Uskonto & henkisyys

Vuodenaikojen kiertokulku maan hengitystapahtumana ja juhla-aikojen perustana – osa 1/2

Ihmisen läpäisee vuoden kuluessa suuri sisään- ja  uloshengitystapahtuma. Kuin sisäänhengityksen, vedämme itseemme syksyllä auringon ja valon kirkkaan voiman. Talvella kuulumme itsellemme. Maan sisällä, lumipeitteen alla, nukkuu kasvien, puiden ja koko luonnon voima. Samalla tavalla ihminen vetäytyy, etenkin pohjoisella maapallon puolella, omaan sisäiseen tilaansa.

Rudolf Steiner kertoo esitelmäsarjassaan “Vuodenaikojen kiertokulku maan hengitystapahtumana” vuoden kierron ja juhla-aikojen merkityksestä ja yhteydestä1Kuva: Henri Murto.  Kuten  ihminen on sielullis-henkinen olento ruumiin fysiologian kautta, niin kehittyvät maassa maansielun ja maanhengen toiminnan kautta vuoden juhlat.  Juhlat ovat kuin maan henkiset aistit ja maan olemuksen henkinen ilmaus-jota hänen mukaansa nykyajan tieteellisen ajattelun kautta on mahdotonta ymmärtää.

Steiner kuvaa ihmistä sielullis-henkisenä olentona, joka elää ruumiin talossa. Päässä sijaitsee ajattelu, rytmisessä organisaatiossa tunne ja aineenvaihto-organisaatiossa tahto.

Maan päällä taas juhlat syntyvät tila-ajoissa, kevät, kesä, syksy ja talvi, maan ulos- ja sisäänhengityksenä.

Steinerin “Sielunkalenteri”2Steiner, R. (1972): Vuodenaikojen kiertokulku maan hengitystapahtumana, Viisi esitelmää, GA 223. Suomen antroposofinen liitto– julkaisussa on säe:

Ihminen voi tuntea aistihavaintoon antautuneen olemuksensa vastaavan valon ja lämmön täyteistä kesän luontoa. Itseensä nojaavan ajatus- ja tahtoelämän hän voi tuntea vastaavan talvista luontoa.

Hän  puhui jo tällöin, lähes sata vuotta sitten, miten nykyihmisen tulisi ottaa uudelleen nämä asiat huomioon ja juhlat voisivat uudelleen herätä eloon henkisinä ja fyysisinä tapahtumina. Ihmisen täytyisi kypsyä kokemaan vuoden juhlat. Tällöin huomattaisiin, että juhlat ovat välttämättömyyksiä. Juhla-ajat antavat ihmiselle mahdollisuuden kohota arkisen elämän ja ruumiin biologisten tapahtumien  yläpuolelle.

Krookuksia.  – Kuva: Ari Harmanen

Steinerin mukaan  vuodenaikajuhlissa  vaikuttavat parantavat voimat, ne  ovat tie maailman parantavien voimien lähteille.  Niinkuin ihmisolento on mikrokosmos makrokosmoksessa, niin juhla-ajatkin ovat löydettävissä omasta ruumiillisuudestamme.

Esitelmäsarjassaan  Steiner tuo esille vanhan Kreikan, jossa ihmiset vaelsivat eri vuodenaikoina vihkimyspaikkoihin ja temppeleihin. Siellä ollessaan vihityt saivat lauseita, joita sitten toivat mukanaan ja antoivat ihmisille. Kevääseen kuului lausahdus: “tunne itsesi”, -jottei maa musertaisi ihmistä  ylipursuaviin kevätvoimiinsa.  Kesällä taas lausuttiin: “ota vastaan valo”, jotta ihminen tietoisesti ottaisi itsessään vastaan valon säteilevät voimat.

Syksyllä sanottiin:  “katso ympärillesi, älä unohda maailmaa itsesi tähden, ole tarkkaavainen ja katso, mitä ulkopuolella tapahtuu.” Talvella oli esitetty: “varo pahaa.” Maa oli vetäytynyt sisäänsä täydessä sisäänhengitystapahtumassa.  Ihminen oli nyt omien voimiensa varassa.

Steiner puhuu paljon myös juhlien vaikutuksesta ja tärkeydestä lasten elämässä.

Esitelmissään vuodenkierrosta hän tuo esiin, ettei lapsi voi elää ilman vuodenkierron juhlia, vaan hän käsittää ja jäsentää elämäänsä juhlien mukaan. Steiner sanoo, että lapsi elää joulunajasta pääsiäisen yli toiseen joulunaikaan.

