Kuinka Neitsyt Sofian voi löytää Peruskivimeditaatiosta – Joitakin tuloksia työskennellessä Rudolf Steinerin Peruskivimeditaation parissa 1/2

Tämä artikkeli kuuluu tarkastelutuloksien sarjaan työskennellessäni Peruskivimeditaation kanssa, jonka Rudolf Steiner antoi Antroposofisen seuran Joulupäivillä 1923-24¹Kirjoitus on julkaistu aiemmin Sophia Foundationin julkaisemassa Starlight-nettilehden numerossa Easter 2021. Kaikki kirjoituksessa viitatut Starlightin artikkelit löytyvät osoitteesta: sophiafoundation.org/portfolio/starlight-journal/. Suomennoksen on tehnyt Markku Maula. Kirjoituksen toinen osa julkaistaan seuraavassa Takoja-lehdessä. Kts. myös tätä edeltävä artikkeli: Trusiewicz, Bill (2017): The Foundation Stone as the Being of Isis-Sophia, Starlight, Vol. 17, No. 2, ss. 38-46.. Edellisessä artikkelissa tutkimme sitä ajatusta, että tämä meditatiivinen teksti paljastaa Isis-Sofia -olennon. Pyrimme esittämään, että Peruskivimeditaatio, kuten myös Rudolf Steinerin ja Edith Maryonin luoma Ihmiskunnan edustaja   -veistos, ovat eräänlainen huntu, kuten Steiner sanoi, jonka takana seisoo Isis-Sofia²Trusiewicz (2017). , kaikkien aikojen vihittyjen etsimä mahtava olento. Tämän kosmisen olennon katsominen oli heidän päämääränsä, jotka pyrkivät kaikkein korkeimpaan vihkimyskokemukseen: tieto ihmisen yhteydestä kosmokseen, tieto siitä, että ihminen on todella mikrokosmos. Tai kuten Lao Tzun on sanottu sen ilmaisseen: “Maailmankaikkeus on ihminen suuressa koossa.” Tämä tutkielma näyttää, että Peruskivessä on peitettynä ei vain Isis-Sofia, kuten olemme aiemmin osoittaneet, vaan vielä kätketympänä Neitsyt Sofia, joka on Isis-Sofian mikrokosminen heijastuma ja avain hänen kokemiseensa.

Edellistä tarksteluamme lyhyesti katsomalla näemme, että Peruskivimeditaation ensimmäiset kolme säkeistöä vastaavat Isis-Sofian kolmiosaista olemusta, siten kuin se heijastuu kolmessa hierarkisessa valtakunnassa, joihin viitataan sanoilla “Voiman henget”, “Valon henget” ja “Sielun henget”. Sofian kolminainen olemus tulee ilmi myös Raamatussa Johanneksen Ilmestyskirjan 12. luvussa Johanneksen näyssä “naisesta auringolla vaatetettuna, kuu jalkojensa alla ja kruunattuna kahdellatoista tähdellä”. Nämä Isis-Sofian kolme puolta peilautuvat ihmissielussa sen kolminaisessa rakenteessa: tahdossa, tunteessa ja ajattelussa, jotka myös vastaavat metabolista raajajärjestelmää, rytmistä järjestelmää ja hermo-aisti -järjestelmää ihmisen fysionomiassa. Juuri nämä Isis-Sofian kolme ominaisuutta muodostavat vastaavasti Peruskiven ensimmäisen kolmen säkeistön sisällön.

