Kant, Steiner ja läntinen esoteriikka

Antroposofinen liike maailmalla on saanut ideoita, elämänasenteita, tavoitteita ja tarkoituksia lukuisista Rudolf Steinerin elämänsä ja toimintansa aikana esittämistä elämää ja maailmaa koskevista tutkimuksista¹Artikkelikuva: Henri Murto..  Viimeisimpiin Steinerin ponnistuksiin kuuluu Yleisen antroposofisen seuran perustaminen joulupäivillä 1924. Tämän seuran keskiössä on, kuten tunnettua, hengentieteellinen korkeakoulu. Tämän koulun tavoitteena on luoda edellytyksiä ihmisen ja maailman esoteeriselle tutkimukselle. Koulua sanotaan myös kouluksi, jonka tehtävänä on tuoda Mikaelin virike maanpäälle. Mikael-virike on ymmärretty hyvin paljon samanlaiseksi kuin kristinuskon pohjana oleva Kristus-virike. Kristus -virike kuitenkin tunnetaan enemmän uskonnollisina virikkeenä, kun taas Mikael-virike enemmän käytännön elämään suuntautuvana virikkeenä.

Esoteerisen tutkimuksen edistäminen on aivan oleellisen tärkeää lukuisten Steinerin esoteeristen tutkimusten ja tutkimusten pohjalta pidettyjen esitelmien ymmärtämisessä sekä niissä olevien teemojen tutkimisessa ja arvioinnissa ja edelleen kehittämisessä. Ilman esoteerisen tutkimuksen perusteiden ymmärtämistä Steinerin esoteerisiin tutkimuksiin helposti aletaan suhtautua samoin kuin kristillisten kirkkojen dogmeissa suhtaudutaan Raamatun teksteihin. Kirkkojen dogmeissa pidetään Raamatun tekstejä Jumalan ilmoituksina. Tällaisesta näkökulmasta Steinerin esitelmien teemojen edelleen kehittely, arvostelu ja arviointi on lähes mahdotonta.

Tähän on kuitenkin lisättävä, että Steinerin esoteeristen tutkimusten lukeminen johtaa lukijan vähitellen niissä ilmenevän johdonmukaisuuden sekä käsitteiden tuntemiseen ja uuden kielen ja kieliopin muodostumiseen lukijoiden keskuuteen. Juuri tuon kaltaiseen käsitteiden ja kieliopin eli kielen johdonmukaisuuden muodostumiseen perustuu Ludwig Wittgensteinin mukaan kaikki keskustelu sekä tieteissä että tieteen ulkopuolella. Wittgenstein kuvaa kieltä ja kielenkäyttöä leikkisästi kielipeliksi ja tämän kielipelin johdonmukaisuutta eli logiikkaa kieliopiksi² Wittgenstein Ludwig: Filosofisia tutkimuksia, suom. Heikki Nyman, WSOY 1999, s. 66..

Modernit luonnontieteet antroposofian perustalla

Antroposofisen hengentiede -kirjan uuden painoksen johdantoon Steiner kirjoitti sairasvuoteeltaan 10.1.2025: ”Tämän teoksen ensimmäisen painoksen esipuheesta voi todeta, miten syvästi tunsin olevani vastuussa luonnontieteelliselle ajattelulle³Steiner Rudolf: Antroposofinen hengentiede, Suomen antroposofinen liitto, 4. painos, 1981, s. 7..”  Saman kirjan ensimmäisen painoksen johdannossa Steiner kirjoittaa luonnontieteistä ja luonnontieteellisestä tutkimusasenteesta modernin ihmisen välttämättömänä itsetietoisuuden kehitysvaiheena. ”Kun luonnontieteellinen tutkimustapa pysähtyy aistittavaan, pitää hengentiede tätä luonnon suhteen tehtyä työtä eräänlaisena ihmissielun itsekasvatuksena ja käyttää sen tulosta henkisellä alueella. Se pyrkii menetelmään, jonka nojalla se voi puhua henkisistä maailmansisällöistä samalla tavalla kuin luonnontiede aistittavista ilmiöistä⁴mt., s 15..”

