Torinon käärinliina: valokuva Jeesuksesta?

”Miehet ottivat Jeesuksen ruumiin ja kietoivat sen käärinliinoihin pannen mukaan tuoksuaineita, niin kuin juutalaisten on tapana tehdä haudatessaan vainajansa.” (Joh. 19:40)

Johdanto

Torinon käärinliina on suorakaiteen muotoinen pellavakangas (koko 4,37 × 1,11 m), jota säilytetään Torinossa Pyhän Johannes Kastajan katedraalissa¹Kuvassa Torinon käärinliinan kasvokuva. Vasemmalla tavallinen valokuva ja oikealla negatiivikuva, jota on käsitelty digitaalisilla filttereillä kuvan yksityiskohtien esiin saaimseksi. -Kuva: Wikimedia Commons. Käärinliinassa näkyy seepian värinen ihmisen hahmo, joka erottuu muusta liinasta varsin heikosti. Tilanne muuttuu ratkaisevasti, kun liinasta otetaan valokuva niin, että valokuvan negatiivi kehitetään kuvaksi. Alla on valokuva ja negatiivikuva käärinliinan ihmishahmon kasvoista.

Torinon käärinliina on maailman eniten tutkittu historiallinen esine, ja se on edelleen aktiivisen tutkimuksen kohteena (Uusimmat havainnot päivitetään esimerkiksi sivustolle https://www.shroud.com/). Työhön on osallistunut yli 60 tieteenalan huippuasiantuntijaa vuosikymmenten ajan. Yleinen käsitys on, että kyseessä on keskiaikainen väärennös. Näin ajattelin itsekin luettuani tuoreeltaan vuonna 1989 ilmestyneen arvostetun Nature-lehden artikkelin käärinliinan radiohiiliajoituksesta (Damon 1989, 611-615). Palaan kirjoituksessani tähän radiohiiliajoitukseen.

Suomessa Torinon käärinliinaan on parhaiten perehtynyt Oulun yliopiston dosentti Juha Hiltunen, joka on antropologi ja historioitsija. Hän on tutkinut historiallisia väärennöksiä, kuten päällikkö Seattlen puhetta, joka lienee kuuluisin ekologis-ideologinen väärennös. Hiltunen julkaisi vuonna 2009 kirjan Torinon käärinliinaa koskevasta tutkimuksesta nimellä ”Valokuva Jeesuksesta?” Kirjan uusi, päivitetty painos ilmestyi vuonna 2019, mutta siinä kirjan otsikosta oli tarkoituksellisesti jätetty kysymysmerkki pois (Hiltunen 2019). Voisiko käärinliina sittenkin olla aito Jeesuksen hautaliina, vaikka Wikipedia ja skeptikot pitävät sitä väärennöksenä? Tarkastelen seuraavassa Torinon käärinliinasta tehtyä tieteellistä tutkimusta; päälähteeni on Hiltusen kirjan uusi painos. Esitän myös hengentieteellisen ja ruusuristiläisen näkökulman ylösnousemuksen arvoitukseen, johon käärinliinankin voidaan tulkita viittaavan.

Käärinliinan historiaa

Jeesuksen kuolema voidaan ajoittaa pääsiäisperjantaiksi 7.4. 30 jKr., mutta myös vuotta 33 pidetään mahdollisena. Uuden testamentin mukaan Jeesus haudattiin Joosef Arimatialaisen ja Nikodemuksen toimesta arvokkaisiin käärinliinoihin. Sapatin jälkeen Jeesuksen naispuoliset seuraajat menivät haudalle ja totesivat sen tyhjäksi: jäljellä olivat vain käärinliinat. On oletettavaa, että käärinliina jäi alkukristittyjen haltuun. Käärinliinan vaiheista tämän jälkeen on erilaisia käsityksiä. Hiltusen mukaan todennäköisin vaihtoehto on se, että käärinliina kulkeutui alkuvaiheissaan Syyrian Antiokiaan. Sieltä käärinliinan arvellaan siirtyneen Edessaan (nykyisen Turkin alueella) ennen Antiokian tuhonnutta maanjäristystä vuonna 526. Edessan ikonista/vaatteesta on historiallisesti vakuuttavaa näyttöä Edessan piirityksen ajalta vuonna 544. Edessan liinaa kutsutaan Mandylioniksi, ja sitä on luonnehdittu myös ”ei käsin tehdyksi”.  Liinaa kuvataan lähes poikkeuksetta kasvo- tai ylävartalokuvaksi, kun taas Torinon käärinliina on kokovartalokuva. On kuitenkin mahdollista, että Mandylion olisi sama kuin Torinon käärinliina (ehkä liina taiteltiin niin, että vain kasvokuva oli näkyvissä?). Tälle tulkinnalle antaa epäsuoraa tukea se, että taiteilijoiden kuvaukset Jeesuksesta ennen 500-lukua olivat hyvin vaihtelevia: Jeesus esitettiin useimmiten parrattomana. Tämän jälkeen kirkkotaiteeseen ilmestyi parrakas Jeesus, jolla on monia samankaltaisuuksia Torinon käärinliinassa näkyvän hahmon kanssa (Wilson 2009).

