiassa savea muovaamalla. Lähdin kuitenkin tällä kertaa työstämään sairauttani, karmaani itsenäisesti värien ja muotojen avulla, koska Covid-19-vuosi vaikeutti ja hidasti muiden sairauksien hoitoa. Koronavuosi antoi pontta yksin työskentelylle, jonka koinkin itselleni sopivaksi tavaksi, koska näin saatoin tehdä töitä itselleni sopivaan aikaan ja hetkeen, vaikkapa keskellä yötä pahimpien oireiden yllättäessä. Halusin kuvata itselleni tärkeitä ajatuksia, oivalluksia, unikuvia, mutta myös sairauteni oireita. Halusin tehdä sen kuitenkin karmaa kunnioittavalla tavalla, vaikka itse sairautta en olisikaan hyväksynyt tai siitä pitänyt.

Henkisyys ympäröi pelon. Kuva; Sanna Kääriäinen.

Koska en ollut piirtänyt aikoihin, pelkästään käsien hallinnan opettelu siihen tarkoitukseen vei useamman viikon, jotta kykenin tuottamaan piirroksia, joita itse halusin. Aluksi tein vain väriharjoitelmia, tunnustellen intuitiivisesti mitkä värit halusivat puhua keskenään ja mitkä niistä vaikuttivat milläkin tavoin itseeni juuri sinä päivänä. Heti alusta saakka oli myös selvää, että oma tyylini ilmaista itseäni tulisi olemaan värimaailmaltaan vahva, mutta yksinkertaisen tasapainoinen. Haluan kuitenkin painottaa, että yksintyöskentely ja yleensäkin keskittyminen sairausoireiden kuvaamiseen oli mahdollista vasta kun sairauden muuntumisprosessi oli tarpeeksi pitkällä ja parantumisprosessi myös edennyt suunnitellusti.

Toisinaan tunsin, että prosessista kumpusi myös toisenlaisia tuntemuksia, joita en kaikkia kyennyt piirtämään, sen vuoksi otin ne vastaan kirjoittamalla. Kirjoitin pääasiassa runoja, rukouksia ja joitakin muita tekstejä. Tekstien ja kuvien kautta pääsin syvemmälle sairauden ytimen, karman kauniimpaan kääntöpuoleen, josta huokui vuosisatoja vanha henkisyys ja hengellisyys. Koska myrskyisät tapahtumat, jotka olivat luoneet vahvan negatiivisen energian, ja joka nyt vuosisatoja myöhemmin aiheutti rajut oireet, selkeästi reagoi hengellisiin kuviin, käytin sitä tietoa hyväkseni monissa muuntamisen vaiheissa. Koen, että karma on opettanut itsestään, mutta myös omasta itsestäni paljon, monien erehdysten ja onnistumisten kautta. Tätä tekstiä kirjoittaessani muuntamisprosessi on edelleen vielä kesken, mutta toivottavasti lähes kolmen vuoden jälkeen jo loppusuoralla.

Kuvista ja teksteistä on näyttely Uudenmaankadulle Antroposofisen liiton tiloissa. Näyttely kertoo tarinan vuosisatoja vanhan karman ja ihmisen sisäisyyden muuntumisesta kuvien keinoin. Näyttely ”Transformaatio” on esillä vuoden 2022 tammikuusta toukokuun loppuun Antroposofisen liiton tiloissa, Uudenmaankatu 25 A 4, 00120 Helsinki.

Viimeisimmät artikkelit