Voi hyvin kuitenkin kuvitella, että 1900-luvun alussa Steinerille ei ollut selvää, minkä hypyn hän tekee, kun hän siirtyy tutkimaan luonnontieteellisellä asenteella ihmisen henkistä elämää ja maailman henkistä olemusta. Näyttää kuitenkin siltä, että idän esoteriikassa, kristillisessä mystiikassa ja monissa kristillisissä suuntauksissa sekä keskiajan esoteriikassa oli tavoitteita, jotka selkeästi palvelivat modernia, uuden ajan itsetietoista esoteriikan tutkimuksen rakentamista. Vanhoissa esoteriikan tutkimuksissa ajauduttiin usein vaistojen ja tuntojen alueille, joilla tutkija kadotti yhteyttä itseensä, kadotti omaa itsetietoisuuttaan.

Kun joitakin vuosia sitten luin Steinerin esitelmäsarjasta painettua taskukirjaa, joka oli otsikoitu Der Entstehungsmoment der Naturwissenschaft in der Weltgeschichte (Luonnontieteiden syntymähetki maailman historiassa)⁵Steiner Rudolf: Der Entstehungsmoment der Naturwissenschaft in der Weltgeschichte und ihre seitherige Entwickelung, Rudolf Steiner Verlag 1981, GA 326, s. 85., panin liki järkyttyneenä merkille, että ennen Goetheanumin paloa 31.12.1922 Steiner oli pitänyt viisi esitelmää luonnontieteiden synnystä ja ajatusmuodoista, jotka edelleen hallitsevat meidän kaikkien elämää. Kuudennen esitelmän hän piti paloa seuraavana päivänä 1.1.2023. Tästä esitelmästä tehtyyn kirjaan ei kuitenkaan sisälly mitään, joka liittyi edellisen yön tuhoon. Hän aloittaa esitelmän tyynesti kuvaamalla John Locken objektien ominaisuuksien luokittelua primääriobjekteihin ja sekundäärisiin ominaisuuksiin.

Goetheanumin palon jälkeen Steiner valmisteli joulupäiviä, joilla perustettiin Yleinen antroposofinen maailmanseura ja sen tehtäväksi asetettiin esoteerisen tutkimuksen edistäminen maan päällä. Ehkä näistä ajatuksista ja tunnelmista syntyi minulle kuva, että Steiner tarkoitti tämän moderniin mikaeliseen virikkeeseen perustuvan esoteriikan tutkimuksen suitsimaan luonnontieteisiin ja luonnontieteellisiin asenteisiin sisältyvää tuhovoimaa ja kääntämään nämä voimat ihmisen ja ihmiskunnan palvelukseen.

Antroposofisen esoteriikan nykyajan tehtävät

Steinerin luomasta esoteriikasta täytyy voida keskustella ja siitä väitellä, mutta kaikin keinoin yrittää välttää kiistoja tähän esoteriikkaan liitetyistä dogmaattisista asenteista. Tiedämme, että valtavirran tieteissä on ollut kaiken aikaa repiviä kiistoja tieteen perusasenteista. Nykyisin tutkimusta monissa tieteen laitoksissa yritetään painaa yhteen muottiin.  Aikoinaan roomalaiskatolinen kirkko hyväksyi vain yhden opin ja Raamatun tulkinnan. Eikä ole vaikea huomata, että talous ja taloustiede hallitsevat tätä nykyistä tieteellistä ristiretkeä.

Mutta moderni tiedeinstituutio ei ole helposti valloitettavissa. Toisin kuin kirkon opit, tiede kuitenkin perustuu ajattelulle ja ajattelun kehittämiselle. Moderniin tieteeseen liittyy tavalla tai toisella aina tutkijan oman ajattelun ja itsetietoisuuden kasvattaminen.  Modernit tieteet ovat siinä mielessä perusteiltaan henkisen kasvun instituutioita. Antroposofisessa esoteriikassa on kyse aivan samoin ihmisen ja tutkijan itsetietoisuuden kehittämisestä ja tutkijan itsekasvatuksesta.