Mandylion kuljetettiin juhlasaatossa Konstantinopoliin vuonna 944. On viitteitä siitä, että Jeesuksen kasvokuva paljastui osaksi kokovartalokuvaa joitain vuosikymmeniä myöhemmin. Tätä tukevat useat kirjalliset ja ikonografiset kuvaukset.

Ristiretkeläiset valloittivat Konstantinopolin vuonna 1204, minkä jälkeen liina joutui Ateenan Akropoliille, josta se kulkeutui – erään teorian mukaan temppeliritarien mukana – Ranskaan, Burgundin alueelle. Käärinliinaa säilytettiin sittemmin Itä-Ranskassa Chambéryn kaupungissa, jossa tulipalo tuotti sille vaurioitaKäärinliina vietiin Torinoon vuonna 1378, jonne se jäi pysyvästi.

Käärinliinan tieteellistä tutkimusta

Nykyaikaisen käärinliinatutkimuksen eli sindologian voidaan katsoa alkaneen italialaisen lakimiehen ja valokuvaajan Secondo Pian ottaman negatiivivalokuvan myötä vuonna 1898. Negatiivikuva järkytti kuvan ottanutta Piaa: hän tajusi, että saattoi olla ensimmäinen ihminen liki kahteen tuhanteen vuoteen, joka näki Jeesuksen kasvot. Käärinliinatutkimus herätti alusta alkaen voimakkaita intohimoja puolesta ja vastaan. Merkittävä käänne tutkimuksessa tuli, kun poikkitieteellinen työryhmä pääsi tutkimaan käärinliinaa vuonna 1978. Ryhmä otti siitepöly- ja mineraalinäytteitä, kuvasi liinaa kaikilla silloin käytettävissä olevilla menetelmillä ja leikkasi pieniä näytepaloja. Työryhmän loppuraportti totesi, että käärinliinassa oleva kuva on todellisesta ihmisestä, eikä kyseessä ole taiteilijan luomus. Lisäksi liinassa on aitoja veritahroja, jotka sisältävät hemoglobiinia.

Hän tajusi, että saattoi olla ensimmäinen ihminen liki kahteen tuhanteen vuoteen, joka näki Jeesuksen kasvot

Käärinliinalle tehtiin radiohiiliajoitus vuonna, jolla voidaan ajoittaa orgaanista materiaalia sisältäviä esineitä (radioaktiivisen hiili-14 osuus vähenee ajan myötä, mikä mahdollistaa näytteen ajoittamisen). Vatikaani suhtautui aikaisemmin kielteisesti radiohiiliajoitukseen, mutta suhtautuminen muuttui, kun uusi ajoitusmenetelmä edellytti vain hyvin pienen näytekappaleen ottamista. Näytteiden tutkimus myönnettiin kolmen yliopiston laboratorioille (Oxford, Arizona ja Zürich) British Museumin toimiessa tutkimuksen koordinaattorina. Liinasta otettiin pieni näyte etukuvakankaan vasemmasta reunasta, ja näyte jaettiin kolmeen osaan. Käärinliinan iäksi saatiin 95 %:n varmuudella aikahaarukka 1260–1390 jKr. Ajoitus sopii hyvin yhteen käärinliinan ensimmäisen julkisen näytöksen kanssa vuonna 1355. Asia näytti ratkenneen: käärinliina on keskiaikainen väärennös. Enää kysymys olisi vain siitä, miten väärennös oli saatu aikaan ja kuka oli onnistunut sen tekemään.