Kuten edelläolevassa ja edellisessä artikkelissamme Peruskivestä osoitettiin, niin Rudolf Steiner selityksessään uudesta Isis-myytistä sanoi, että Isiksen pystyi selvänäköisesti näkemään Ihmiskunnan edustajaksi kutsutun veistoksen takana. Tähän viitattiin kuten Steiner sanoo: “kirjoituksessa, joka on selvästi nähtävissä”, veistoksen alla, joka sanoo: “Minä olen Ihminen, minä olen menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Kaikkien kuolevaisten tulisi kohottaa huntuni” Näimme, että tämä lausuma on moderni versio samanlaisesta sanonnasta, joka oli kirjoitettu Isis-patsaan alle Saisissa vanhassa Egyptissä: “Minä olen kaikki, minä olen menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Kukaan kuolevainen ei ole huntuani kohottanut.” Tämä oli yksi todistuskappale, joka liitti Isis-Sofian Peruskiveen, koska menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen selvästi viitataan Peruskiven kolmessa ensimmäisessä säkeistössä sanoilla: “Harjoita hengen muistamista”, “Harjoita hengen läsnäolevaa harkintaa” ja “Harjoita hengen katsomista”.

Olemme osoittaneet, että näiden ajatusten henkisen voiman kautta, jotka ovat istutettu Peruskiveen, voimme kohota muuntuvaan näkemykseen Isis-Sofiasta. Voimme tosiasiassa löytää itsemme sellaisesta näkemyksestä. Tämä on päämäärämme. Tämän vuoksi pyrimme alati uppoutumaan Peruskiven äärimmäisen syvällisiin sanoihin – yhdistymään Isis-Sofian kanssa, kuten tekivät myös egyptiläiset vihityt. Tässä tutkielmassa etsimme tämän päämäärän saavuttamista vielä sisäisemmän elämänvoimiin vallitsevan yhteyden kautta – elämänvoimiin, jotka täyttävät sisäisen katseemme henkisellä substanssilla, vielä sisäisemmällä yhteydellä Isis-Sofian objektiiviseen olemukseen – Neitsyt Sofiasta löytyvällä sisäisellä yhteydellä.

Käytämme käsitettä Neitsyt Sofia viittaamalla puhtaaseen (neitseelliseen), ihmissielun elämää antavaan viisauteen, kolminaiseen viisauteen, joka on läsnäolevana jäänteenä ihmiskunnan syntiinlankeemusta edeltävästä, paratiisillisen luonnollisesta olotilasta ihmistahdossa, -tunteessa ja -ajattelussa. Jos ei oteta huomioon kristillistä vihkimystä, niin Neitsyt Sofian jäänne sielussa on kätketty tietoisuudelta. Neitsyt Sofialla voidaan myös viitata siihen, mitä voi kehittää ja lisätä ajattelun, tunteen ja tahdon kolmeen puhtaaseen jäänteeseen Kristuksen vapahdustyön kautta, jota koetaan ja käytetään esoteerisessa koulutuksessa. Neitsyt Sofia on olemassa myös mikro- ja makrokosmoksessa, siinä mitä kutsumme Taivaaksi ja Maaksi, puhtaina sielunvoimina, jotka ravitsevat, ilmentävät ja synnyttävät elämää.

Neitsyt Sofian todellisuus pyytää tunnustamista meidän aikanamme. Syvällistä tietoa Neitsyt Sofiasta vaaditaan heiltä, jotka toivovat olla osana tulevan 6. kulttuurikauden yhteisön syntymisessä, “Filadelfian” yhteisön syntymisessä, joka on kaikkien henkisesti etsivien sielujen päämäärä meidän aikanamme. Neitsyt Sofia esoteerisessa kielessä, on yksinkertaisesti ihmisen sielu puhtaimmassa jumalallisessa ilmiasussaan ja se on jäsen jumalallisissa kosmisissa maailmoissa, joiden voima meissä synnyttää ihmiskunnan kymmenenneksi hierarkiaksi.

Neitsyt Sofia on ihmisen sielu puhtaimmassa jumalallisessa ilmiasussaan.