Maan vuodenaikojen kiertoa tutkiessa voimme ymmärtää myös ihmisen toiminnan osana luontoa, maapalloa sekä kosmosta. Vuodenaikojen kautta voimme tutustua maan kokonaisolemukseen. Karl König puhuu esitelmässään “Ihminen ja vuoden juhlat”3König, Karl (1932): Ihminen ja vuoden juhlat. Esitelmä Pilgramshainin Linnassa.  maasta kokonaisena olentona, joka saa muotonsa ja kokonaisen hahmonsa vuoden kuluessa.  Ihminen kantaa itsessään fysiologista toimintaa,  maa ruumiissaan vuodenaikaista kulkuaan.

Kevään koitossa – tunne itsesi

Maan heräillessä  joulunajan jälkeen keväällä, auringon valo lisääntyy.  Ihminen alkaa suunnata itsensä ulos maailmaan. Sisäänhengityksen jälkeen koittaa suuri uloshengitys keväällä. Luonto herää ja vapauttaa sen kaiken, mikä on talven uinunut maan sisällä.

Ihminen, osana luontoa, suuntaa aistinsa ulkomaailmaan kevään koittaessa ja tavoittaa auringon valoa.  Luonnossa kasvinesteet nousevat ja laskevat.

Steiner  sanoo saman tapahtuvan ihmiskehossa.  Lihaksen läpäisee veri, muodostuu supistuminen ja laajeneminen.  Lihakset rakentavat kehomme ja veri elää omassa kasvavassa toiminnassaan.  Lopulta keväällä  sekä ihminen, että aurinko loistavat. Ihminen nauttii ja elää aistit avoinna valossa, kuten myös luonto kukkii ja viheriöi. Kevään keskellä koittaa pääsiäinen. Golgatan mysteeristä,  ylösnousemustapahtumasta  alkoi Steinerin mukaan  ihmiskunnan uusi aika.  Pääsiäisen aika on kuin kehollisuutemme  sydän ja olemassaolomme ylläpitäjä ja keskipiste.

Pääsiäinen on koko ihmiskunnan olemassaolon historian keskipiste ollen kuoleman voittamisen juhla, jota ihminen jatkuvilla sydämen lyönneillä juhlii.

Sielunkalenterin  viikkolause viikolle 7.-13. helmikuuta, kuvaa pääsiäisen tunnelmaa:

Kun maailman ääristä aurinko puhuu ihmismielelle, ja riemu sielun syvyyksistä yhtyy näkemisessä valoon, silloin virtaavat itseyden verhosta ajatukset avaruuden ääriin ja liittävät hämärästi ihmisolemuksen hengen olemiseen.

Lars-Åke Karlsson kuvaa kirjassaan “Contrapunctus, sisäinen matka halki vuodenaikojen”4Karlsson, L-Å. (2013): Contrapunctusm sisäinen matka halki vuodenaikojen. Osuuskunta Ciris. aikaa joulusta pääsiäiseen pitkänä vaelluksena:

Luonnossa kasvavan riitasoinnun, vastakkainasettelun ja äärimmäisyyksien kautta, kuljemme kohti kipupistettä, jossa risti on kristillisyyden keskeinen symboli.

Laskiaisen aika kevään paastoa edeltävänä aikana on naamiaisten ja karnevaalien aikaa, hulluttelua ja hassuttelua.

Steinerkouluissa ja -päiväkodeissa sekä Camphill-liikkeen yhteisöissä vietettävät karnevaalit antavat aikuisellekin mahdollisuuden näytellä jotain muuta, mitä tavallisesti on. Astua ulos totutuista roolimalleista. Karlsson huomauttaa, miten tärkeää olisi ihmisen sielunhygienian kannalta juhlia tätä kevään juhlaa ja antaa sen olla osa arkeamme, itsestäänselvyytenä.

Metsätähti. – Kuva: Henri Murto

Pääsiäiseen kuuluu myös kristillisestä perinteestä tuleva neljänkymmenen päivän paastonaika. Nykyihminen voi paastota monin eri tavoin. Osa jättää ruokavaliosta lihan pois, mutta yhtälailla paastota voi jättämällä arjesta jotakin tavanomaista ja tuttua pois, esimerkiksi television katselun. Ihminen voi herättää näin itseään ja auttaa valmistautumaan tulevaan juhlaan, joka huipentuu hiljaiseen viikkoon ennen juhlaa. Pääsiäisaamuna sitten alkaa juhlan aika. Koristelut nostavat ihmisen ja kodin koko elämänpiirin arjen yläpuolelle. Juhla-aterian valmistelu, juhlava pukeutuminen, vuoden aikaan liittyvät laulut, sadut ja runot auttavat ihmistä nostamaan tietoisuuden tasoa ja myös maan henkinen tapahtuma voi koskettaa syvemmin ihmistä.