Ei liene yllättävää, että käärinliinan radiohiiliajoitusta kohtaan on esitetty kritiikkiä. Radiohiiliajoitukseen liittyy satunnaisia ja systemaattisia virhelähteitä, jotka aiheuttavat näytteen iän aliarviointia. Radiohiilimenetelmän tukena onkin hyvin suositeltavaa käyttää arkeologisia menetelmiä (Wright 2017, 303-319), joita ei käärinliinan ajoituksessa käytetty. Jotta radiohiiliajoitus olisi luotettava, on varmistuttava siitä, että näyte ei ole kontaminoitunut eli siihen ei ole joutunut uutta hiiltä. Käärinliinan tapauksessa on selvää, että näyte ei ollut puhdas. Näytepala otettiin alueelta, jota on vuosisatojen aikana kosketeltu. Lisäksi kangas on ollut alttiina tulipalon yhteydessä savukaasuille. Näytteeseen on kertynyt myös mikrobiologista kasvustoa, mistä on kiistaton näyttö. Käärinliinan tutkimukseen vuosikymmeniä perehtyneen Ian Wilsonin (Wilson 2009) mielestä nämä seikat tekevät radiohiileen perustuvan ajanmäärityksen epäluotettavaksi. Toisaalta uutta hiiltä pitäisi olla näytteessä varsin paljon, että ajanmäärityksen virhe olisi 1300 vuotta (On kiintoisaa, että käärinliinasta oli ennen vuotta 1988 tehty kaksi epävirallista radiohiiliajanmääritystä, jotka ajoittivat kontaminoitumattomat osat lähelle ajanlaskun alkua).

Vuoden 1988 ajoituksen näytepala otettiin käärinliinan reuna-alueelta, jota on jouduttu keskiajalla korjaamaan. Tältä virhelähteeltä olisi vältytty, jos kangasta olisi leikattu useista kohdista, kuten asiantuntijaryhmä oli suositellut. Hiltunen toteaa, että radiohiiliajoitusta varten leikattu reunapala eroaa fyysisesti, kemiallisesti ja rakenteellisesti pääosasta kangasta. Näytepala otettiin suurella todennäköisyydellä keskiajalla reunaan liitetystä vahvike- ja korjauslisukkeesta. Korjaajat käyttivät taiturimaista ”näkymätöntä kudontaa”. Alkuperäisten ja korjauslankojen välisistä liitoksista on Hiltusen mukaan mikroskooppista todistusaineistoa. Käärinliinaan kriittisesti suhtautunut tutkija Raymond N. Rogers päätyi samaan lopputulokseen (radiohiiliajoituksen näytepala poikkesi muusta käärinliinasta) termokemian alan artikkelissaan (Rogers 2005, 189-194). Niinpä voidaan todeta, että vuoden 1988 radiohiiliajoituksen näytepala ajoittuu keskiajalle, mutta varsinaisen kankaan iästä se ei kerro. Käärinliinan vanhemmalle iälle on myös muita perusteluja. Sen ikää on arvioitu uusilla määritysmenetelmillä, joiden tulokset osoittavat, että käärinliinan ikä on radiohiiliajoitusta huomattavasti vanhempi (iän vaihteluväli on 1793–2764 vuotta).

Vuoden 1988 radiohiiliajoituksen näytepala ajoittuu keskiajalle, mutta varsinaisen kankaan iästä se ei kerro

Muuta todistusaineistoa

Käärinliinan kokovartalon negatiivikuva paljastaa monia yksityiskohtia, jotka sopivat yhteen evankeliumien kuvausten kanssa:

• käärinliinan kuvan miehen ikä on 30–40 vuotta
• käärinliinan kaksiulotteinen kuva muodostaa tietokoneanalyysien mukaan realistisen kolmiulotteisen ruumiin kuvan
• päänahan verijäljet ovat yhteensopivia orjantappurakruunun kanssa
• kasvoissa on pahoinpitelyn merkkejä
• olkapäillä on hiertymiä, jotka ovat voineet aiheutua esim. raskaan esineen kantamisesta
• kehossa on roomalaisen flagrum-ruoskan jälkiä
• oikeassa kyljessä on roomalaisen keihään pistojälki
• ranteissa on naulanreiät ja jalkaterien läpi on lyöty yksi naula

