100 vuotta Joseph Beuysin syntymästä

Taiteen tavoite on tehdä ihmisistä vapaita, siksi taide on minulle vapauden tiedettä.
Joseph Beuys

Lähtökohtia

Taitein-yhdistyksen perustajalle Tuulikki Sarekoskelle (Taitein kuuluu kaikille, Takoja 2/2021) Beuys on ollut merkittävä inspiraationlähde. Hän on vuodesta 1986 työstänyt ajatuksia liittyen Beuysin biografiaan¹Adriani, Gotz & Konnertz, Winfried (1979): Joseph Beuys, Life and Works; Wikipedia (2021): Joseph Beuys. ja persoonaan, sekä työhön taiteen ja yhteiskunnallisten kysymysten parissa. Tuulikki on juuri lähdössä elo-syyskuun vaihteessa, yhdessä muutaman muun Taiteinin piirissä toimivan Terve raha -työryhmän jäsenen ja ystävän matkassa Saksan eteläosassa sijaitsevassa Achbergin kansainvälisessä kulttuurikeskuksessa järjestettävään Let´s Economy-tapahtumaan.

Tuulikki kertoo: ”Kyseessä on paikka, jota Joseph Beuys piti yhtenä tukikohtanaan 1970- ja 1980-luvuilla (Woodstock of Ideas), inspiroiden silloista vihreän liikkeen syntyä, toimien sen (sisäisissäkin) taisteluissa mukana aina kuolemaansa asti. Beuys vaikutti ensisijaisesti perustamansa (1971) suoralle demokratialle omistautuneen organisaation johtohahmona. Hänen taideimpulssinsa virtasi tähän yhteiskunnalliseen tehtävään, missioon, jonka ytimessä oli jokaisen ihmisen henkisen luovuuden tasa-arvoinen puolustaminen. Beuys ei arkaillut julistaa, että jokaisella ihmisellä on yhteiskunnallinen tehtävänsä, osallisuutensa sosiaalisessa organismissa. Tässä käsityksessä näkyy hänen liittymisensä Rudolf Steinerin ajatteluun yhteiskunnallisesta kysymyksestä. Beuys oli Saksan kulttuurielämässä hyvin näkyvä hahmo näinä vuosikymmeninä eikä hän pitänyt omaa tultaan piilossa. Sen sijaan hän puolusti rohkeasti ihmisten yhdenvertaista kohtelua inhimillisen kehityksen ja kasvatuksen tehtävän näkökulmasta, sekä kansalaisten oikeuksia poliittisina toimijoina. Esimerkiksi omassa Düsseldorfin taideakatemian professuurin virassaan Beuys kävi monivuotista taistelua akatemian kanssa sen takia, että hän salli kaikkien opiskelemaan pyrkivien pääsevän taideopintojen pariin. Beuys oli aina valmis perustamaan organisaatioita tavoitteiden yhteisölliseksi edistämiseksi, (Nuorisopuolue, Suoran demokratian organisaatio, Vapaa kansainvälinen korkeakoulu FIU ja niin edelleen) Joseph Beuys ja hänen lähellään inspiroituneiden toiminta veti näinä aikoina paljon aktiiveja puoleensa, mutta missä mennään tänään?” Tähän Tuulikin kysymykseen yritämme hakea vastausta haastattelun kautta kulkien.

