COVID-19 Rokotteen hyödyt ja haitat – onko lasten rokottaminen tarpeellista?

Antroposofiset lääkärit Georg Soldner ja David Martin kirjoittavat Anthromedicsin nettisivuilla Covid-19
rokotteista. He tarkastelevat rokotusten hyötyjä ja haittoja sekä ehdottavat rokotusrekisterin perustamista
yhteiseksi tietopankiksi. Tässä Takojan lukijoille laajan artikkelin englanninkielisestä versiosta työstämäni
referaatti.

Nykyiselle Covid-19 koronavirukselle ja 1900-luvun puolivälin poliopandemialle on yhteistä sairastuneiden ja kuolleiden suhteellisen pieni määrä tartuntojen kokonaismäärään ja väestön kokoon nähden.¹ Soldner, Georg & Martine, David (2021): COVID-19 Vaccination: A synthesis review of current status and proposal of a registry study to overcome social polarization tendencies and answer open research questions. https://www.anthromedics.org/PRA-0971-EN Polio aiheutti vakavan sairauden ja kuolemia vielä pienemmässä osassa sairastuneita kuin Covid-19. Lapset olivat suurin riskiryhmä. Suun kautta annettava rokotus (OPV) osoittautui erittäin tehokkaaksi polion pysäyttämisessä: se ei estä vain sairastumista vaan myös jo sairastuneiden tartunnan levittämisen. -Koronarokotukset vähentävät mutta eivät kokonaan estä rokotuksen saaneiden aiheuttamia virustartuntoja. Soldnerin ja Martinin mukaan SARS-CoV-2 viruksesta onkin tulossa jatkossa todennäköisesti endeeminen (paikallinen) infektiosairaus.

Äskettäin lisensoiduilla Covid-19 rokotteilla ei ole havaittu vakavia haittavaikutuksia allergisten reaktioiden ja flunssaoireiden lisäksi. Alkuvuodesta raportoidut kuolemantapaukset eivät Soldnerin ja Martinin mielestä liity rokotuksiin, vaikka ne olisivat tapahtuneet vain tunnin kuluttua rokotuksesta sillä ”tilastollisesti rokotusten havaittu kuolemien määrä ei ylitä odotettua kuolemien määrää ilman rokotusta”. Kasvohalvausta esiintyy kuitenkin useammin rokotteilla kuin lumelääkkeellä. mRNA-rokotteet vaativatkin organismilta riittävän elävää reaktiivisuutta.

Antroposofiset lääkärit toteavat että ”ei ole olemassa rokotteita ilman sivuvaikutuksia. Tehokkuus ja sivuvaikutukset vaihtelevat sekä rokotteen että rokotetun henkilön mukaan.²STIKO Empfehlung zur COVID-19-Impfung. Aktualisierung vom 14. Januar 2021. Epidemiologisches Bulletin 2021; 2:1–74.” Jokainen rokotus on riskirokotetulle, vaikka vakavat sivuvaikutukset ovatkin hyvin harvinaisia.

Mitä rokotteita on tähän mennessä kehitetty?

Uudet mRNA- ja vektorirokotteet perustuvat ns. alustateknologioihin (platform technologies). Niiden yhteinen periaate voidaan tiivistää seuraavasti: ihmiseen pistetty aine ei ole itse antigeeni (vasta-aine), vaan sen geneettinen jäljennös. Vasta-aineen (esim. koronaviruksen piikkiproteiinin) tuottaa organismi itse ja laukaisee siten immuunijärjestelmän solu- ja humoraalivasteen aktivoitumisen. Soldnerin ja Martinin mukaan ”organismista itsestään tulee vaikuttavan rokotteen tuottaja.”

Uusien koronarokotteiden mahdollinen vaikutus ihmisen perimään arvioidaan tällä hetkellä ”äärimmäisen epätodennäköiseksi”. Periaatteessa alustateknologia mahdollistaa uuden rokotteen tuottamisen nopeasti pandemian alkaessa. Tällöin rokotteen sisältämät geneettiset tiedot on vain mukautettava vastaavasti. Tämä pätee myös, kun virus mutatoituu. Soldnerin ja Martinin mukaan ”nämä rokotteet ovat periaatteessa avanneet uuden luvun lääketieteen kehityksessä. Vaikka tämä kaikki vaatii vielä lisätutkimuksia, ovat lupaavat näkymät jo sinänsä tehokas sekä tekninen että taloudellinen kannustin uusien rokotteiden kehittämisessä.”