Lars-Åke Karlsson tuo esille auringon nousun ja Kristuksen ylösnousemuksen. Germaanisissa kielissä sunnuntai on Sunday ja Sonntag.  Karlsson kysyy, eikö meidänkin pitäisi aloittaa sunnuntailla kaikki mitä teemme, jos tahdomme oikeasti olla ihmisiä?

Irene Johanson kirjassaan “Kertomuksia vuoden juhla-ajoille”5Johansson, I. (2003): Kertomuksia vuoden juhla-aloille. Gummerus kirjapaino Oy. antaa esimerkkejä saduista vuoden juhla-ajoille, joita voi kotona, päiväkodeissa ja kouluissa lapsille kertoa. Johanson sanoo kirjan alussa, että jokainen ihmiskohtalo on muunnelma evankeliumin teemasta, mutta lapset eivät vielä koe itseään oman kohtalon omaavana yksilönä. Heille sopii siis satujen ja legendojen kieli.  Pääsiäisen aikaan voisi kertoa satuja kuoleman ja ylösnousemuksen kuvin.  Seuraavana runo Pääsiäisen aikaan on Johansonin kirjasta.  Runot on suunnattu yli yhdeksän vuotiaille lapsille:

Kiinteän ruumiin kantaa luja maa.

Luottamuksesi Jumalaan olkoon luja kuin maa.

Vesi ylös haihtuu, vesi alas sataa.

Jumalan elämä tuo sinä maailmaan.

Ihmissana ilman täyttää.

Hiljaisuudessa Jumala meitä kutsuu.

Tuli valoa ja lämpöä antaa.

Sydämentulessa  Jumala meitä rakastaa.

Kaikki elementit läpäisee Jumala,

joka tuo uuden elämän.

Lasten  kanssa työskenteleville aikuisille on myös suunnattu  englanninkielinen Brigitte Barzin kirja “Festivals with children”6Barz, B. (1989): Festivals with children. Billings & Sons Ltd.. Siinä  annetaan vinkkejä sekä juhla-aikojen koristeluun, itse juhlan viettoon ja kerrottaviin satuihin.  Hän mainitsee pääsiäistä edeltävälle ajalle sopiviksi esimerkiksi  Grimmin saduista “ Susi ja seitsemän pientä kiliä”,  “Punahilkka”,  “Lumikki”  ja “Kuningas Rastaanparta”.

Kekikesä – vastaanota valo

”Kesällä kaiken tämän jälkeen maailma seisoo,  ikäänkuin paikallaan uloshengitetyssä olossa.  Näin kesä on kaiken olemassaolon kohokohta”,  toteaa Karl König.esitelmäsarjassaan.

Steiner puhuu samasta aiheesta  kuvatessaan keskikesää pysähtymisenä,  paikallaan olona hengityksen kohokohdassa.  Hän sanoo tämän paikallaanolon vastaavan ihmiskehossa hermojärjestelmää sen eri osineen, mukaan lukien aivot ja selkäydin.  Hermo on kehossamme lopullisena ja valmiina.

Sielunkalenterissa Steiner antaa seuraavan viikkolauseen juhannustunnelmaan.

Maailman kauneusloisto

sysää minut vapauttamaan

sieluni syvyyksistä

sisäisyyteni jumalvoimat

maailmanlentoon;

itseni jättäen,

luottavaisesti vain olemustani etsien

maailmanvalossa ja maailmanlämmössä.

Juhannusjuhlaa vietettiin ensin kesäpäivänseisauksen aikaan. Juhlat sisälsivät rytmillisesti suoritettuja piiritanhuja,  joita säestettiin lauluilla ja rytmisoittimilla. Ihmisten laulut ovat saaneet insipiraationsa linnunlauluista.  Steiner kuvaa tätä:

Laulan niin kuin laulaa lintu, joka asuu oksistossa. Laulu, joka virtaa kurkustani  maailmanavaruuksiin, palaa jälleen maan päälle siunauksena. Hedelmöittäen maisen elämän henkisin virikkein, jotka sitten vaikuttavat edelleen lintujen maailmassa ja, jotka vain sen tähden pääsevät vaikuttamaan lintumaailmassa maan päällä, että ne löytävät tiensä maahan sen aalloilla, mitä niitä kohden maailmankaikkeuteen lintujen lauluna purkautuu.