Luovuus

ITE-taiteen arvostajana ja videotaiteen suomalaisena pioneerina tunnettu taiteilija Erkki Pirtola (18.5.1950-23.1.2016) järjesti vuonna 1986 Vanhalla ylioppilastalolla performanssin, jonka aiheena oli ”keskustelu Beuysin kanssa” (Erkki Pirtola/Joseph Beuys postmortum). Tuulikki osallistui tapahtumaan. Samana vuonna yllättäen menehtynyt Beuys ylsi haastatteluun ja tuli esitellyksi suomalaisille kuulijoille toiselta tasolta Pirtolan moraalisen mielikuvituksen mahdollistamana. ”Tapahtuma teki minuun lähtemättömän vaikutuksen monella tavalla”, Tuulikki muotoilee. ”YO-sali oli keskellä kaupunkia täynnä ihmisiä ja tuli tunne, että olemme jollain tavalla tapahtumien keskipisteessä. Nuorena koin tämän tietynlaisena initiaationa aikuisuuteen, kirkastaen minulle tunnetasolla omaa elämäntietäni, sen suuntaa ja sitä, mikä siinä on merkityksellistä. Erkki Pirtola esitti vuoroin Beuysia hattu päässään tehden tilaa itsessään hänelle, vuoroin laittaen hatun pois muuttuen jälleen läsnä olevaksi omaksi itsekseen, valloittavaksi Erkiksi. Syntyi tunne, että Erkki kommunikoi ei-aineellisen, silti läsnä olevan suuren taiteilijan kanssa ja sai mukana olijoissa aikaan elämyksen siitä, mitä Beuys on pyrkinyt ilmentämään taiteellaan. Beuysin mukaan keskustelu ihmisten välillä mahdollistaa uuden muodon, sosiaalisen veistoksen, syntymisen, joka esityksessä havainnollistui kokemuksellisesti minulle. Kyse on hänelle, kuvailee Beuys, jolle elämä oli yhtä kuin alati virtaavat keskustelut ja yhteen tulemiset kanssakulkijoiden kanssa, ei-aineellisesta veistotapahtumasta, muodon antamisesta sille plastiselle olemuksellisuudelle, joka meissä ihmisissä sosiaalisesti pyrkii tulemaan näkyväksi, saamaan maisen muodon.”

Tuulikki sanoo, että aktio, elävän ilmeneminen luovassa tapahtumassakuvaa hänelle lähimmin Beuysin taiteellista ilmaisukieltä: ”Aktion ilmaisukieli ei esimerkiksi Hildenin taidemuseon näyttelyssä yltänyt ainakaan minun suuntaani, pikemminkin koin hiljaisuuden, jonka äärellä yritin muistella tapahtunutta. Minusta ei tullut varsinaisesti Beuysin taiteen seuraajaa, vaikkakin silloin näkemäni videot hänen performansseistaan koskettivat, ja koskettavat yhä. Onneksi näitä oli taltioitu esitysten yhteydessä, joihin myös interrailatessa 80-luvun lopulla pitkin Eurooppaa onnistuin silloin tällöin törmäämään. Ehkä rohkenen näin etäisyydeltä sanoa, että Beuysin hengenlaadun kohtaaminen ylioppilastalolla esitetyssä performanssissa herätti, antoi minälleni selvän sysäyksen astua omaan elämääni syvemmin sisään. Koen tänään yhä vahvemmin Beuysin käsityksen taiteesta ilmentävän taiteen perimmäistä olemusta, jossa plastinen (engl. plastic/saks. plastik), sisäisesti koettavat elävät henkiset imaginaatiot, ilmentyy johonkin muotoon (engl. sculpture/ saks. bildhauerei) näiden päästessä yhtymään ihmisen luovien voimien kautta. Beuys pyrki taideakteillaan kätilöimään näkyväksi eläviä käsitteitä, ihmisille sytykkeeksi aktivoitua. Minusta hänen taiteensa ja taidekäsityksensä voi nähdä metodisena, aina rituaalisuuteen yltävänä voimana, joka sosiaalisena muotoamistapahtumana (soziale plastik) kohottaa osallisten tietoisuuden toiselle korkeammalle tasolle, hedelmöittäen tätä kautta syntyvien uusien muotojen avulla inhimillistä kulttuuria. Tässä metodissa voi nähdä taiteen ja tieteen fuusion välttämättömyyden, kun luova voima yhtyy ajattelun selkeyttämään tietoisuuteen, tulee siinä ylösnostetuksi, kirkastetuksi. Nämä molemmat voimat, plastinen ja muotoava edellyttävät toisiaan; toisen laadun vaikutuspiiriin tulemista, jotta jotain uutta voi päästä syntymään. Tätä prosessuaalista tapahtumaa ilmiöiden kantajana Beuys ei väsynyt taiteellisesti kuvaamaan, lukemattomat ovat ne teokset, performanssit, joilla hän on pyrkinyt herättämän katsojissa tunnetta tästä elävästä tapahtumasta. Ja Beuys meni aina hyvin konkreettiseen. Hänelle asiat olivat juuri sitä mitä ne ovat, joten taideaktien aineksetkin olivat mitä arkisimpia, lähellä ihmistä olevia materiaaleja, kuten rasva, huopa, hunaja ja niin edelleen, asetettuina nurkkaan, tuolille, ihmispäähän; ääntely, nyrkkeily, huopaan kääriytyminen…, performanssit syntyivät Beuysin läsnäolosta materiaalien olemukselle sekä valinnoistaan tuoda asioita toistensa kosketukseen, tapahtumiseen… Hän eli aina havainnon ja ajattelun tarjoamassa jännitteessä, sen tarjoamassa luovassa henkisessä potentiassa.”²Mielenkiintoista on, miten lähelle Beuysin taidekäsitystä tulee erään tapahtuman kuvaus Rudolf Steinerin mysteerinäytelmän Vihkimyksen portti, sen 8. kuvasta. Siinä Strader, älykäs tiedemies, meinaa tulla hulluksi, menettää järkensä tunnemyrskyssä, jonka saa aikaa hänessä syntyvä kokemus hänen seuratessaan taidemaalari Johanneksen maalaustyötä, muotokuvan valmistumista ystävästään professori Capesiuksesta. Strader tuntee tavoittavansa jotain, kokee jonkin lähestyvän, mutta joka kuitenkin heti katoaa hänen aistiensa ulottumattomiin. Hän yrittää löytää itsessään koossapitävää voimaa pysyäkseen ilmitulevan äärellä…