Aluksi tällä asenteella varustetut ihmiset joutuivat taisteluun kirkon oppien ja näitä oppeja valvovien paavien, piispojen ja pappien kanssa. 1800-luvulla, samaan aikaan kun virisi tavoitteet valtion demokratisoimisesta, syntyi Saksassa idea sivistysyliopistosta. Tämän yliopistoidean mukaan yliopiston tulee olla vapaa kaikesta vaikuttamisesta.

Mutta miten on käynyt idealle sivistysyliopistosta? Voidaan sanoa, että se kamppailee kuoleman kielissä yhtälailla kuin 1800-luvun toinen suuri idea eli liberaalidemokratiakin. Yhtä lailla kuin valtiollinen demokratia on näinä aikoina vyörytetty tiukasti taloudellisten intressien palvelijaksi, samalla tavalla näyttää käyneen myös yliopistolaitokselle. Talouden tehtäväksi on asetettu BKT-luvun (bruttokansantuoteluvun) kasvattaminen. Samalla tämä päämäärä on hiipinyt ihmisen ja ihmiskunnan suurimmaksi hyveeksi. Nyt yliopistoja valjastetaan edistämään taloutta ja BKT:n kasvua.

Se että juuri näin täytyi tapahtua enemmin tai myöhemmin oli jokseenkin selvää monille filosofeille jo 1800-luvulla. Luonnontieteelliset, matematiikkaan nojautuvien tieteiden perusteet ovat puutteelliset. Se luonnontieteellinen asenne, jota valtavirran tieteenalat edelleen viljelevät, on filosofi Charles Taylorin mukaan syntynyt 1700-luvun sääty-yhteiskunnasta. Siihen on jäänyt kosolti piirteitä, joissa tavallisen ihmisen elämää pidetään jokseenkin arvottomana. Ihminen on sen mukaan vain luonnonlakeja ja omia intohimoja seuraava koneisto, joka ei parhaimmillakaan kykene ottamaan vastuuta itsestään. Sen vuoksi hänet täytyy alistaa sijoittajien, valtion, tieteiden ja asiantuntijoiden ohjaukseen⁶Taylor Charles; Sources of the Self, The Making of Modern Identity, Harvard University Press 1989..

Samalla tavalla näkee nykyisen tieteeninstituution myös taloustieteilijä Thomas Piketty. Hänen mukaansa nykyiset luonnontieteelliset suunnat syntyivät 1600-luvun yksinvaltaisen kuninkuuden ja sotaisan aateliston puolustamiseksi luoduista aatteista. Noina aikoina kansakunnan vaurautta luettiin aateliston linnoista ja ylellisestä elämästä. Rahvaan osa oli omalla ahkeruudellaan ja kuuliaisuudellaan palvella sodassa kuningasta ja muina aikoina aateliston komeaa elämää⁷Piketty Thomas: Capital and Ideology, trans. Arthur Goldhammer, The Belknap Press of Harward University Press 2020, p. 7. Tästä ei ole kovinkaan pitkä matka niihin taloustieteen teorioihin, joiden mukaan talouden tulee maksimoida sijoittajien omaisuuden arvo. Nämä teoriat kirjoitettiin 2000-luvun alussa liki kaikkien länsimaiden valtioiden, kuten myös Suomen, osakeyhtiöitä koskevaan lainsäädäntöön. Osakeyhtiöiden tehtävä on osakeyhtiölain mukaan maksimoida yhtiön omistajien omistuksen arvoa eikä muita tehtäviä niillä olekaan⁸Mazzucato Mariana: The Value of Everything, Penguin Books, 2018..