Haluan viitata taiteeseen niin paljon kuin mahdollista näissä asioissa, koska se on erittäin hyvä tapa kuvata ratkaisevia virikkeitä tietoisuuden kehityksessä. Renessanssin taiteesta ei puutu kuvauksia Neitsyt Sofiasta, olkoon esimerkkinä vaikka Rafaelin Pyhä Yrjö ja lohikääme. Tämän maalauksen etualalla näemme Pyhän Yrjön mustassa haarniskassa ratsastamassa valkealla hevosella pitäen luottavaisesti pitkällä peitsellään aloillaan rimpuilevaa, voimakasta lohikäärmettä. Lohikäärmeen ollessa Yrjön hallinnassa näemme taustalla, keskellä oikealla neidon katselevan tarkkaavaisesti pitäen käsiään yhdessä alkukuvallisessa järjestyksen, harmonian ja tasapainon eleessä – rukoilevan kunnioittavassa eleessä. Tämä nainen on kuva ihmissielusta, Neitsyt Sofiasta, jota on pidetty ja suojeltu korkeamman elämän järjestyksessä ja harmoniassa ihmisen ilmentäessä arkkienkeli Mikaelia hallitsemassa alempaa, lohikäärmemäistä, alitajuista luontoa, joka on kätketty ihmisolemukseen.

Kuten yllä mainittiin, on Neitsyt Sofia esoteerinen käsite puhdistuneelle ihmissielulle, ihmisen naisiselle puolelle. Uudessa Testamentissa ihmisten sieluihin, jotka yhdistyvät Kristuksen kanssa, viitataan Kristuksen “morsiamina”. Kirkko (kreikaksi ecclesia), “kutsutut” tulevat yhteen “Karitsan morsiamessa”, naisisena vastinparina miehiselle Kristus-olennolle. Se, mitä näillä sanoilla ilmaistaan, on hengen kohtaamista ja yhdistymistä sielun kanssa, liittoa, joka kohottaa ihmissielun kohti jumalallista.

Kuten yllä huomautettiin, on Isis-Sofia makrokosminen mikrokosmisen Neitsyt Sofian heijastuma. Emme voi vetää selvää eroa tekevää rajaa näiden kahden välille. Se olisi heidän henkisen olemuksensa kieltämistä. Tarkasti ottaen he läpäisevät toisensa. He eivät ole täysin toisistaan erotettavia eivätkä he ole täysin samanlaisia. Tässä tarkastelussa pyrimme menemään syvemmälle tasolle, Isis-Sofian sisäisempään, intiimimpään olemukseen – Neitsyt Sofiaan, sielujemme hyveelliseen osaan, joka on yhteydessä jumalallisiin naisisiin voimiin, joihin viitataan termillä “Kultainen Maa”, Shamballa tai Äitilooshi Maan keskipisteessä.

Ennen menemistä yhtään pidemmälle tutkimuksessamme Neitsyt Sofiasta Peruskivessä, tulee olemaan hyödyllistä pohtia sitä mittaamatonta voimaa, jota annetaan naisisen vastaanottavaisuuden kautta ja jota ilman ei mikään sielu voi synnyttää Jumalaa sisällään. Lähestyessämme naisisen vastaanottavaisuuden ideaa meitä palvelee hyvin pohtia meditatiivisesti alkukuvallista naisista elettä, joka on tuotu esille Neitsyt Marian sanoissa Herran enkelin ilmoittaessa, että Maria tulisi kantamaan Jeesus-lasta: “Tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan.”