Vuosi 1986 on monille jäänyt mieleen etenkin Tsernobylin ydinvoimalaturman takia (26.4.1986). Tuulikki kertoo: ”Vuosi 1986 oli myös minulle maanjäristysten vuosi. Täytin keväällä 21 vuotta. Kolme maailmankäsitykseni versoamiseen vaikuttanutta hahmoa siirtyi sinä vuonna henkiseen maailmaan. Vuoden alussa kuoli Joseph Beuys, jonka vierailua Suomeen odotettiin Sara Hildenin näyttelyn yhteyteen. Maaliskuussa ammuttiin kadulle ruotsalainen Olof Palme (1927–1986), sosiaalista lämpöä edustanut kansainvälisestikin näkyvä poliittinen tahtoihminen. Kolmas maisemista poistunut oli syvällinen venäläinen elokuvaohjaaja Andrei Tarkovsky (4.4.1932-29.12.1986), jonka kaikki seitsemän elokuvaa lumosivat minut kerta toisensa jälkeen, (kiitos Venäjän kulttuuri-instituutin, joka silloin piti elokuvateatteria Helsingin keskustassa ja jossa sai pienellä rahalla käydä näitä upeita elokuvia hiljaisuudessa katsomassa, ilman mainosten ja muun kaupallisen krääsän kuormitusta). Syksyllä 1986 Tarkovsky, venäläinen suuri taiteilija ja antroposofi, samoin kuin Beuyskin oli, lähti, viimeisteltyään syöpäsairaana kuolinvuoteeltaan viimeisen elokuvansa Pariisissa, nimeltään ”Uhri”. Koin näistä tapahtumista syntyneiden järkytysten herättävän minua sisäisesti, virittävän minut kysymään elämän mieltä, selvittämään syvemmin asioiden merkityksiä. Näiden tapahtumien kautta omalle elämäntielle alkoi hahmottua vaikeidenkin valintojen kautta suuntaa. Luovuin muun muassa toisesta nuoruuden toiveestani lähteä opiskelemaan puhe- ja draamataidetta antroposofisena koulutustienä, ja valitsin minua silloin vahvemmin kutsuvan polun lähtemällä filosofian opintojen pariin. Beuys oli oman aikamme sokrateena näyttänyt, mitä on käsitetaiteilijuus, ja se innosti syvästi minua.”