Moderni itsetietoisuus alkaa oman kokemuksen havaitsemisesta

Tuskinpa kukaan kiistää sitä, että jokaisella ihmisellä on henkistä elämää. Jääkiekkovalmentaja voi olla huolissaan joukkueensa henkisen valmennuksen tilasta ja uskoo, että henkistä valmennusta parantamalla joukkue voi pystyä parempiin suorituksiin. On tietysti epäselvää, mitä hän tällä henkisellä valmennuksella mahtaa tarkoittaa. Joka tapauksessa hän on kääntynyt katseensa jääkiekoista, pelityyleistä ja taktiikoista pelaajien mielen tai sielun kokemusten alueelle. Hän näyttää uskovan, että valmennuksella on mahdollista vaikuttaa näihin mielen kokemuksiin ja että näillä kokemuksilla on suuri merkitys pelaajille.

Tämä on modernia puhetta, jota nykyisen filosofian ja tieteen valtavirran näkökulmasta on vaikea sijoittaa minkään tietämisen yhteyteen. Sitä voidaan vain tulkita ulkopuolelta tarkasteltuna. Tässä jääkiekkovalmentajan puheessa on keskeistä se, että hän havaitsee pelaajien mielen kokemuksia. Siirtymässä kirkon opetusten ja vanhojen oppineiden tekstien tulkinnasta omien havaintojen tulkintaan oli juuri kyse modernin ihmisen itsetietoisuuden ensimmäisistä askeleista. Tämän siirtymän johtohahmoksi on tieteen filosofia nimennyt Galileo Galilein. Modernia luonnontiedettä nimitetään usein gaeliläiseksi tieteeksi⁹von Wright Georg Henrik: Explanation and Understanding, Cornell University Press, Fourth Printing 1990 [1971], s. 8. . Mutta se miten tämä modernien luonnontieteiden hyppy uuteen suhteeseen sekä itseensä että maailmaan tapahtui ja tapahtuu, on edelleen varsin vilkkaan keskustelun kohteena.

Siitä, että luonnontieteet pohjautuvat jokaisen ihmisen omaan kokemukseen, ollaan kaiketi varsin yksimielisiä¹⁰Enskat Rainer: Einleitung. Kants Theorie der Erfahrung, in Kants Theorie Der Erfahrung, herausgegeben von Rainer Enskat, De Gruyter, 2015.. Suomen kieleen mielen/sielun kokemuksen käsite on kiinnittynyt huonosti. Mutta toisaalta suomen kieleen on tullut arvatenkin saksan kielestä sanoja, jotka viittaavat siihen että huomion kohteena on oma mieli eli sielun tila. Tästä on esimerkkinä mielikuvan käsite, jolla ei ole englannin kielessä vastinetta. Hyvä osoitus englannin kielen, kulttuurin ja sanaston ylivallasta Suomessa on käännös Kantin Puhtaan järjen kritiikistä. Käsite Vorstellung on käännetty suomeksi representaatioksi. Tätä käännöstä käytetään yleisesti englanninkielisissä käännöksissä saksasta. Sekä suomen että ruotsin kielessä on aivan erinomainen vastine saksan Vorstellung -sanalle: suomeksi mielikuva, ruotsiksi föreställning¹¹Kant Immanuel: Puhtaan järjen kritiikki, suom. Markus Nikkarla ja Kreeta Ranki, Gaudeamus, kts esim. s. 597. . Vastaavassa ruotsinkielisessä käännöksessä sen sijaan on pääosin Vorstellung käännetty föreställing -sanalla¹²kts. esim. Kant Immanuel: Kritik av Det rena förnuftet, översätting av Jeanette Emt, Thales 2004, s. 111..

Luonnontieteilijällä on havainnon objektina aistihavainto mutta Steinerin nimeämällä hengen tutkijalla sielun kokemus.

Sitä puutetta, joka on jäänyt vaivaamaan modernia filosofiaa ja valautunut liki kaikkien modernien tieteiden perusteisiin Steiner kuvaa seuraavasti: ”Luonnontieteen merkitys ihmiselämässä ei ole pelkästään tietojen saamista luonnosta. Sillä tämä tieto ei voi johtaa muuhun kuin sellaisen tajuamiseen, mitä ihmissielu ei ole. Sielu ei elä siinä, mitä ihminen luonnosta tietää, vaan se elää tiedostamisen tapahtumassa. ” (Korostus PK)¹³Antroposofinen hengentiede, s. 15. Vrt. Kierkegaard Sören: Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus, suom. Torsti lehtinen, WSOY 1998.