Neitsyt Sofia Peruskivessä

Aloittakaamme Neitsyt Sofia -tarkastelumme todenteolla kysymyksellä: Missä me ensiksi näemme hänet, morsiamen, puhtaan sielun Peruskivimeditaatiossa? Hän on niin läsnä, niin merkittävä, että me  emme lähes häntä huomaa, kuten “ei näe metsää puilta” -sanonta kuuluu. Kuinka helppoa meille onkaan epäonnistua “kohottaa hänen huntuaan”. Kolme kertaa, aina kerran kunkin säkeistön alussa kuulemme kutsun kaikuvan meille Kristukselta, joka lausuu Peruskiven: “Ihmissielu!” “Ihmissielu!” “Ihmissielu!”. Kuten edellä mainittiin, on puhdistunut, vapautunut ihmissielu Neitsyt Sofia. Juuri tätä olentoa Kristus kutsuu. Ja vielä kolme muuta kertaa Kristus julistaa morsiamelleen: “Sinä elät raajoissa!” “Sinä elät sydämen ja keuhkojen sykkeessä!” “Sinä elät lepäävässä päässä!”. Kristuksen sanat ihmisen sielulle ovat “SINÄ ELÄT”. Hän viittaa “elävään” yhteyteen ihmissielun ja naisisten jumalallisten maailmojen välillä. Eeva oli “kaiken elävän äiti”. Naisinen liittyy elämään: ilman kohdullista naista ihmiselämää ei voisi ylläpitää. Sitä ei olisi olemassa. Sananlaskujen kirjassa hepreankielisessä Raamatussa, jonka Salomon kirjoitti, Viisaus (Sofia) puhuu nämä sanat: “joka minut löytää, löytää elämän” (oma kursivointini).

Tämä Peruskivimeditaation avaussana “Ihmissielu” puhuu kolmesti Neitsyt Sofialle, kolmiosaisen ihmissielun ihanneytimelle. Kuullessamme nämä sanat, meidän tulisi välittömästi tuntea yhteytemme Neitsyt Sofiaan – puhtaisiin elämänvoimiin, jotka hengittävät meidän sielumme ja kosmisen sielun välillä. Ja kuinka liittyä näihin puhtaisiin voimiin? Suoraan, meille kerrotaan:

Harjoita hengen muistamista – sielun syvyyksissä

Harjoita hengen läsnäolevaa harkintaa – sielun tasapainossa

Harjoita hengen katsomista – sielun rauhassa

Pohtikaamme näitä kolmea kehotusta tietoisena siitä tosiasiasta, että kussakin säkeistössä nämä sanat samaistuvat ydinkohtaan, jossa henki kohtaa sielun – jossa henki hedelmöittää ihmissielun. Tämä on hyvin merkittävää! Vihkimystie, joka hahmotellaan Peruskivessä koostuu kolmesta askeleesta, jotka kreikkalaisissa mysteereissä kuvataan sanoilla katarsis (valmistus tai puhdistus), photismos (valaistus) ja lopulta henosis (yhteenliittyminen jumalallisen kanssa). Nämä askeleet ovat läsnä kussakin kolmessa esimmäisessä säkeistössään itsessään ja kulussa kolmen ensimmäisen kolmen säkeistön lävitse. Palaamme tähän ajatukseen myöhemmin.

Tässä meidän tulisi huomauttaa, että ryhtymällä hengentoimintaan harjoittamalla muistamista, läsnäolevaa harkintaa ja katsomista, sielu hedelmöittyy hengellä. Hengen siemen istutetaan sielun kohtuun. Hedelmöittävä valo astuu sielun “luolaan”, luolamatkan ollessaa ikiaikainen symboli hengen laskeutumiselle aineeseen, materiaan (etymologisesti liittyen “äitiin”, “mater”), ja jota myös kutsutaan “maanaliseksi matkaksi” synnyttämään jumalallista lasta. Musta Madonna ja Musta Demeter ovat usein luolien vartijoita ja edustajia, jotka osoittavat työhön harjoittaa hengen muistamista, läsnä olevaa harkintaa ja katsomista sielun syvyyksissä, tasapainossa ja rauhassa.

“Sielun syvyyksissä”, “sielun tasapainossa”, “sielun rauhassa” – kukin puhuu Neitsyt Sofian laadusta, naisisesta laadusta. Hän ilmentyy Peruskiven sanoissa Äitinä, Tyttärenä ja Pyhänä Sieluna, jotka vastaavat säkeitä Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle. Nämä jälkimmäiset ilmenevät varsin ilmeisinä, kuten miehinen tyypillisesti tekee niin kuin edellä mainittiin: “Korkeuksien Isähenki”, “Kristustahto ympärillä” ja “Hengen maailmanajatukset”.

