Tiede & taide

Taitein kuuluu kaikille

Epätietoisuus poikkeusajan kestosta ja tulevaisuudesta herättää monia kysymyksiä. Niitä on pohdittu Taitein-yhdistyksen perustajan ja kantavan voiman, Tuulikki Sarekosken kanssa. Hän kertoo myös Taitein-yhdistyksen synnystä ja sen toimintaideasta. Miten korona-aika on vaikuttanut Taiteinin toimintaan? Mitä ajatuksia Tuulikilla on Taiteinin tulevaisuuden suhteen?

Tapaaminen Tuulikki Sarekosken kanssa tapahtuu Taiteinin1Taitein ry on saanut yhden sytykkeensä Espoon steinerkoulun yhteyteen 2002 perustetusta Musiikkiyhdistys Ceciliasta, joka taitaa toimia edelleen. Tuulikki Sarekoski oli perustamisessa mukana ja päätyi pyörittämään sen toimintaa lastensa koulussa 12 vuoden ajan parin muun vanhemman, muutamien opettajien ja useiden muusikkojen kera. Taiteinin ideana oli aluksi toimia Cecilian eräänlaisena jatkumona, laajempana taidekeskuksena, joka pyrkisi tuomaan näkyville ymmärrystä taiteiden laajemmasta vaikuttavuuudesta ja luonteesta parantavana impulssina, myös yhteiskunnallisesti. Idea taidekeskuksesta eli useiden vuosien ajan Tuulikin mielessä. Vuonna 2013 koitti hetki etsiä musiikkiyhdistykselle muita toiminnan pyörittäjiä ja aloittaa uutta. Näin tapahtuikin, ja helluntaina 19.5.2013 pidettiin Taitein ry:n perustamiskokous Tuulikki Sarekosken ja hänen ystävänsä kuvataiteilija Leena Tiitan yhteisestä aloitteesta ja sydämenpalosta. Nyt kahdeksan toimintavuoden jälkeen idea on Tuulikin mielestä alkanut ilmentää toimintana ja pyrkimyksenä omaa olemustaan. Mutta toisaalta ajatus taiteista jonakin hyvin uudenlaisena metodisena lähtökohtana kaikelle muulle toiminnalle ja kaikille kuuluvana elämänalueena näyttää vielä olevan monille melko tuntematonta. Yhdistyksen nimi ”Taitein” viittaa enemmänkin siihen, miten asioita tehdään kuin siihen mitä tehdään. Toisaalta ihan perinteiset taiteet ja niiden harjoittamisen äärelle pääseminen mahdollisimman kynnyksettömästi on Taiteinin ulospäin näkyvintä toimintaa. Kreikan jumalatar Hyg(i)eia, joka edustaa terveyttä ylläpitäviä ja tasapainottavia, salutogeneettisiä voimia ihmisessä, kuvaa hyvin tietystä näkökulmasta Taiteinin ideaa ja sen tietä eteenpäin taide- ja terapiakeskuksena. Laajemmin katsoen kyse on vapauden ja luovuuden voimien vaalimisesta ja kasvattamisesta peri-inhimillisinä henkisinä sielullisina kykyinä hengentieteen valossa toimien. Odilia-nimisessä toimitilassa Helsingin Lehtikuusentiellä2Kuva: Päivi Pöyhönen (Taidetyöpaja Taiteinissa toukokuussa 2021). Tila on aikaisemmin kuulunut arkkitehtitoimistolle ja on avara ja valoisa ryhmätoimintaa ja taiteiden tekemistä ajatellen. Keittiön puupöydän äärellä, kahvia siemaillessa Tuulikki kuvaa yhdistyksen toiminta-ajatusta. Siihen kuuluu myös kodikas ympäristö, joka tarjoaa turvallisen ja lämpimän tilan kohtaamiseen. Kurssit alkavat yleensä kuulumisten vaihdolla kahvi- ja teetarjoilun parissa.