Uusien koronarokotteiden mahdollinen vaikutus ihmisen perimään arvioidaan tällähetkellä ”äärimmäisen epätodennäköiseksi”.

mRNA:n tuotanto on helppoa ja tehokasta. Ei soluviljelmiä, ei riskiä lisääntymiskykyisistä patogeeneistä, ei tarvitse huolehtia lisätystä DNA:sta³Betsch C, Korn L, Felgendreff L, et al. (2020): COVID-19 Snapshot Monitoring (COSMO Germany) – Wave 26. PsychArchives 2020. DOI: https://doi.org/10.23668/PSYCHARCHIVES.4356.. mRNA rokotteita voidaan tehostaa vaikutuksen vähentyessä. Suurin haitta on mRNA-rokotteiden epävakaus, joka osittain aiheutuu monimutkaisesta logistiikasta. mRNA-rokotusten akuutteja sivuvaikutuksia ovat päänsärky, uupumus, lihaskipu, kuume. Vakavia allergisia reaktioita ja veren hyytymisilmiöitä saattaa myös esiintyä. Näiden rokotteiden (samoin kuin VVV Astra Zenecan) siedettävyyttä kirjoittajat luonnehtivat huonoksi varsinkin nuorilla. Hygienian ja käsittelyn kannalta erityisen vaativat mRNA rokotteet on tarkoitettu massakäyttöön. Rokotettavien yksilöllinen neuvonta ja arviointi on niitä käytettäessä lähes mahdotonta.

Soldnerin ja Martinin mukaan virusvektoroidut rokotteet (VVV) toimivat periaatteessa mRNA-rokotteiden tavoin sikäli kuin ne perustuvat geneettisen tiedon hyödyntämiseen vasta-aineen muodostamisessa ihmisen organismin kautta. Astra-Zenecan ja Venäjän vektorirokotteet sisältävät kuitenkin vierasta DNAta. Ihmiselle vieraat virukset sisältävät antroposofisten lääkäreiden mielestä periaatteessa myös riskejä ihmisen organismille ja genomiin (perimään). Yleisiä ongelmia ovat kehittyvä tai jo olemassa oleva immuniteetti vektorivirukselle.

Rokotteet vähentävät sairautta

mRNA rokotteiden tehosta on saatu hyviä tutkimustuloksia eri puolilla maailmaa. Israelissa tehdyn 1.2 miljoonan ihmisen vertaisarvioidun seurantatutkimuksen mukaan rokotteen antama suoja oli 94% viikon kuluttua toisen rokotuksen jälkeen⁴Dagan, Noa et al. (2021): BNT162b2 mRNA Covid-19 Vaccine in a Nationwide Mass Vaccination Setting. New Englend Journal of Medicine vol. (384):1412-1423.. Venäjän Sputnik V-vektorirokotteen tutkimustulokset osoittavat yli 90 prosentin tehoa vakavan Covid-19 taudin torjunnassa⁵Logunov, Denis Y et al. (2021): Safety and efficacy of an rAd26 and rAd5 vector-based heterologous prime-boost COVID-19 vaccine: an interim analysis of a randomised controlled phase 3 trial in Russia. The Lancet, vol. 397 (10275): 671-681.. Myös AstraZenecan vektorirokote on osoittautunut tehokkaaksi samoin kuin Kiinassa kehitetyt rokotteet.

Köyhissä maissa inaktivoidut virusrokotteet ovat lisänneet haittavaikutusten ohella pienten lasten kokonaiskuolleisuutta ensimmäisen kuuden kuukauden aikana.

Lapsia ja raskaana olevia naisia ei ole rokotettu tutkimusten aikana; korkean riskin ryhmästä suhteellisen vähän yli 85-vuotiaita. Erityisesti 60–80-vuotiaiden ikäryhmässä yksilöiden terveydentila voi vaihdella suuresti. Soldnerin ja Martinin mielestä ”ei ole vielä riittävästi tietoa siitä, miten vanhukset sietävät näitä rokotteita, etenkin he, joilla on terveysongelmia ja vahva lääkitys.” Rokotteiden vaikutukset vähenevät iän myötä, koska organismin reaktio rokotteeseen on heikompaa. Tämä kaikki vaihtelee eri rokotetekniikoiden
mukaan. ”On avoin kysymys, toimiiko mRNA-rokote vanhemmilla potilailla paremmin kuin tavanomaiset
rokoteknologiat, kuten Kiinassa kehitetyt ja jo laajalti käytetyt inaktivoidut rokotteet”, toteavat antroposofiset
lääkärit.