Kasvilajin siitepöly voidaan tunnistaa elektronimikroskoopilla. Kriminologi ja botanisti Max Frei tunnisti käärinliinan pellavakuitujen sisäosista otetuista näytteistä 58 eri lajiketta, joista hieman yli puolet on peräisin Lähi-Idästä ja loput Välimeren alueelta (myöhemmät tutkimukset ovat korjanneet muutamia Frein tekemiä virheellisiä määrityksiä). Näistä on tyypillisesti kuusi lajiketta Jerusalemin ympäristöstä, kaksi Turkista ja yksi lajike Istanbulin – entisen Konstantinopolin – seudulta. Siitepölyanalyysi korreloi hyvin edellä esitetyn käärinliinan historiallisten vaiheiden kanssa. Käärinliinan hahmon ympärillä on myös heikkoja jälkiä kukkien terälehdistä. Näistä 28 lajiketta kasvaa Jerusalemin seudulla, ja pääosalla lajikkeista kukinta-aika on pääsiäisen aikaan. Historiasta tiedetään, että juutalaisiin hautaustapoihin kuului sirotella tuoreita kukkia vainajan pään ympärille. Käärinliinasta on myös löytynyt kalkkikivijäämiä, jotka korreloivat erinomaisesti Jerusalemin vanhojen hautakammioiden kalkkinäytteiden kanssa. Mainittakoon vielä, että käärinliinahahmon jalkapohjista, vasemmasta polvesta ja nenänpäästä on löydetty hyvin harvinaista kalkkisintteriä, jota on löytynyt myös Jerusalemin vanhan Damaskos-portin läheisyydestä.

Uudessa testamentissa mainitaan kolme antiikin rahayksikköä, joista pienin on lepton eli ”lesken ropo”. Torinon käärinliinassa silmät ovat suljetut, mutta silti ne näyttävät tuijottavan. Syynä tähän on se, että silmäluomien päällä on pienet kiekot, jotka on voitu skannauskuvien perusteella tunnistaa em. lesken rovoiksi. Pontius Pilatus painatti nämä rahat vuosina 29–31. Lisäksi on havaittu, että kolikoissa lukee keisari Tiberiuksen nimi latinaksi, mutta nimessä on yhden kirjaimen kirjoitusvirhe. Onko mahdollinen väärentäjä tehnyt tässä kohtaa ratkaisevan virheen? Ei ole, koska provinsseissa painetuista rahoista tavataan toisinaan kirjoitusvirheitä.

Ylösnousemuksen mysteeri

Torinon käärinliinan tarina viittaa siihen, että Uuden testamentin esittämä kertomus Jeesuksen ylösnousemuksesta voisi olla tosi. Tästä näkökulmasta on kiinnostavaa katsoa, mitä Rudolf Steiner ja Pekka Ervast – esoteerisen kristinuskon syvälliset opettajat – ovat ylösnousemuksesta esittäneet.

Steiner puhuu esitelmäsarjassaan ”Jeesuksesta Kristukseen” (Steiner 1989) ihmisen fyysiseen olemuspuoleen sisältyvästä muoto-olemuksesta (Phantom eli ”hahmo” tai hahmo-olemus), joka läpäisee fyysisen ruumiin ja pitää koossa sen ainekset. Tämä hahmo oli ajan myötä rappeutunut lusiferisten voimien vaikutuksesta. Ylösnousseen Kristuksen hahmo oli puhdas ja täydellinen sisältäen kaikki fyysisen ruumiin ominaisuudet. Tämän jälkeen on ollut mahdollista, että ihminen saa suhteen Kristukseen ja vastaanottaa ylösnousemusvoimia, jotka vaikuttavat henkis-kristologisena prosessina uudistaen ihmisen muoto-olemuksen. Steiner kertoo, että kun Kristuksen ruumis otettiin ristiltä, ruumiin aineelliset osat olivat koossa, mutta eivät enää suhteessa hahmo-olemukseen. Tämän vuoksi fyysiset ainekset hajosivat hyvin nopeasti. Hautauksessa käytettiin tiettyjä voiteita, mikä edelleen nopeutti hajoamisprosessia. Tämä selittäisi sen, että opetuslapset löysivät haudasta vain käärinliinat. Steiner ei näin sano, mutta ehkä voisi ajatella, että käärinliinan kuva muodostui poikkeuksellisen nopeasta fyysisten ainesten hajoamisesta elementteihin.

Ihminen saa suhteen Kristukseen ja vastaanottaa ylösnousemusvoimia, jotka vaikuttavat henkis-kristologisena prosessina uudistaen ihmisen muoto-olemuksen

On huomattava, että Steinerin kuvaama hahmo-olemus ei ole sama kuin eetteriruumis. Näillä on kuitenkin läheinen yhteys. Paavali kohtasi Ylösnousseen Damaskoksen tiellä, mutta hän ei Steinerin mukaan nähnyt Kristuksen puhdasta hahmo-olemusta, vaan tihentyneen eetteriruumiin, joka toimi hahmo-olemuksen verhona (Prokofjev 2010).