”Taitein haluaa tarjota tilan ja mahdollisuuksia taiteiden kynnyksettömään harjoittamiseen ilman suorituspaineita. Kun ihminen löytää tiensä taiteen pariin ja saa kokea sen elävöittävän vaikutuksen, myös itsetuntemus ja kiinnostus maailmaa kohtaan lisääntyvät. Mikäli elämäntilanne on kriisiytynyt tai on tunne, että elämä on jollain tavoin ’pysähtynyt’, taide voi olla se tekijä, joka lähtee herättämään, lämmittämään ja liikuttamaan ihmistä sisäisyydestä käsin.”

Taitein-yhdistyksen toiminnan juuret ovat antroposofiassa. Useimmat sen ohjaajista ovat opiskelleet tai opiskelevat edelleen antroposofisessa taidekoulutuksessa. Taiteinin tarjonta ei jää pelkästään niin sanottuun perinteiseen tapaan tehdä taiteita. Taiteita sovitetaan myös Taiteinin muun työskentelyn osaksi elävöittämään ja syventämään työskentelyä. Tietotekniikkaa hyödynnetään etenkin tiedotuksessa ja yhdistyksen kotisivuilla. Sieltä löytyvät yhdistyksen toiminta-ajatus ja esittelyt tulevista kursseista, työpajoista ja seminaareista sekä sen hetkisistä yhteistyötahoista. Taiteinin kurssitarjonta on monipuolinen alkaen lyyransoitosta ja Werbeck-laulusta aina perusharjoitusryhmään ja Terve raha -työpajoihin. Esimerkiksi perjantain lukupiiri ’Maalaten ja keskustellen’ on kokoontunut jo seitsemän vuoden ajan keskeytyksettä, vain työskenneltävät teokset ovat vaihtuneet.

Vapauden filosofia

Tuulikki on omalla elämänpolullaan kokenut heräämisiä asioihin, jotka myöhemmin ovat olleet vaikuttamassa Taitein-yhdistyksen syntyyn ja toimintaideaan. Filosofian opiskelu sekä ajattelun ja tietoisuuden tutkiminen toivat eteen Rudolf Steinerin Vapauden filosofian ja sen ilmentämän ajattelun laadun. Tuulikki sanoo: ”Steiner on antanut lahjan ihmiskunnalle: luonut oman vapaan tietoisuustiensä, joka on puhdasta henkeä. Tällä tiellä maahan saatettu tieto hengestä on ravintoa, josta ihmiskunta saa siemeniä omaan henkiseen kasvuunsa ja tietoisuutensa kehittämiseen.” Tuulikin mukaan tästä on jokaisen kuitenkin itse lähdettävä omin voimin eteenpäin kasvattamaan siementä, joka avaa kunkin oman tien.

”Tutkiva ihmisyys on sitä, että meidän on itse aloitettava ajattelu ja herättävä meissä elävään hengen valoon omin hengenvoimin. Näin voimme todella tahtoa ja tuntea nämä henkiset ajattelun voimat itsessämme sekä juurruttaa ne omiin sydämiimme kasvamaan uusia merkityksiä meissä. Henkisen tiedon siemenet on otettava omistautuen vastaan ja huolehdittava siitä, että niillä on lämmintä maaperää kasvaa meissä. Kasvun suuntana on maisen aurinkoprinsiipin, uuden elämänvoiman, Kristuksen läsnäolon vahvistuminen yksilössä ja yhteisössä.”

”Elävä ajattelu voi ilmentää itseään kolmella eri tasolla: hengentietona ja -tieteenä, vapaana ajatuksenmuodostuksena sekä sosiaalisena ymmärryksenä, luovana, harmonisoivana voimana.”

