Virus ei piittaa valtioiden rajoista – Rokotenationalismi on uhka pandemian selättämiselle

Vaikka Suomen koronatilanne näyttääkin kesäkuussa 2021 valoisalta, ei pandemia vielä ole historiaa¹Kuva: Daniel Schludi, Unsplash. Suomen ja muiden kaltaistemme rikkaiden globaalin pohjoisen maiden rokotekattavuus on suhteessa paljon suurempi kuin pieni- ja keskituloisten globaalin etelän maiden. Lääketieteen asiantuntijat ja kansainväliset järjestöt peräänkuuluttavat kokonaistilanteen huomioimista ja globaalia solidaarisuutta.

Globaalin Covin-19-pandemian ja rokotusten vanavedessä on syntynyt uusia ilmiöitä ja käsitteistöä. Yksi uusi termi on niin sanottu rokotenationalismi. Kuten muussakin nationalismissa, rokotenationalismissakin on kyse siitä, että kansallisvaltiot pyrkivät suojaamaan ja saamaan omalle kansalleen tietyt edut muiden kustannuksella.

Koska koronarokotteita on globaalisti yhä hyvin rajallisesti saatavilla, on eri maiden välille syntynyt kilpajuoksu rokoteannoksista. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että rikkaimmat maat rohmuavat suurimman osan markkinoilla olevista rokoteannoksista itselleen samalla kun köyhempien maiden väestö jää ilman rokotusten antamaa ennaltaehkäisevää suojaa. Lisäeste rokotteiden globaalille saatavuudelle on se, että markkinoilla toimii vain kourallinen yrityksiä, jotka tuottavat rokotteita koronavirusta vastaan. Biotekniikkayritykset suojaavat kynsin ja hampain tuotteitaan patenttien avulla ja saavat rokotteista valtavia voittoja. Patenttien takia rokotteiden globaalista tuotantokapasiteetista hyödynnetään vain murto-osa²Gallogly-Swan, Katie (2021): The false scarcity of vaccine trade tensions. Social Europe, 8.2.2021. Luettu 18.5.2021 osoitteessa https://www.socialeurope.eu/the-false-scarcity-of-vaccine-trade-tensions..

Seurauksena rokotenationalismista ja ”oma väestö ensin” -ajattelusta monissa rikkaimmissa maissa väestöstä on rokotettu jo nuoria ja terveitä, kun taas köyhempien maiden kansalaisista edes riskiryhmäläiset tai hoitohenkilökunta eivät ole vielä saaneet ensimmäistä rokoteannostakaan. Lukuina tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että osuus ensimmäisen rokoteannoksen saaneesta väestöstä 15. toukokuuta 2021 oli Sambiassa 0,6 prosenttia kun taas Suomessa vastaava määrä oli 38 prosenttia³Our World in Data: Statistics and Research, Coronavirus (COVID-19) Vaccinations. Luettu 18.5.2021 osoitteessa https://ourworldindata.org/covid-vaccinations. . Euroopan Unionin tasolla osuus oli 31,4 prosenttia ja koko Afrikassa 1,3 prosenttia⁴Our World in Data: Statistics and Research, Coronavirus (COVID-19) Vaccinations. Luettu 18.5.2021 osoitteessa https://ourworldindata.org/covid-vaccinations..

Rokotteiden epätasa-arvoista jakautumista on pyritty hillitsemään esimerkiksi maailman terveysjärjestö WHO:n, epidemiavalmius- ja innovaatiokoalitio CEPI:n, maailmanlaajuisen rokotusliittouma GAVI:n sekä UNICEF:in COVAX-yhteishankkeen kautta. COVAX-ohjelma koordinoi koronarokotteita, testejä ja hoitovälineitä pieni- ja keskituloisiin maihin.  Ohjelman toimivuuden pullonkaula on kuitenkin rahoitus. GAVI:n mukaan COVAX-ohjelmassa tulisi kerätä heinäkuun loppuun mennessä 1,6 miljardia dollaria lisärahoitusta, jotta ohjelma pystyisi hankkimaan köyhemmille maille rokoteannoksia loppu- ja tulevaksi vuodeksi⁵Sigal, Samuel (2021): Why Covax, the fund to vaccinate the world, is struggling. Luettu 4.6.2021 osoitteessa: https://www.vox.com/future-perfect/22440986/covax-challenges-covid-19-vaccines-global-inequity . Muuten rikkaiden maiden hallinnot nappaavat tuotetut rokoteannokset omille kansalaisilleen samaan tapaan kuin tähän mennessä. Globaalin solidaarisuuden osoittaminen ja rahan kanavoiminen COVAX-hankkeelle on ainakin toistaiseksi ollut epäsuosittua rikkaimmissa maissa.

Rokotenationalismissa on ymmärrettävästi kyse politiikasta. Jokaisen maan päättäjien olisi varmasti hyvin vaikea luopua saaduista rokotteista ennen kuin kaikki halukkaat oman maan kansalaiset (eli äänestäjät) olisi rokotettu. Viruksen torjunnan ja globaalin pandemian selättämisen kannalta olisi kuitenkin järkevintä saada pahimmat viruspesäkkeet kuriin riippumatta siitä, missä päin maailmaa ne sijaitsevat. Tutkijat ovat huomanneet, että mitä laajemmin ja pitempään koronavirus saa maailmalla kiertää, sitä enemmän se ehtii mutatoitua. Virusmuunnokset, kuten Britannian tai Intian muunnokset, tarttuvat helpommin, ovat usein vaarallisempia ja niiden taudinaiheuttamiskyky on parempi kuin alkuperäisen virusmuodon. Lisäksi saattaa olla, että tällä hetkellä käytettävät ja kehitettävät rokotteet eivät ehkäise virusmuunnoksia yhtä tehokkaasti. Olemassa olevien rokotusten kohdentaminen koronaviruksesta eniten kärsiviin maihin ja alueisiin hyödyttäisi siis koko maailmaa.

YK, WHO, muut kansainväliset järjestöt ja rokotetutkijat huomauttivat jo koronapandemian alkuvaiheina, että rokotusten tasainen jako on edellytys viruksen kukistamiselle. On arvioitu, että tämänhetkisellä rokotustahdilla kestäisi seitsemän vuotta ennen kuin koko maailmaa saavuttaa riittävän rokotekattavuuden, jotta pandemia saadaan maailmanlaajuisesti kuriin⁶Randall, Tom (2021): When Will Life Return to Normal? In 7 Years at Today’s Vaccine Rates. Bloomberg, 4.2.2021. Luettu 18.5.2021 osoitteessa https://www.bloomberg.com/news/articles/2021-02-04/when-will-covid-pandemic-end-near-me-vaccine-coverage-calculator. . Seitsemän vuotta jonkinlaista poikkeustilaa jo Suomen kaltaisessa rikkaassa hyvinvointivaltiossa tuntuu todella pitkältä ajalta – puhumattakaan millaista elämä koronaviruksen pahasti runtelemassa köyhemmässä maassa voisikaan olla. On siis hyvä muistaa, että virukset eivät piittaa ihmisten luomista kansallisvaltioiden, poliittisten blokkien tai maanosien rajoista. Siksi tämä kriisi ei ole ohi Suomessakaan ennen kuin rokotekattavuus globaalin etelän maissa on saatu riittävälle tasolle. COVAX-ohjelman ydinviesti onkin: “With a fast-moving pandemic, no one is safe, unless everyone is safe” – kukaan ei ole turvassa, ennen kuin kaikki ovat turvassa.