Modernin filosofian, tieteen ja kulttuurin suuri ristiriita on, että nykyisin liki kaikki ihmiset koulutuksen ja kasvatuksen myötä elävät tässä ”tiedostamisen tapahtumassa”, mutta tätä tiedostamisen tapahtumaa ymmärretään edelleen hyvin huonosti. Kuten edellä oli esillä, Steiner näyttää varsin nuorella iällä huomanneen, että ensi vaiheessa tässä on kysymys havainto-objektista. Luonnontieteilijällä on havainnon objektina aistihavainto mutta Steinerin nimeämällä hengen tutkijalla sielun kokemus. Kun luonnontieteilijä havaitsee mittaustulosten ilmentävän lainalaisuutta omissa kokeessaan ja samalla lainalaisuutta, joka hallitsee luontoa, niin hengen tutkija Steinerin mukaan tutkii sitä kokemusta, joka syntyy tutkijalle tästä kokeesta ja sen paljastamasta luonnon lainalaisuudesta.

Kokemuksen tutkiminen esoteriikan perusteissa

Luulen, että modernia filosofiaa on syytä yrittää katsella kokemuksen tutkimuksena. Varsin yleisesti on hyväksyttyä, että moderni filosofia ja ihmisen ymmärtämisen filosofia alkoi René Descartesin (1596 -1650) filosofiasta. Hän nimittää syventymistään omaan ajatteluunsa ja sielun kokemuksiin meditaatioksi. Omien kokemustensa tutkimisessa ja kuvailussa hän ei päässyt arvatenkaan kovin pitkälle.  Charles Taylorin mukaan Descartes jätti kuitenkin syvän jäljen tieteeseen ja kulttuuriin. Katselemme itseämme, muita ja kaikkea muuta, kokonaan ulkopuolisina tarkkailijoina. Emme etsi omaa suhdettamme näkemäämme, emme edes itseemme¹⁴Sources of the Self, p. 143. . Tämä tiedettä hallitseva asenne on liki vastakkainen niiden ihmisten elämän kaipuussa, jotka etsivät tietä viisauksiin esoteerisista tutkimuksista.

Steiner aloittaa väitöskirjansa Totuus ja tiede, Johdanto vapauden filosofiaan lauseella: ”Nykyajan filosofia kärsii epäterveestä Kant-uskosta¹⁵Steiner Rudolf: Totuus ja tiede, suom. Niilo Kaila, Suomen antroposofinen liitto s. 5..” Voidaan sanoa, että tämä epäterve Kant-usko edelleen hallitsee sekä tieteitä että kulttuuriamme. Tämä epäterve usko liittyy käsityksiin, jotka liitetään matematiikkaan. Kant loi matematiikkaan liitetyistä kokemuksista ihmisen ajattelun ja rationaalisen elämän mittapuun. Kant ainoastaan kysyi: miten matematiikka ihmisen ja luonnon perustana on mahdollinen¹⁶Kant Immanuel: Prolegomena eli johdatus mihin tahansa metafysiikkaa joka vastaisuudessa voi käydä tieteestä, suom. Vesa Oittinen, Gaudeamus, s. 72. ja samalla teki matematiikasta modernin epäjumalan kokemuksen. Sen perustalta edelleen vaaditaan kaikkia ihmisiä alistumaan rationaalisen elämän varsin sisällyksettömään kaavaan. Taloustiede ja nykyinen uusliberalistinen politiikka ovat sekä uudistaneet että vahvistaneet vaatimuksiaan kaikkien ihmisten alistumisesta rationaalisuuden pakkopaitaan.