Entisaikojen juhannusjuhlien aktiivisen laulu- ja  tanssiosuuden jälkeen,  seurasi yhtä tärkeänä myös kuunteluosuus.  Ihminen asettui ja hiljentyi kuuntelemaan, mitä laulujen ja tanssien kautta esitetyt ikäänkuin kysymykset heille avaruudesta virtasivat takaisin. Tässä taas ihminen sai kokea Steinerin mukaan minuuden mahtinsa.  Juhannusjuhlissa oli intiimi sisältö,  jossa asetettiin jumalalliselle maailmankaikkeudelle kysymys. Vastaus kysymyksiin saatiin aistien, tuntemusten ja tunteiden kautta.

Juhannusta vietetään Johannes Kastajan muistoksi

Juhannusta vietetään Johannes Kastajan muistoksi. Johannes Kastaja oli puoli vuotta Jeesusta vanhempi ja hänen edelläkävijänsä.  Brigitte Barz  toteaa kirjassaan, että juhannuksen sanoma voidaan Johannes Kastajan esimerkin mukaan ymmärtää edelleen Johannes Kastajan sanoin:  ”muuttakaa mielenne” ja ”tee tietä jumalalliselle”.  Birgitte Barzin mielestä lasten kanssa työskennellessä ei pitäisi kuitenkaan käyttää  näin vahvoja lauseita.  Hän kannustaa vertauskuvallisesti käyttämään juhannusaikaan juhannuksen sanomasta ruusua ja liljaa.

Ruusu ja lilja ovat toistensa vastakohdat.  Barz  kirjoittaa liljan, etenkin valkoisena, kuvaavan puhtautta ja alkua kasvaen ja juurtuen puun kaltaisesti maan pinnan läheisyyteen.  Lilja muistuttaa symbolisesti myös arkkienkeli Gabrielin ilmestymistä Marialle. Ruusu taas on kukkana hyvin erilainen jo ulkonäöllisesti. Sen juuret ulottuvat syvälle maahan ja muistuttaa pentagrammia, viistähteä.

Barz siteeraa saksalaista runoilijaa Friedrich Schilleriä kysyessään:  “Etsitkö korkeinta ja suurinta? Ruusu voi opettaa sen sinulle. Se mitä ruusu on ilman mitään ponnisteluja, se voit sinä olla ponnistelujen kautta.”

Barz  sanoo, että tätä  kautta voimme  toteuttaa ja ilmentää Johannes Kastajan sanoja ja aikeita. Hän  tuo esille juhannuksen aikaan sopivista saduista esimerkiksi Grimmin sadun  “Uskollinen Johannes”.

Irene Johanson on kirjassaan koonnut luettavaksi lapsille Johannes-legendan. Kertominen aloitetaan Juhannuspäivänä  24. kesäkuuta, ja jatketaan edelleen neljänä seuraavana sunnuntaina. Johanson ehdottaa, että muita satujen aiheita voisivat  olla aistien muuntumiseen liittyvät sadut.

Juhannuksesta lähtien auringon valo alkaa hitaasti, päivä päivältä, vähenemään. Kunnes puoli vuotta juhannuksesta juhlitaan joulua, jumalallisen aurinkoenergian syntymää maan päälle. Juhannuksena voisi kerätä lasten kanssa yrttejä ja kukkia, joita sitten ripustettaisi kuivumaan kukat alaspäin. Joulun aikaan nämä kukat voisi tuoda taas esille tuoden auringon voimaa ja tunnelmaa vuoden pimeimpään aikaan. Aikuisille juhannuksen aika voisi herättää kiitollisuuden, ihmettelyn ja kunnioituksen ajatuksia sekä tunteita. Lasten kanssa nämä laadut olisi hyvä herättää itsessä, jotta lapsi voi ne myös itsessään tuntea.

Barz  tuo esille juhannuksen aikaan tehdyn Rudolf Steinerin runon, jonka hän on kirjoittanut lapsille.

Auringonvalo tulvii

avaruuden laajuutta

Lintujen laulanta kaikuu

läpi ilmojen valtakunnan

maapallon olemuksesta

nousee versoavien kasvien siunaus

Ja ihmissielut kohottavat itsensä

tuntien kiitollisuutta

Maailman henkeen.

Seuraavassa osassa kerrotaan syksyn taitteesta ja joulunajasta

Viimeisimmät artikkelit