Rudolf Steinerin välittämät sanat kuvaamaan välttämättömiä olosuhteita Neitsyt Sofian hengenhedelmöitykselle ovat, kuten voisi odottaakin, hyvin merkittäviä. Asettukaamme tehtävään nostaa esiin jotain niiden annista. Kysykäämme ensiksi: Mikä on merkitys Neitsyt Sofian suhteen Peruskiven ensimmäisen säkeistön maininnassa: “Harjoita hengen muistamista sielun syvyyksissä”?

Neitsyt Sofia Peruskiven ensimmäisessä säkeistössä

Säkeistössä, jossa nämä sanat näyttäytyvät, huomiomme kiinnitetään fyysiseen maailmaan. Rosenkreuzilaisessa sanonnassa Ex Deo Nascimur, käännettynä “Jumalallisesta olennoituu ihmiskunta”, puhumme olemassaolosta itsestään. Kun jokin olennoituu, se ilmentyy “ulos” puhtaasta sisäisyydestä – siitä tulee ulkoista objektiivista todellisuutta. Se ilmentyy tilassa, kuten nähdään sanoissa “sinä elät raajoissa, jotka kantavat sinua tilamaailman kautta”, jotka tässä yhteydessä viittaavat fyysiseen olemassaoloon, sillä fyysinen ei voi olennoitua ilman tilaa. Pohdi sanoja, jotka Rudolf Steiner on valinnut kuvaamaan tähän viittaavaa toimintaa: “Antakaa korkeuksista soida, mikä syvyyksistä kaikuna vastaa”. Soiminen on sitä, mikä tapahtuu, kun kellosta lähetetään värähtely, kun laitetaan fyysinen kohde värähtelemään tuottaakseen ääntä.

Sanojen “sielun syvyyksistä” merkitys paljastuu, kun pohdimme sitä, että fyysinen maailma nähdään useimmiten pinnallisella tavalla, sellaisella tavalla, että voisi sanoa, että useimmiten “nähdään vain pinta” eikä nähdä “syvyyksiin”. Fyysisen olemassaolon syvyyksiin näkemisessä löydetään syvällisiä salaisuuksia. Syvyyksiin näkeminen vaatii selvänäköä.

Eräs sellainen salaisuus on se, että fyysinen, mineraalinen maailma on “Vanhan Saturnuksen” tiivistynyttä jäännettä, johon korkeimmat hierarkiset olennot uhrasivat itsensä: serafit, kerubit ja troonit – rakkauden-, harmonian- ja tahdonhenget. Heidän uhrinsa asetti perustan sille, mistä tuli fyysinen maailma sellaisena kuin me sen nykyään tunnemme. Sen vuoksi näemme tässä ensimmäisessä säkeistössä mainittuna nämä kolme hierarkiaa (joissakin versioissa), ja toisissa versioissa niitä yksinkertaisesti nimitetään “voiman hengiksi”. Siis, kun “sielun syvyydet” loihditaan sielun eteen, niin sielua kutsutaan “muistamaan” Vanha Saturnus “syvyyksistä” tai fyysisen olemassaolon alkuperästä itsestään käsin.