Kokemusta rationaalisuuden pakkopaidasta voidaan kuitenkin tutkia. Päästään jo hieman eteenpäin, jos se tunnistetaan ihmisen kokemuksena. Kuten Thomas Piketty näyttää hienosti oivaltaneen, taloustiede ammentaa teorioitaan juuri rationaalisuuden kokemuksesta. Piketty nimeää sen ideologiaksi, kuten Karl Marx paljon ennen häntä. Piketty yrittää osoittaa, että matematiikan ja rationaalisuuden ideologia on syntynyt palvelemaan ihmiseen kätkeytyvää valloittamisen ja hallinnan viettiä¹⁷ Piketty, p. 51. Kts myös Akerlof Georg A. and Shiller Robert J.: Animal Sprits, How Human Psychology Drives the Economy, and why it matters for Global Capitalism, Princenton University Press 2009..

Mutta tämä kulttuuriimme kätkeytyvä piirre ei ole vain talouden, taloustieteen tai politiikan johtava voima, vaan se liittyy kaikkien ihmisten elämään. Kulttuurin tehtävä ei ole yrittää sopeutua tähän ihmisen elämään keskeisesti liittyvään piirteeseen vaan kulttuurin tehtävä on sen tunnistaminen ja liittäminen ihmisen kehityksen palvelukseen.

Antroposofinen esoteriikka

Sergei O. Prokofjevin mukaan ei ole mitään yhtä vastausta kysymykseen: Mitä on antroposofia? Kaikilla on siihen oma vastauksensa¹⁸Prokofjev Sergei O.: Mitä on antroposofia, suom. Nina ja Mikko Taskinen, Ääni ja Vimma, 2004, s. 6.. Sama koskee antroposofista esoteriikkaa. Kun antroposofinen esoteriikka piirretään länsimaiden luonnontieteiden yhteyteen, se liittyy ihmisen itsetietoisuuden ja vapauden kysymykseen. Jostain kumman syystä nykyisin jossain määrin ”virallisen” aseman länsimaissa sen sijaan on saanut itämaiden esoteriikka. Jooga ja mindfullness ovat suosiossa ja käytetään jopa liikkeenjohdon välineinä. Idän ja lännen esoteriikan välillä on kuitenkin suuri ero. Etenkin antroposofinen esoteriikka etsii tietä kokemuksen syvyyksiin itsetietoisuutta vahvistamalla ja itämainen esoteriikka pikemminkin sen hävittämiselle¹⁹Smit Jörgen: Eurooppa ja Aasia, suom. Tuomi Elmgren-Heinonen, Suomen antroposofinen liitto, 1980, s. 10. kts. myös Rudolf Steiner: Itä lännen valossa, Lusiferin lapset ja Kristuksen veljet, suom. Risto Suurla, Suomen antroposofinne liitto, 1988, GA 113. Tässä esitelmä sarjassa Münchenissä 23.8. – 31.8.1909, Steiner kuvaa itäisen, lusiferisen virikkeen kohoamista intohimoja virittävästä sisäisyydestä koko ihmisyyttä kantavaksi inspiraation ja luovuuden lähteeksi. Samalla kristusvirike koetaan oman elämän sisäisyydessä ja syntyy uusi ”veljellinen” liitto näiden voimien välille. Näiden esitelmien välillä 28.8.1909 Steiner piti esitelmän kahdesta saksalaisen romantiikan ajan filosofista Johan Wolfgang Goethesta ja Georg Wilhelm Friedrich Hegelistä..

Näistä molemmista suunnista syventyminen omaan itseen, omiin ajatuksiin ja kokemuksiin on oleellista. Tätä kutsutaan paitsi syventymiseksi, hiljaisuuden hakemiseksi, kontemplaatioksi myös ennen kaikkea meditaatioksi. Kuten edellä huomautin, moderni filosofia luetaan alkaneeksi Descartesin meditaatiosta. Yhtä lailla kuin modernia filosofiaa voidaan tarkastella kokemustieteenä, mitä Kant ehkä selkeimmin yritti, yhtä hyvin modernia filosofiaa voidaan tarkastella meditaatiotieteenä.