Taide kuuluu kaikille

Saksalainen taiteilija Joseph Beuys (12.5.1921-23.1.1986) on ollut Tuulikille jo nuoresta alkaen tärkeä suunnannäyttäjä ja oma aikalainen. Tuulikki odotti Beuysin kohtaamista, kun hänen näyttelyään pystytettiin Tampereella Sara Hildenin museoon vuonna 1986. Beuysin kuolema tammikuussa esti yllättäen tämän maisen tapaamisen toteutumisen. Hänen työnsä jatkaa kuitenkin vahvaa vaikutustaan.

Beuys toteutti kokonaisvaltaista taide- ja elämänfilosofiaansa käytännössä ja antoi maailmalle mahdollisuuden ’ajatella taide uusiksi’. ”Beuys kutsui taidetta pääomaksi. Taide on yhtä kuin vapaus ja luovuus, ihmisen kokonaisvaltaista kyvykkyyttä. Ihminen voi tahdollaan ilmentää näitä sisäisiä ’plastisia lämpövoimiaan’, jolloin niiden vaikutukset voivat ulottua yhteiskunnan eri tasoille asioita muuntaen. Jokaisen ihmisen ollessa taiteilija voi jokainen luovuutensa ansiosta kokea voimaantumista ja oman elämän haltuunottoa. Silloin voi tehdä asioita, joita oikeasti kokee tärkeiksi ja tahtoo elämässään toteuttaa, sekä löytää uskallusta merkityksellistää niitä. Beuysille tahto ilmenee erityisesti ihmisen voimassa ajatella elävästi, kyvyssä ’käsitetaiteilla’. Elävällä käsityksellä on myös parantava vaikutus.”

Tuulikin oma kokemus taiteen elävöittävästä vaikutuksesta on ollut olennaisen tärkeä voima Taiteinin toteutumiselle. Werbeck-lauluharjoitteluun useiden vuosien ajan kerran viikossa osallistuminen toimi tienavaajana. ”Väsyneenä kolmen pienen lapsen äitinä koin aina merkillisen elpymisen Werbeck-harjoittelun ja yhdessä laulamisen jälkeen. Rytminen taiteellinen harjoittelu kantoi mukanaan myös kokemuksen ’lahjattomana pidetyn’ kehittymisestä musikaalisesti. Lopulta löysin tieni mukaan Aava-kuoroon ja sen esityksiin. Tämä kaikki muutos, jota sain seurata itsessäni, oli minusta todella ihmeellistä.”

Myös musiikkia ja laulua käytetään taide- ja terapiamuotoina. -Kuva: Päivi Pöyhönen

Kokemustaan taiteen vaikutuksesta Tuulikki haluaa jakaa muillekin. Kiitollisuus silloisia viisaita, uutta sukupolvea edustavia opettajia kohtaan on pysyvää. Erityisesti heidän asenteensa oli Tuulikista tärkeä. Beuysin ajatuksen ”Taide pitää antaa laajemmalle!” sytyttämä sosiaalinen impulssi on ollut yksi Taiteinin peruspyrkimyksista alusta alkaen. Taitein pyrkii toimimaan avoimena foorumina antamiseen ja vastaanottamiseen sekä arvostavaan kohtaamiseen taiteen keinoin.

Tunne itsesi

Tuulikki on halunnut teorioiden sijaan kokemuksellisesti ymmärtää, miten taide ja ajattelu hedelmöittävät toisiaan. ”Beuysin ajatus oli, ettei taidetta voi ymmärtää, ellei ole elävä pää. Performanssitaiteen synnyn yhden tapahtuman ja aktin nimeltä Miten selittää maalauksia kuolleelle jänikselle toimitti Joseph Beuys vuonna 19653Adriani, G. & Konnertz, W. (1979): Joseph Beuys, Life and Works, Barrons Educational Series, s. 130-133; Brügge, P. (1984): Die Mysterien finden im Hauptbahnhof statt, Der Spiegel 23/1984. (Beuys kutsui taideteoksiaan akteiksi!). Siinä hän pää valeltuna hunajaan ja siroteltuna kultalehdillä liikehtii kuollut jänis sylissään. Beuysin mukaan tätä aktia ei voi ymmärtää pelkästään älyllisen ajattelun voimilla.