Kirjoittajien mukaan koronarokote ei ole tähän mennessä pysäyttänyt viruksen leviämistä ja siten aikaansaanut ”steriiliä immuniteettia”; ei myöskään tiedetä, kuinka paljon tähän mennessä kehitetyt rokotteet vähentävät tai estävät Covid-19 tartuntoja. Viruksen mutaatioiden kiertäessä maailmaa on todennäköistä, että tähän mennessä kehitettyjen rokotteiden teho uusia mutaatioita vastaan heikentyy. Luontaisen immuniteetin (cross immunity) omaaville rokotus merkitsee vain riskiä ilman mitään etua. Antroposofiset lääkärit kysyvätkin ”onko lasten rokottaminen eettisesti perusteltavissa, koska nykyisen tietämyksen mukaan heillä vakavan koronasairauden riski on vähäinen ja lapset tartuttavat harvoin aikuisia? ⁶Benjamin Lee & William V. Raszka (2020): COVID-19 Transmission and Children: The Child Is Not to Blame. Pediatrics, vol. 146 (2) e2020004879.” Lasten pienempi sairastumisriski ja vähäinen tartuttavuus on todettu mm. tuoreessa australialaisessa meta-analyysissa⁷Macartney, Kristine et al. (2020): Transmission of SARS-CoV-2 in Australian educational settings: a prospective cohort study. The Lancet Child Adolescent and Health, vol. 4 (11): 807-816.. Skotlantilaisen tutkimuksen mukaan lapset näyttäisivät jopa vähentävän Covid-19 taudin riskiä kotitalouksissa⁸Kellam, Paul & Barclay, Wendy (2020): The dynamics of humoral immune responses following SARS-CoV-2 infection and the potential for reinfection. Journal of General Virology, vol. 101:791–79.. Rokotteiden epätyypilliset vaikutukset voivat heikentää immuunijärjestelmää. Köyhissä maissa inaktivoidut virusrokotteet ovat lisänneet haittavaikutusten ohella pienten lasten kokonaiskuolleisuutta ensimmäisen kuuden kuukauden aikana päinvastoin kuin ”elävät” rokotteet (esim. tuhkarokoissa) jotka vähentävät yleistä kuolleisuutta.

Köyhissä maissa inaktivoidut virusrokotteet lisäävätovat lisänneet haittavaikutusten ohella pienten lasten kokonaiskuolleisuutta ensimmäisen kuuden kuukauden aikana.

”Harvinaisia vakavia sivuvaikutuksia voidaan havaita vain, jos suuri joukko ihmisiä on rokotettu”, toteavat Soldner ja Martin. Heidän mielestään onkin ilmeistä, että vain erittäin suurten tutkimusaineistojen tallentaminen mahdollistaa vakavien sivuvaikutusten kirjaamisen. Vakaviin neurologisiin sairauksiin johtavaa allergisten ja autoimmuunisairauksien riskiä ei voida SARSCoV-2-rokotteilla tällä hetkellä tarkasti arvioida. ”Lääketiede on toimintatiede” Soldner ja Martin toteavat, että Covd-19 suuruusluokan pandemiassa on tehtävä päätöksiä ja ryhdyttävä toimenpiteisiin jo ennen kuin kaikki yksityiskohdat ovat selvillä; on toimittava epävarmassa tilanteessa ilman vakuuttavaa tilastollista näyttöä. Tämä tekee tietojen rekisteröinnin vaatimuksesta entistä tärkeämmän.

”Covid-19 ei sisällä vain äärimmäisen pieniä riskejä niin kuin tuhkarokko, vaan kohtaamme päivittäin ison joukon vakavasti sairastuneita ja kriittisessä tilassa olevia sekä perusterveydenhuollossa että sairaaloissa.” Pandemian aiheuttamia ongelmia kohdataan kaikkialla. Vakavalta taudilta välttymisellä on merkitystä jo sinänsä. Covidin jälkioireina on usein mm. jatkuvaa väsymystä, neurologista heikkoutta, rasitushengenahdistusta ja kyvyttömyyttä työskennellä moniin kuukausiin. Näitä tapauksia voidaan ehkäistä tai vähentää rokotuksilla. Rokotuksista on myös hyötyä hoitokodeissa ja vanhuksille paitsi sairauksien ja infektioiden riskin takia myös välttämättömien sosiaalisten kontaktien mahdollistamiseksi. Potilaiden autonomiaa on aina kunnioitettava, ja samalla vastustettava rokotuspakkoa. Sairaat ja iäkkäät ihmiset tulisi arvioida lääketieteellisesti ennen rokotusta. Soldnerin ja Martinin mielestä ”jopa hyvin vanhojen, huonokuntoisten ja sairaiden on saatava mahdollisuus ottaa rokotus.” Terveydenhuollon työntekijöihin kohdistuu kovia paineita pandemian aikana. Sairaala- ja avohoitohenkilökunnan Covid-19-rokotus voi – muiden suojatoimenpiteiden ohella – minimoida infektioriskin ja estää siten hankalat poissaolot ja varmistaa potilaiden hoitoa. Terveydenhuoltojärjestelmän työntekijät haluavat usein vapauden päätöksenteossa. Tosiasia on, että huomattava osa ammattitaitoisesta lääketieteellisestä henkilöstöstä on tällä hetkellä skeptinen SARS-CoV-2-rokotusten suhteen.