Luottamus ja merkityksellisyys

Tuulikkia kiinnostavat erityisesti luottamukseen ja merkityksellisyyteen liittyvät elämänkaarelliset kysymykset, joihin vastauksia voi hakea vain kuuntelemalla yhä uudelleen omaa sisintä ja käyttämällä luovaa ajattelua, sydänvoimiaan tämän tarkasteluun, kuullun tiedostamiseksi.

”Se, mitä elämässä kohtalollisesti tulee vastaan, on otettava vastaan, yrittämättä asettua vastustamaan. Tämän vastustamisen sijaan voi yrittää kehittää vastaantuleviin asioihin kiinnostusta, kysymyksiä, jotka lähtevät avaamaan niiden syntymisen alkusyitä. Tämä avaa lämpöprosessina tietä asioiden hyväksymiselle ja synnyttää parhaimmillaan kiitollisuutta, kun uskaltaa alkaa askel askeleelta nähdä näitä elämässä eteen tulevia haasteita hyvien kehitysvoimien palveluksessa. Toimijuus lähtee aina sisäisestä ihmisestä, omien luovien voimien käyttämisestä. Merkittävän sieluntutkijan, logoterapian kehittäjän Viktor Franklin (1905–1997) mukaan ihminen on vapaa valitsemaan oman suhteensa, muodostamaan oman asenteensa asioihin, jotka hän ulkoisena maailmana sisäisyydestään käsin kohtaa, aina omaa olemustaan myöten. Ihminen ei voi menettää sisäistä vapauttaan kuin oman toimintansa seurauksena, näin pahimmassa tapauksessa.

Merkityksellisyyden kokemus syntyy ajattelun voimalla. Jokainen tunne tarvitsee jonkin ajatusmuodon, toiminnan suunnan, astuakseen maailmaan vaikuttavana voimana. Tämä voima on rakkauden voimaa puhtaimmillaan. Itsenäinen ajattelu on siten perimmäisiä vapauksiamme.”

Tuulikki jatkaa: ” Beuysin näkemys on, että jokaisella on oma yhteiskunnallinen tehtävänsä, jokaisen ihmisen elämä on oma sosiaalinen veistoksensa. Ei voi määrittää, että on jokin oikea, kaikille sama muoto. Ajatus pohjaa käsitykseen kehittyvästä ihmisestä yksilöllisyyden kasvutapahtumana, ja siitä, että elämä on matka, jossa olosuhteet muuttavat muotoaan, ja jossa ihminen tulee aina uudelleen risteyksiin, joissa tulee ja saa tehdä valintoja. On kyse matkasta, jossa epäonnistumisen tunteet vahvistavat ja kirkastavat tietä eteenpäin, ja joiden kautta saa kokea kasvavaa voimaa ymmärrykseen ja anteeksiantoon. Ymmärrän Beuysin tavoin, että todellista tasa-arvoa on se, että jokaisella on oikeus omaan käsitykseensä elämästä, pyrkimyksistään siinä. Ulkoinen maailma tai yhteiskunta ei voi asettaa tätä tavoitetta, vaan se on jokaisen ihmisen sisäisyydestä kumpuava, luova, eteenpäin vievä voima. Taiteen tehtävän voi siten nähdä myös metodisena. Se auttaa itse kutakin löytämään oman luovuutensa, sisäiset voimavaransa ja osallisuutensa sosiaalisessa kokonaisuudessa.”

Jokaisen ihmisen elämä on oma sosiaalinen veistoksensa

Vapaus, veljeys ja tasa-arvo

Steinerin ajatukset yhteiskunnallisesta kolmijäsennyksestä olivat Joseph Beuysille tuttuja ja vaikuttivat keskeisesti hänen yhteiskunnallisiin pyrkimyksiinsä. Tuulikki kertoo, että ”Joseph Beuys oli 27-vuotiaana, pian sodan jälkeen 1948 löytänyt suhteen, syttynyt Rudolf Steinerin yhteiskunnallisiin kirjoituksiin”.  Beuys näki kolmijäsennyksen ymmärtämisen olevan terveen sosiaalisen elämän edellytys. Tuulikki on omalla tiellään kohdannut myös yhteiskunnallisen kysymyksen välttämättömyyden ja etsinyt vastauksia niihin kolmijäsennyksen kautta.