”Lähes kaikilla Taiteinin kursseilla ja työpajoissa on mukana taidetta, jotta ei jäätäisi vain kuolleen ajattelun alueelle. Taiteellisen työstämisen avulla voi tunteen ja sydämen tasolla viritä uutta omaa ymmärrystä siitä, mistä on kysymys. Näin voi syntyä oma suhde asiaan, joka muuten voi jäädä ulkokohtaiseksi ellei tätä yhteyttä tunnealueen kautta nimenomaisesti herätetä. Taide ei ole tässä mielessä itsetarkoitus vaan instrumentti, väline matkalla sisäiseen kokemiseen ja sen elävöittämiseen. Tässä mielessä on usein toissijaista, mitä tehdään. Olennaista on se, saadaanko luovat voimat sisäisesti heräämään, jotta päästään omakohtaisesti tuntien opiskeltavan äärelle.”

Tuulikki on kiinnostunut erityisesti elämänkaarityöskentelystä eli biografiatyöstä. Se on hänestä suuri apu parempaan itsetuntemukseen ja oman sisäisyyden kuulemiseen. Yksilöllinen kohtalo ja siihen liittyvät kysymykset ovat oikeastaan niitä asioita, jotka useimmiten ilmestyvät muun työskentelyn myötä esille. Nämä paljastuvat muiden asioiden takaa odottamaan omaa työstämistään. Tuulikin mielestä näitä kysymyksiä kannattaa kuunnella ja kohdata, vaikka se vaatiikin usein lisäponnistuksia myös rohkeuden saralla.

Kursseja ja työpajoja suunnitellessa ja toteuttaessa Tuulikki toivoo, että vetäjinä olisi kaksi ohjaajaa, jos vain suinkin mahdollista. ”Yhdessä suunnitellessa syntyy paremmin jotain uutta. Yhteistyö synnyttää myös uudenlaista arvoperustaa. Jokainen saa todistajan omalle valolleen ja varjolleen. Eri laadut alkavat erottautua, jolloin olennainen pääsee kirkastumaan esille. Kun esimerkiksi tiedollisella kurssilla tai työapajassa ohjaajan työparina on erillinen taideohjaaja, kurssin dynamiikka ja anti muuttuu kokemuksellisemmaksi ja syvemmäksi. Näin molempien kyvyt yhteentuotuina synnyttävät sellaista potentiaa, jota ei ehkä pystyisi tuottamaan yksin ohjatulla kurssilla. Tätä antia olen saanut todistaa monta kertaa. Erityisesti näistä huomioistani olen ollut hyvin kiitollinen.”

Tuulikista onkin tärkeää, että kaikkeen toimintaan pyritään luomaan lämmin tunnelma, ilmapiiri, joka kykenee kantamaan kaikkien mukana olemista hyvällä asenteella. ”Silloin teitä autetaan ja henkisen maailman hyvät olennot liittyvät mukaan. Kunnioittava, arvostava asenne on yhteydessä toivon voimien heräämiseen.”

Taide lahjana ihmiskunnalle

Tuulikki kertoo jo yli vuoden kestäneen poikkeusajan näkyvän Taiteinin kurssitarjonnassa. ”Useimmat viikonloppukurssit on jouduttu perumaan. Onneksemme useimmat viikolla kokoontuvat vakiryhmät ovat jatkaneet kuitenkin toimintaansa entiseen tapaan. Taiteinin Odilia-tila on koettu paikaksi, jonne on voinut tulla vapaammin, myös jakamaan ajatuksia yhteiskunnassa vallitsevasta tilanteesta ja sen tuomista rajoituksista ja toimenpiteistä.”