Kirjoittajat pitävät julkisyhteisöjen pakollisia rokotusvaatimuksia epätodennnäköisenä mutta jo toteutumassa oleva epäsuorienkin vaatimusten järjestelmä on heidän mielestään ongelmallinen. Rokotusehdon liittäminen työelämään, matkustamiseen, taide ym. tapahtumiin on kyseenalaista koska ”nykyisellä tiedolla ei ole mitään todisteita täydellisestä immuniteetista SARS-CoV-2:lle”. Sairaalahoitoa vaativa taudin vakava muoto on mahdollinen – vaikkakin hyvin epätodennäköinen – vielä kahden rokotuksen jälkeenkin. Antroposofisten lääkäreiden mielestä ”epäsuorien rokotusvelvoitteiden järjestelmä uhkaa syrjiä rokottamattomia” mikä tosiasiallisesti rajoittaisi näiden ihmisten perustuslaillisia oikeuksia. Rokotusrekisteri ja valinnanvapaus Soldnerin ja Martinin mielestä on tullut aika rokotusrekisterin ja tieteellisen seurantajärjestelmän käyttöönotolle: riippumaton tietopankki kaikkien koronarokotusten rekisteröimiseksi olisi hyvä ratkaisu niin sosiaalisesti, oikeudellisesti kuin tieteellisestikin. Näihin pitäisi sisältyä jo rokotuksen saaneiden ryhmä ja vielä rokottamattomat sekä sellaiset jotka eivät halua rokotusta lainkaan. Lääkäreiden mielestä rokotettujen ja rokottamattomien ihmisten objektiivinen, vertaileva rekisteröinti on keskeinen perusta näyttöön perustuville rokotussuosituksille. Näin erityisesti siinä tapauksessa, jos nykyään kiertävät virusmutaatiot poikkeavat merkittävästi hyväksymistutkimusten aikaisesta tilanteesta ja jos asiantuntijat pelkäävät koronarokotteiden mutaatioita vastaan antaman suojan heikkenevän. Rokotuksen valinnanvapauden vahva oikeudellinen suoja on tarpeen. Luotettavasti hallinnoitu ja tietosuojattu rokotusrekisteri – sisältäen myös toisistaan poikkeavien rokoteteknologioiden erilaisten rokotteiden tuomat haasteet – näyttää tieteellisesti ja sosiaalisesti parhaalta ratkaisulta tuottaa luotettavaa aineistoa rokotuksien tehosta ja vaikutuksista mahdollisimman nopeasti. Rajallisten rokotevarantojen takia voidaan myös harkita rekisteriin osiota, jossa valinnassaan epävarmat kansalaiset ohjattaisiin satunnaisesti käyttämään eri yhtiöiden rokotteita. Rekisterillä voisi olla sosiaalisesti integroiva vaikutus ja se auttaisi ehkäisemään polarisaatiota rokotuskysymyksessä. Peruslähtökohta on Soldnerin ja Martinin mukaan se, ettei yksittäisiä ihmisiä voisi tunnistaa rokoterekisteristä. Näin esimerkiksi Omakantaan ei pitäisi tallentaa tietoja rokotuksista, vaan ne tallennettaisiin erilliseen rekisteriin. Lääkärit kannustavat ihmisiä tietoisiin ja vapaisiin rokotusvalintoihin. Tehokkaiden ja turvallisten rokotteiden avulla koronapandemia on voitettavissa. Rokotteisiin liittyviin lääketieteellisiin kysymyksiin vastaaminen perustuu ennen kaikkea valmistajien eduista riippumattomien tutkimusten tuloksiin sekä käytännön kliiniseen kokemukseen rokotusten hallinnassa. Tässä vaiheessa demokraattisen yhteiskunnan haasteena on, kuinka pitkälle se on valmis yhdistämään turvallisen, pseudonymisoidun rokoterekisterin vapaaseen yksilölliseen rokotusvaihtoehtoon, jossa ei ole minkäänlaista syrjintää. Soldner ja Martin toteavat, että ”tosiseikkoihin perustuvassa lääketieteessä on huomioitava myös potilaan mieltymys, jolla ei ole missään suurempaa merkitystä kuin ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä.” Ihmisten pitää olla vapaita rokotuspäätöksissään. Lääkärien välisen kollegiaalisen vuoropuhelun osalta kirjoittajat kannattavat Rosa Luxemburgin esittämää periaatetta: ”Vapautta haluavien on haluttava eri mieltä olevien vapautta.”