Tuulikki jatkaa: ”Kolmijäsennys tunnistaa ja tunnustaa kolme erillistä elämänaluetta, joita ovat kulttuurielämä, oikeuselämä ja talouselämä. Näiden olisi voitava toimia itsenäisesti, omalakisesti, kunkin vaikuttaen omilla alueillaan. Tätä ei ole helppo tavoittaa, sillä todellisuudessa nämä kaikki kolme tulevat yhteen yhteiskunnallisessa kokonaisuudessa läpäisten toisensa, (samoin kuin fyysisessä ihmisessä jäsentyvät hermo-aistijärjestelmä, rytminen järjestelmä sekä aineevaihduntajärjestelmä toiminnallisesti itsenäisiksi ja laadullisesti eriäviksi jäseniksi, vaikkakin nämä vaikuttavat kaikki yhdessä kokonaisuudessa) mutta kuitenkin ne tulisi laadullisesti kyetä erottamaan toisistaan, jotta niihin osattaisiin suhtautua oikein. Tällä suojaamme yhteisöjämme totalitarismin kaltaisilta voimilta, jotka pyrkivät yksipuolisuudella valtaamaan kaikki elämänalueet, anastamaan määrittelyvallan niiden suhteen, sen sijaan että keskialue pääsisi tasapainottamaan ja harmonisoimaan kokonaisorganismia sosiaalisesti oikeudellisena alueena, eläen ihmisten toiminnallisessa yhteisvaikutuksessa, vuoropuhelussa siinä. Oikeudellisen/poliittisen elämän tehtävänä on siten yhteisen päätöksenteon kantamana huolehtia kaikille ihmisille kuuluvasta tasa-arvoisesta kohtelusta, universaaliin jakamattomaan ihmisarvoon perustuvana yhdenvertaisuutena. Oikeuselämän alueelle kuuluu kaikki se, miten ihmiset ovat sopimuksellisessa suhteessa toisiinsa, miten työ jäsentyy sosiaaliseen elämään. Ideaalina on se, että jokainen ihminen voisi työnään toteuttaa henkisiä pyrkimyksiään, saada tuntea tekevänsä oikein kutsumuksensa sekä kykyjensä mukaisesti. Tämä alue oli Beuysille erittäin tärkeä ja fokusoitunut alue. Hänen tahtonaan oli luoda sosiaalisesti tietoista tilaa tälle alueelle.

Kulttuuri-ja hengenelämän toiminnan on perustuttava vapauteen, jolloin ihmisille mahdollistuisi luovuuden toteuttaminen täysipainoisesti. Beuysin mukaan luovuus on varsinainen pääoma, josta kaikki uusi saa syntynsä. Ensimmäinen yhteiskunnallinen kysymys koskeekin henkisen elämän asemaa yhteiskunnan kokonaisuudessa. Tämän alueen piiriin sisältyy jokaisen yhteisön jäsenen yksilöllinen, henkinen potentia, kaikki kyvykkyydet, niiden kehittäminen ja realisoiminen.