Taitein järjestää nykyään myös online-työskentelyä. Tuulikki ohjaa sitä kautta muun muassa Rudolf Steinerin Vapauden filosofia -kirjaa opiskelevaa ryhmää. Tuulikki ei halua antaa valtaa näkemykselle, että koronarajoitukset jatkuisivat loputtomiin. Hänestä korona-ajan muodostama sosiaalinen tyhjiö, ihmisten eristyneisyys ja kulttuurielämän alasajo voivat poikia lähitulevaisuudessa hyvinkin paljon tarvetta taiteelle – ja siten myös Taiteinille.

Taiteinin tehtävänä on Tuulikin toiveissa olla jatkossakin foorumi, kohtauspaikka, jossa annetaan tilaa erilaisille toimijoille. Hän haluaisi ennen kaikkea raivata tilaa synergialle, jota syntyy kun tehdään yhteistyötä eri toimijoiden kesken. ”Taiteinin kautta on saatavilla tietoa myös muista toimijoista ja opiskelumahdollisuuksista antroposofisen taidekoulutuksen saralla. Lisäksi pyrimme toteuttamaan yhteistyössä projekteja aina kun vain on mahdollista.”

Taiteinin keittiössä on tapana vaihtaa kuulumisia kahvin tai teen äärellä. -Kuva: Tuulikki Sarekoski

Tuulikille on tärkeää myös Taiteinin rooli olla vahvistamassa eri taideterapioiden näkyvyyttä ja löydettävyyttä. Lisäksi odottamassa on vielä toive Taiteinin lisääntyvistä voimavaroista organisoida, sekä ohjaajista, jotka lähtisivät viemään taiteita eri tahoille uusiksi voimavaroiksi; vanhuksille, nuorille ja lapsille sekä olemassa oleviin laitoksiin, yhteisöihin, työpaikoille.

Tuulikki aavistaa mahdollisuuden niin sanotulle seitsemännelle taiteelle. Se alkaa viritä ihmisten pariin, kun kaikki kuusi taidetta ovat saatetut arvoiseensa työhön. Rudolf Steinerin ajatuksia eri taiteiden merkityksistä löytyy esimerkiksi esitelmäsarjasta ”Taide mysteeriviisauden valossa4 Steiner, R. (2002): Taide mysteeriviisauden valossa, suom. Maarit Holttinen, Goetheanisen taiteen yhdistys.”. ”Taitein voi olla yksi paikka monien joukossa, jossa etsiä uutta inhimillistä suuntaa ja luoda tietä arvoitukselliseen seitsemänteen taiteeseen. Tämän liittyessä syventävään keskusteluun taiteen henkisenä muotona, parantavana sosiaalisuutena, jota voi vasta aavistellen lähestyä, tekemällä itsessä tilaa toiselle, hiljenemällä, pyrkimällä kuulemaan paremmin, mutta rohkeasti ja avoimesti niin kuin Joseph Beuys taitasi taitein tehdä, luovassa ja vapaassa eli taiteellisessa vuoropuhelussaan polttavan sosiaalisen kysymyksen äärellä, ihmisten keskellä…”.

Taide kuuluu kaikille, ymmärryksen valo voi syttyä jokaisessa, ja jokaisella on elämänkerrassaan odottamassa uuden kohtaamisen hetkiä ja kohtia muutokselle.

Tuulikki Sarekoski. ”Olen opiskellut ja työskennellyt filosofian parissa nuoresta alkaen. Sytyttyäni varhaisnuoruudessa muun muassa Platonin dialogeille (jotka silloin 80-luvulla olivat ilmestyneet loistavina suomennoksina) ja löydettyäni pian tämän jälkeen Steinerin kirjallisen tuotannon äärelle, aukesi minulle elämänmittainen tie antroposofian ja ajattelun kehittämisen parissa.” – Kuva: Laura Krook

Viimeisimmät artikkelit