Mitä tässä länsimaisessa meditaatiossa tapahtuu? Viittaan Ludwig Wittgensteiniin ja vastaan lyhyesti: siinä muodostetaan kuva tarkkailtavasta, hyvin rajatusta, objektista. Tähän tavoitteeseen eli tavoitteeseen muodostaa kuva tarkkailtavasta objektista perustuu modernin luonnontieteen menestys. Tätä Wittgensteinin kuvaamaa kuvan muodostumista sieluun Steiner pitää ensiaskeleena modernien ihmisten kokemuksissa ja sielun kuvien muodostumisessa²⁰ Steiner Rudolf: Henkisen tiedon asteet, imaginaatio – inspiraatio – intuitio, suom. Petri Mikkola, Suomen antroposofinen liitto s. 6. . Mutta jo Kant havaitsi, että kun me arkipäivässämme havaitsemme auringon paistavan kiveen, me teemme spontaanin johtopäätöksen: aurinko lämmittää kiveä. Tämän pohjalta Kant väitti, että modernin ihmisen sielun ranteeseen kuulu, että se voi siirtyä uusiin tietoisuustiloihin. Jotta havaitaan luontoa hallitseva lainalaisuus, täytyy ihmisen sivuuttaa tämä spontaani tietoisuustila ja siirtyä uuteen korkeampaan tietoisuustilaan, jossa juuri tavoitetaan luontoa hallitsevat matemaattiset lainalaisuudet. Tätä tietoisuustilaa voidaan tutkia ja sillä tiellä tulee Kantin mukaan vastaan juuri kokemus matematiikasta ja siihen liittyvästä rationaalisuudesta. Tämän tutkimuksen perusteita Kant kutsuu transsendentaaliseksi estetiikaksi²¹Puhtaan järjen kritiikki, s. 67..

Länsimaisessa meditaatiossa tarvitaan kaksi kykyä. Ensimmäinen on kyky kohdistaa huomio vain ja ainoastaan itse valittuun objektiin. Tätä voi harjoitella kiinnittämällä toistuvasti oman huomion valittuun lauseeseen tai jostain kohteesta muodostettuun mielikuvaan. Monissa meditaatio-oppaissa tätä sanotaan mantraksi. Mutta antroposofisessa esoteerisessa tutkimuksessa on kyse huomion kohdistamisesta ulkoisesta tai sisäisestä objektista syntyneeseen mielikuvaan.

Nykyisissä laadullisen tutkimuksen oppaissa usein huomataan, että huomion kohdistaminen objektista syntyvään mielikuvaan nostaa havainnon tai kysymyksen tämän objektin ”kontekstista”.  Tässä saattaa joskus/usein olla kyse samantapaisen kokemuksen tunnistamisesta, jota Steiner nimittää imaginaatioksi.

On huomattava kuitenkin, että laadullinen tutkimus on ilmeisesti saanut virkkeitä kolmesta suunnasta: analyyttisen filosofian pohjalta²²vrt. Glock Hans-Johann:What is Analytic Philosophy, Cambridge University Press, 2008. , Wittgensteinin Tractatus Logico-Philosophicus -kirjan pohjalta²³kts. esim. Qualitative Research, Theory, Method and Practice, ed. by David Silverman, Sage Publications, 2004, p. 290. sekä Wittgensteinin myöhemmän filosofia pohjalta²⁴kts. esim. Winther Marianne, Jörgensen Louise Phillips: Diskursanalys som teori och metod, översättning: Sven-Erik Torhell, Studentlitaratur, 2000, s. 97. . Luulen, että näistä lähtökohdista ehkä vain viimeinen eli myöhemmän Wittgensteinin lähtökohdat, ovat voineet johdattaa mieleen nousevien kuvien syvempään tutkimiseen.

Moderni, esoteerinen tutkimus voi lähteä luonnontieteiden, matematiikan ja rationaalisuuden, transsendentista kokemuksesta.