Talouselämän piiriin kuuluvat kaikki tuotanto, vaihdanta ja kulutus, ja se syntyy sekä rikastuu laadullisesti yhteisöllisen työnjaon kehittymisen seurauksena. Tälle alueelle ei kuulu työ eikä sen tekijä, ainoastaan vapaan työn tulokset! Oikealla perustalla toimiva talouselämä toimii niin, että se kykenee huolehtimaan jokaisen ihmisen perustarpeista, saaden aikaan yhteiskunnallista luottamuksen ilmapiiriä talouselämään kuuluvan omalakisen kierron ansiosta. Talouselämän saadessa vaikuttaa terveesti voin luottaa, että sinä teet työtä omistautuen tehtävääsi sinulle kertyneillä kyvyillä, joka mahdollistaa seurauksenaan minun tarpeitteni täyttymisen. Sinä voit taasen luottaa siihen, että minä teen työtä samalla tavoitteella. Työn tarkoituksena on palvella toisia, asettaa omat kyvyt toisten palvelukseen, olla ihmiskunnalle parhaaksi. Luottamuksessa veljeyden/sisaruuden ilmapiiriin pääsee ilmentymään todellinen kristillisyys. Kolmas yhteiskunnallinen kysymys koskee siten sitä, miten talouselämän tulee vaikuttaa yhteiskunnan kokonaisuudessa. Keskeinen, ja minusta tämän ajan polttavin kysymys on nähdä terveen talouselämän mahdollisuus vapauttaa ihmiset vihdoinkin palkkatyön orjuudesta. Muutos lähtee toisen suuntaisesta ajatuksesta vallitsevaan nähden. Tämän mukaan yhteisö huolehtii omien jäsentensä perustarpeista, vapauttaakseen heidät toteuttamaan omia inhimillisiä pyrkimyksiään, jotka koituvat yhteiseksi hyväksi.

Vasta kun suuntaan, johon talouselämä kulkee, jatkuvasti vaikuttavat ihmisoikeudet, jotka kuuluvat ihmisille ihmisinä, voi ihminen talouselämänkin piirissä toteuttaa ihmisenarvoista elämää. Vasta kun talouselämästä vapautuneet yksilölliset kyvyt saavat kehittyä omalla pohjallaan ja rikastuttaa talouselämää uusilla voimilla, joita se itsestään ei voi tuottaa, suuntautuu talouselämäkin ihmisiä hyödyttävällä tavalla.
Rudolf Steiner, Yhteiskunnallisen kysymyksen ydinkohtia, 1919.

Taide on pääoma

Tuulikki kertoo: ”80-luvulla, nuorena yliopisto-opiskelijana osallistuin Pasilan rauhan asemalla tapahtumiin ja sen kansalaispalkkakeskusteluihin. Sain eräänä päivänä näinä aikoina merkillisen kuvallisen näyn, jossa edessäni välkkyi isoilla valokirjaimilla teksti, aivan kuin suurena valotauluna ilmeten: Moral Investment Bank. Sytyin tuolloin silloisella nuoruuden ymmärrykselläni voimallisesti kuvasta, jossa raha itseisarvona (omaisuusesineenä) olisi sulatettava ja se olisi valjastettava elämän kiertoon, palvelemaan siinä alati kumpuavaa henkistä työtä…, joka ei ole raha-arvon piirissä, ainoastaan se mitä sillä tuotamme, saamme aikaan…, jaamme…, tämän ymmärtäminen olisi poliittisena tehtävänämme… Aikaa kului… Useita vuosia myöhemmin, kun löysin itseni haastavasta sosiaalisesta tilanteesta eräässä yhteisössä, keskustelussa erään arvostamani ystäväni kanssa vaikutuin hänen esittämästään näkemyksestä, jonka mukaan Kristuksen löytäminen maailmassa helpottuu, kun keskittää voimansa siihen, omistautuu tutkimaan sitä, miten rahaa käytetään, ja miten se liikkuu ihmisten välillä. Tällä tiellä olen edelleen. Ja nyt, uudella 2000-luvulla, olen ilokseni saanut kohdata hienoja tälle kysymykselle omistautuneita antroposofeja, ja heidän joukossaan myös ihmisiä, jotka ovat jo pitkään tehneet työtä yhteiskunnallisen muutoksen edistämiseksi luomalla mm. Eurooppalaisen rahoitusaloitteen, työskennellen tänä päivänä tämän hankkeen realisoimiseksi Euroopan unionin alueella. Suomessa toimiva Terve raha -työryhmä työskentelee kolmijäsennyksen ja taloustieteen ymmärtämisen syventämiseksi Rudolf Steinerin antamien viitteenomaisten ajatusten pohjalta. Olemassa ei ole valmiita vastauksia. Ja ratkaisumuodot täytyy luoda tämän ajan tarpeista, tilanteesta käsin. Työryhmän tavoitteena on ollut yhdessä työskennellen etsiä elämälle läheisempää käsitystä talouselämästä ja siinä kiertävästä rahasta, ja assosiaatioista, yhteenliittymistä sen toimivina muotoina, yrittäen yhdessä ymmärtää, mikä on rahan tehtävä tämän elämänalueen ja sen kierron kokonaisuudessa. Selkeämpi kuva on alkanut tulla näkyvämmäksi, työstäessämme asiaa yhä tiiviimmin, mutta toisaalta on alkanut viritä myös vahvempi tarve konkreettisten aloitteiden käynnistämiseksi. Tämä työskentely innostaa minua merkillisen paljon, ja koen vahvasti, että tämä on taiteellinen prosessi, olemme yhteistuumin luomassa yhteiskunnallista sosiaalista veistosta, yrittäessämme synnyttä uutta kuvaa talouselämän tulevaisuudesta ja yhteiskunnan muuttumisen mahdollisuuksista. Olen tavoittanut sen, että taide tulee välineenä ottaa vakavasti. Kiitos Joseph Beuysin toteamuksen: ’Minulle taide on ainoa (R)evolutionäärinen voima.’”