Aineellisen maailmamme Vanhasta Saturnuksesta käsin johtumisen merkitys on se, että se mikä tuosta maailmasta virtaa ja on luomakunnassa näkyvää, paljastaa suunnattoman viisauden. Maan kolmen peräkkäisen inkarnaation (Vanha Saturnus, Vanha Aurinko ja Vanha Kuu) evoluution käsittämättömän pitkän ajanjakson kautta ilmestyy korkealle kehittynyt viisaus fyysiseen maailmaan. Tämä viisaus on ilmeistä siinä järisyttävässä järjestyksessä, joka nähdään sekä tähtitaivaissa ja luonnon elävässä maailmassa sen ihmeellisessä monimuotoisuudessa, monimutkaisuudessa ja kauneudessa, jonka molekulaarinen rakenne ja se, mitä nykytiede kutsuu atomiseksi ja subatomiseksi maailmaksi, ovat siitä vain karkeaa heijastusta. Nämä maailmat keksittiin kuvaamaan tiettyjä mitattavia kokonaisuuksia ja prosesseja, joita ei ole koskaan nähty, vaikka on täysin mahdollista, että mikroskooppinen maailma on ääretön. Nykytiede tuskin vielä käsittää makrokosmoksen ja mikrokosmoksen monimutkaisuutta, hyväätekevyyttä ja kauneutta. Rudolf Steiner viittasi mielellään siihen suureen viisauteen, joka näkyy luiden rakenteessa ollen malliesimerkki luonnon taloudellisesti ohjatusta arkkitehtuurista. Tätä syvälle juurtunutta viisautta (sielun syvyyksissä) kutsutaan myös Sofiaksi (kreikkaa, tarkoittaen viisautta) ja se viittaa suoraan Neitseellisen Sielun laatuihin: ihmisen puhtaaseen sisäsyntyiseen viisauteen, joka ilmentyy ihmisen fysionomiassa.

Niin tärkeää kuin tämä luonnonviisaus onkin tunnistaa, niin on jotain vielä merkittävämpää: hierarkioiden alueella, josta tämä viisaus virtaa, on myös karmalla ja kohtalolla kotinsa. Karma työstyy ihmisteoista ylös ensimmäiseen hierarkiaan (serafit, kerubit, troonit) asti ja heijastuu alas sieluihin maan päällä karmallisen kompensaation ja kohtalon muodossa. Tämä karminen tieto siirretään elementaariseen maailmaan, jossa elementaariolennot sitten säätelevät niitä tapoja, joilla sellainen tieto tulkitaan erityisiin kompensoiviin elämänolosuhteisiin: yhden jos toisen kohtaloniskun kärsimiseen tai yhden jos toisen armollisen lahjan nauttimiseen. Karman alueella, joka ulottuu Maahan saakka, elementtien henget – maan, veden, ilman ja tulen henget – toimivat tukien sitä, mitä Kristus karman herrana katsoo sopivaksi kullekin yksilölle. Tämä on sitä, mikä on näiden sanojen takana: “Sen kuulevat elementtien henget idässä, lännessä, pohjoisessa ja etelässä. Ihmiset sen kuulkoot”. Näemme nämä elementtien maailmat heijastuneena Peruskiven kolmen säkeistön sanoissa “Antakaa soida”, joissa toiminnassa on maaelementti, “Missä maailman kehkeytymisteot”, joissa vedenmaailma on toiminnassa, ja “Hengen maailmanajatukset”, joissa henki on kirjaimellisesti “pneuma” tai “hengitys”. Viimeinen säkeistö edustaa tulta tai lämpöä, joihin viitataan sanoilla “Valo, joka lämmittää köyhät paimensydämet…”.

Elementtien henget – maan, veden, ilman ja tulen henget – tukevat sitä, mitä Kristus karman herrana katsoo sopivaksi kullekin yksilölle.

“Harjoittaa hengenmuistamista sielunsyvyyksissä” on lämmön ja valon tuomista hengestä käsin, jotta voimme nähdä sielujemme pimeään kaiverretun karmisen viisauden, joka kehkeytyy tiedottomasti metabolismin ja raajojen järjestelmän kautta. Omata tietoa karmallisesta viisaudesta, on eräs Neitsyt Sofian lahjoista. Sellaisen tiedon kautta vihitty sielu kykenee keskeyttämään karmansa ja muuntamaan sen, ennen kuin se kehkeytyy esille omassa elämässä – tai uudelleen kirjoittamaan sen, mitä Akasha-kronikkaan on kirjoitettu, yhteistyössä Kristuksen kanssa, joka on karman herra ja “Sana”.