Pekka Ervastin (1875–1934) mukaan Jeesus Kristus oli ensimmäinen ihminen, joka saavutti kuolemattoman ylösnousemusruumiin. Ervastin tulkinnassa ylösnousemusruumis ei ole fyysinen keho, vaan se on fyysisen kehon tyyppi tai idea. Jeesus Kristus kohosi ”uuteen ruumiiseen, sanoisimmeko eetteriruumiiseen, joka tuli hänen kirkastetuksi ruumiikseen”. Tämän jälkeen sen luominen on tullut mahdolliseksi myös muille ihmisille. Ervast kuvaa tätä mysteeriä seuraavalla tavalla:

”Kun me ihmiset olemme muodostaneet itsemme Graal-maljaksi, joka ottaa vastaan Jeesuksen verta, hänen rakkauttaan, tajuntaansa ja voimaansa, niin on aivan kuin jokin elementti tai jokin atomi tulisi meidän fyysilliseen ruumiiseemme, meidän eetteriruumiiseemme, voimaruumiiseemme, ja se tulee meidän kuolemattoman ruumiimme siemeneksi.” (Ervast 1983, 273)

Ervastin mukaan kuolemattoman ruumiin luomisprosessin jälkeen fyysisen ruumiin aineellisesta puolesta ei ollut enää mitään jäljellä. Ervastin ylösnousemusruumiin kuvaus on varsin yhdenmukainen Steinerin kuvauksen kanssa. Torinon käärinliinasta Ervastkaan ei tietääkseni sano mitään.

Lopuksi

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Torinon käärinliina voi hyvinkin olla aito eli kyseessä saattaa olla Jeesuksen käärinliina. Väärennöshypoteesi pakottaisi uskomaan, että keskiaikaisella väärentäjällä olisi ollut käytössään ylivertaiset tiedot ja kykyjä, joita ei kenelläkään aikalaisella ollut varsinkin, kun huomioidaan että käärinliinan hahmon yksityiskohdat paljastuvat vasta valokuvan negatiivista (ensimmäinen valokuva otettiin tiettävästi vasta 1820-luvulla). On myös varsin selvää, että käärinliinan aitous olisi hyväksytty jo kauan sitten, jos kyseessä olisi joku muu historian henkilö. Käärinliinan aitoudesta väittely on kuitenkin nähdäkseni hyödytöntä: siihen liittyy voimakkaita intohimoja puolesta ja vastaan, ja vaikuttaa siltä, että asiaan liittyvistä faktoistakaan ei aina olla yhtä mieltä.

Torinon käärinliina on suurella todennäköisyydellä historiallinen artefakti, joka viittaa Kristuksen ylösnousemukseen

On ihmeellistä, että Torinon käärinliina on suurella todennäköisyydellä historiallinen artefakti, joka viittaa Kristuksen ylösnousemukseen. Kyseessä on suuri mysteeri, jolla on niin kirkkojen opetuksen kuin Steinerin ja Ervastin mukaan merkitystä koko ihmiskunnalle (toki ylösnousemuksen tulkinnat poikkeavat melkoisesti). Ervastin mukaan meidän tulee puhdistaa sieluamme niin, että siitä tulee kirkas ehtoollismalja ja jossa Jeesus Kristuksen minätajunta voi elää ja vaikuttaa. Ihmisen tehtävänä on kulkea elämästä toiseen puhdistuksen tietä – ruusuristiläisyydessä sitä kutsutaan myös Vuorisaarnan tieksi – mutta kuolemattoman ruumiin luominen voi tapahtua vain kristusvoimien vaikutuksesta.

Lähteet:

Damon, P.E. (1989): Radiocarbon Dating of the Shroud of Turin. Nature vol. 337 (6208)

Ervast, Pekka (1983). Jeesus Kristus, maailman vapahtaja. Esitelmäsarjat 29.11.–27.12.1931 ja 20.11.–26.12. 1932. Ruusu-Ristin Kirjallisuusseura ry.

Hiltunen, Juha (2019): Valokuva Jeesuksesta. Torinon käärinliina tieteen, historian ja Uuden testamentin valossa. Kirjapaja.

Prokofjev, Sergei O. (2010). The Mystery of the Resurrection in the Light of Anthroposophy. Temple Lodge.

Rogers, R. N. (2005): Studies on the radiocarbon sample from the shroud of turin. Thermochimica Acta vol. 425

Steiner, Rudolf (1989): Jeesuksesta Kristukseen. Esitelmäsarja Karlsruhessa 4.–14.10. 1911. Suomen Antroposofinen liitto. (GA 131).

Wright, David K. (2017). Accuracy vs. Precision: Understanding Potential Errors from Radiocarbon Dating on African Landscapes. African Archaeological Review, vol. 34

Wilson, Ian (2009): The Shroud. The 2000-year-old mystery solved. Bantam Press.