Terve raha-työryhmä työskentelee kolmijäsennyksen ja taloustieteen ymmärtämisen syventämiseksi Rudolf Steinerin antamien viitteenomaisten ajatusten pohjalta

Tie parantumiseen

Beuysin taidekäsityksessä, filosofiassa –johon Rudolf Steinerilla on ollut merkittävä vaikutuksensa –on Tuulikin mukaan kyse sosiaalisesta impulssista. Tämä tulee esille myös Taitein-yhdistyksen toiminnassa. ”Sosiaalinen tarve olisi tunnistaa tarkemmin yhteiskunnan eri elämänalueet ja taistella vapauden ja luovuuden, yleisesti ihmisyyden puolesta. Samalla taistelemme ihmisen henkisen ymmärryksen puolesta. Taitein-yhdistys on yksi muoto tässä yleisessä pyrkimyksessä.”

Tuulikki on havainnut nuorten ”tulevan nyt vauhdilla”, esimerkkinä Greta Thunbergista kasvonsa saanut Fridays for Future-liike. Hän kysyy: ”Olemmeko työstäneet mitään itsessämme, mihin nuoret voivat liittyä, tai oikeastaan, onko jotain löydettävissä meissä, jolla me voisimme liittyä heihin? On kyse kunnioituksesta ja arvostuksesta luontoa ja toista ihmistä, meitä korkeampaa kohtaan. Henkinen maailma on kaikkialla ympärillämme, jokaisessa pienimmässäkin kivessä, kasvissa, eläimessä ja ihmisessä vaikuttamassa. Mitään ei ole olemassa ilman henkeä. Meidän ihmisten olisi vain uskallettava herätellä sisintämme tälle ihmeelle, yritettävä löytää takaisin henkisen vuorovaikutuksen piiriin itseytemme omin voimin. Sallimmeko me itsellemme sisäistä luovuutta ja voimaa kasvaa itsemme muuntamiseen, kyetäksemme kohtaamaan tulevaisuudesta meitä lähestyvän. Taide on minusta juuri tätä yritystä varten.”

Tuulikki sanoo Beuysin maailmankäsityksen ja tekojen lähtevän hänen kokemuksestaan, että emme ole yksin. ”Mitään ei tapahdu, jollet mene ihmisten pariin!”

Taitein-yhdistys vie eteenpäin Beuysin perintöä, muuntuneena tähän aikaan. Yhteisyys ja asioiden jakaminen ja peilaaminen toisten kokemuksiin saavat ihmisten sielullishenkiset voimat liikkeelle, tapahtuu eheytymistä, parantumista.