Konkreettisesti katsoen tämä voi ottaa monia muotoja: esimerkkinä ihminen, jota vaivaa selärankavamma. Vuosikymmeniä aiemmin urheilussa saadusta vammasta johtuen henkilö on taipuvainen saamaan ajoittaisia kipukohtauksia, jotka tuovat mukanaan äärimmäistä epämukavuutta, joka saattaa kestää päiviä tai viikkoja ennen taas poistumistaan. Lisäksi tämä krooninen kipu tulee, kun ihminen istuu pitkiä aikoja, joka ärsyttää hermoja, jotka kulkevat alas pakaroita ja jalkaa pitkin jalkaterään saakka. Jos tästä sairaudesta kärsivä harjoittaa hengenmuistamista sielun syvyyksissä menemällä kivun sisään syvässä rentoutumisessa, niin hän saattaa huomata, että tämä selkärankavamma oli oikeastaan heikentyneen tilanteen tulosta – “eteerinen repeytymä” edellisestä inkarnaatiosta, joka nousi esiin fyysisesti urheilurasituksessa. Kuinka hän tämän tietää? Hän tietää, koska hänen muistamisensa vie hänet takaisin edellisen elämän tapahtumaan, jossa häntä ajettiin takaa hevosella ja iskettiin keihäällä, joka osui juuri tuohon kipukohtaan hänen selässään nykyisessä inkarnaatiossaan. Hänen muistamisensa näyttää tämän hänelle hänen eläessään uudelleen tämän kokemuksen. Katsoessaan alas hän näkee keihäänkärjen työntyvän esiin vatsastaan. Tässä muistamisen hetkessä tapahtuu kaksi asiaa. Ensiksi hän elää uudelleen tuon tapahtuman tunteen kuullen itsensä huutavan “voi, ei!”. Toiseksi hän kuulee (samassa silmänräpäyksessä) korkeamman minänsä (sisäisen Kristuksen) äänen sanovan: “Sinun tulee hyväksyä tapahtunut, ei ole sinun asiasi arvioida sellaisia asioita!” Jolloin hän uudelleen kirjoittaa alkureaktionsa sanoilla: “Selvä, minä hyväksyn sen!” Tätä muistamista seuraa se, että hän havaitsee eteerisen haavan sulkeutuneen, kivun kadonneen eikä hänellä ole enää koskaan ajoittaista selkäkipua tai kroonista selkä- ja jalkakipua. Tämä on tositarina kaikkine yksityiskohtineen. Se on esimerkki siitä, mitä voi tapahtua “hengenmuistamisen harjoittamisesta sielun syvyyksissä”. Voi löytää monia vastaavia kertomuksia runsaasta saatavilla olevasta kirjallisuudesta, joka kertoo parantumisista, jotka seurasivat työskenneltäessä menneen elämän muistojen kanssa.

Sellaisissa ja lukemattomissa muissa olosuhteissa voimme olla sielumme puhtaan, alkuperäisen, neitseellisen tilan ohjaamana kohtaamassa inkarnaatiosta toiseen kannetun karmallisen viisauden – viisauden, joka on painautunut fyysiseen ruumiiseemme (ja muihin olemuspuoliimme) ja jolta me voimme oppia äärettömän arvokkaita opetuksia avaten pääsyn Neitsyt Sofian parantavaan viisauteen. Fyysisessä ruumiissa olevan sairauden tutkimisen tapauksessa on kysymyksessä Neitsyt Sofian Äiti-aspekti, joka löytyy “sielun syvyyksistä”. Juuri tämän viisauden matriksissa on se, että voidaan viimeistellä. mitä tärkein liitto Peruskiven sanoin: “Sielun syvyyksissä / missä vallitsevassa/ maailmanluojaolemisessa / oma minä /jumalminässä/olennoituu” (kursivointi kirjoittajan). Tässä “maailmanluojaolemisessa” syntyy (tulee tietoiseksi itsestään) “oma minä”.