Myöhempi Wittgenstein (Filosofisia tutkimuksia) käyttää kuvan käsitettä hyvin monipuolisesti. Voi melkein kuvitella, että hän suorastaan kamppailee sen kysymyksen kanssa, miten käsitteestä muodostuneesta kuvasta voisi päästä eteenpäin. Tämä on juuri se kysymys, joka näyttää Steinerille muodostuneen varhaisessa vaiheessa. Hän huomasi, että ihmisen sielun toiminta ei pysähdy tuohon luonnontieteiden vaalimaan ensimmäiseen kuvaan, jossa kaikki ilmenee matematiikan kyllästämänä. Wittgenstein vastaavasti huomasi, että tuo käsitteestä muodostunut kuva rajoittaa, suorastaa vangitsee ihmisen ja kulttuurin ja että tuosta kuvasta tulisi päästä eteenpäin²⁵Filosofisia tutkimuksia, s. 88, § 115.. Mutta jää kyllä hyvin epäselväksi, minkälaiseksi hän kuvitteli sen tiedostamisen tien, joka olisi johtanut uuteen ja entistä syvempään tiedostamiseen.

Luultavimmin nykyinen valtavirran tutkimus pääsee joskus/usein meditaation tiellä juuri näihin Wittgensteinin tunnelmiin. Kuitenkin kuten todettu, Wittgenstein huomasi, että siitä syntyy ajattelun vankila. Jos jää tutkimaan kuvaa objektista, joka on muodostunut mieleen eikä pääse siitä eteenpäin, jää helposti sen vangiksi. Steinerin mukaan tätä kuvaa tulee mielessä pitää siinä määrin vakaana, että se häviää joko itsestään ja syntyy – kuten eideettinen kuva syntyy mieleen – tai jonkinlaisen tahdon ponnistelun tuloksena, uusi kuva, johon sisältyy vahva tunnekokemus. Tätä Steiner kutsuu inspiraatioksi. Tähän inspiraation kokemukseen tutkija itse liittyy läheisesti. Sen vuoksi siihen liittyy läheisesti moraalinen aspekti²⁶Smith Jörgen: Eurooppa ja Aasia – ajattelun koulutustie nykyaikana, suom. Tuomi Elmgren-Heinonen, Suomen antroposofinen liitto, 1980..

Tältä suunnalta avautuu mielestäni kysymys modernista esoteriikan tutkimuksesta. Moderni esoteerinen tutkimus voi lähteä luonnontieteiden, matematiikan ja rationaalisuuden, transsendentista kokemuksesta. Ilmeisesti sen ymmärtämisessä Kantin kuvaus tuosta kokemuksesta on hyvä lähtökohta. Kuten Steiner on osoittanut, Kantin kuvaama kokemus objekteista on vain pieni alku näiden objektien (itsen, muiden ja maailman) syvemmässä ymmärtämisessä.

Esoteriikan historia

Nykyinen tiede joka on jämähtänyt viljelemään aivan tiettyjä ihmisen sielun kokemuksia, pitää kaikkea itämaista, antiikin, Euroopan keskiajan tai kristillistä esoteriikkaa taikauskona, josta ihmisten tulisi vapautua. Valtavirran tieteissä esoteriikan tutkimus on ulkokohtaista tutkimusta, jota hallitsee usein tutkijan oma rationaalinen asenne ja kokemus.

Kuitenkin tähän esoteriikkaan on näinä aikoina suuri kaipuu. Kirjastoissa ja kirjakaupoissa voi tästä kaipuusta lukea rajatieteiden hyllyistä. Usein niiden nidosmäärät ovat suurempia kuin filosofian tai uskontotieteiden hyllyjen nidosmäärät. Antroposofisen hengentieteen avaamista näkymistä käsin vanhan ajan esoteeriset virtaukset sekä nykyajan rajatieteisiin luettu esoteriikka avautuu kokonaan toisella tavalla kuin valtavirran tieteistä käsin. Antroposofian avaamasta itsetietoisuuden kokemuksesta käsin voidaan tunnustella niitä elämän laatuja, joilla nämä esoteeriset kirjoitukset ja kirjoittajat ovat liikkuneet. Sen sijaan että niitä hyljeksittäisiin taikauskona, ne voidaan ottaa vakavina elämän suuntauksina tässä elämän moninaisessa kirjossa.